Vinkkejä hitaasti etenemään haluavan miehen kanssa. - Parisuhteet

Maaria

Mä olen itse ottanut miesten suhteen sellaisen periaatteen, etten pelaa mitään pelejä. Jos mä oon kiinnostunu ja haluan, että toinen tietää sen, niin kerron sen kyllä (paitsi, jos vastapuoli ei osoita mitään kiinnostusta..)

Nykyisen ja sitä edellisenkin poikaystävän kanssa oli alku hieman hankalaa. Mutta minä ilmoitin, että en pelaa mitään pelejä, oon susta kiinnostunu, ota tai jätä. Molemmat otti. Sanoin vaan, että mulla ei ole kiinnostusta pelata mitään "oon viilee" -juttuja. Koska mitä siinä menettää. En ole kuitenkaan mitenkään painostava tai ahdisteleva omasta mielestä ollut, vaan ihan suoraan sanonut asiat. Lähinnä tyyliin, että "mä en oikeesti ala jaksaa mitään esittämään, että joko tai ei ja jos ei niin heippa"!!

Tää on toiminut mulla, mutta olen kyl sitä mieltä, että jokainen tyylillään, ei varmaan sovi kaikille tällainen "suora toiminta" ;) heh..

Sivut

Kommentit (18)

stp.

Eli, onko teillä ollut tällaista suhdetta? Mitä voisi tehdä, jotta mies vaikuttuisi siitä, että haluaa olla kanssani? Ei varmasti kannata painostaa, onko muita juttuja mitä kannattaa välttää? Voiko tällaisesta klehittyä seurustelusuhde? Miten saa jäitä omaan hattuun? Myös miesnäkäökulma olisi kiva :).

sopuli

Et ainakaan puhuttele sitä poikakaveriks ja oot itsekin viilee :D

Kerrot viel, et ois ollu vientiä tms ni johan luulis alkavan kiinnostaa, jos ylipäänsä on ollenkaan kiinnostunut.

egyptilaiset

Kannattaa pyrkiä anna-lehteen kertomaan, kuinka suunnittelet teiän häitä.

No joo. Mäki oon suoran toiminnan kannattaja, mut faktahan se on, et kaikki ei jotenki kestä sitä, vaan säikähtää. Mut parempi se silti mun mielestä on niin.

tiikeli
egyptilaiset
No joo. Mäki oon suoran toiminnan kannattaja, mut faktahan se on, et kaikki ei jotenki kestä sitä, vaan säikähtää. Mut parempi se silti mun mielestä on niin.

Mä taas oon sitä mieltä että joitain miehiä pitää hiukan kiusata että ne tajuavat että ovatkin oikeasti kiinnostuneita. :lol:

Just sellainen viileys on hyvä... mutta en suosittelis sanomaan että on vientiä, mies saattaa ajatella ettei olekaan mahdollisuuksia. Joo, pieni mysteerisyys ja sopiva flirtti niin johan kiinnostuu. 8)

Ja tietty jos sattuu olemaan jotain mielenkiintoisia puheenaiheita ja mieskin tykkää jutella. Se saa kiinnostumaan susta ja sun mielipiteistä.

Kannattaa välttää treffeille pyytämistä. Kerran voi pyytää, jos mies sanoo et ei nyt käy, niin kannattaa oottaa että mies pyytäis sitten kun sille sopii.
Ei myöskään mitään söpötys-lahjoja. Eikä puhetta siitä miten hassuja siskon lapset ovat. Oikeastaan sukulaisista ei kannata puhua laisinkaan. Eikä siitä kuin kiva olisi kun saisi oman talon sitten joskus. :wink:

Murehtija

No mulla on tarjottavan tällaisen yhtä lailla ahdistuneen ihmisen näkökulma (tosin en tiedä miksi kyseisen jutun miestä ahdistaa):

Olin kerran TODELLA rakastunut, itseasiassa rakastan kyseistä miestä yhä, joten on aika vaikea todella jatkaa eteenpäin ilman ahdistuksen tunteita. En tiedä mitään v-mäisempää kuin jutella jonkun kivan miehen kanssa ja sitten illan päätteksi herra on jo tukkimassa viereeni yöksi. Kaverini sanoi minulle kerran että olen ihan liian herkkä mutta mua tollanen luokse tunkeminen ärsyttää ja ahdistaa ihan suunnattomasti enkä sille mitään mahda. En voisi kuvitellakaan antautuvani jollekin miehelle vain siksi ettei tarvitsisi olla yksin.

Ja mitä taas hitaasti etenevään suhteeseen tulee: En todellakaan suosittele jatkuvaa OMIEN suunnitelmiensa ilmaisua. Se on todella ärsyttävää etenkin sellaiselle ihmiselle joka on tottunut olemaan yksin. Eräs mies jonka kanssa "säädin" monta kk kysyi aina että mitä aion tehdä viikonloppuna ja jos mulla ei ollut mitään erikoista niin vasta sitten kysyi haluaisinko nähdä. Tämä toimi miljoona kertaa paremmin kuin se jos hän ois lähettänyt viestin tyyliin :"Ajattelin et voitas mennä tänään vaikka elokuviin". Tuollaiseen viestiin olisin helposti tokaissut :"Ei muuten mennä!"

Myöskään jatkuva yhteydenpito ei tunnu hyvältä. Erään miehen kanssa kävi niin että aina kun siltä tuli viesti (melki joka päivä) niin teki mieli heittää puhelin seinään kun ei saanut hetken rauhaa.

Vapaus on varmaan se parhain asia mitä tällaiselle ihmiselle voi antaa. Ei saa olla heti tunkemassa toisen elämään ja aikatauluihin. Kyllä se kiintymys ajan myötä kehittyy jos on kehittyäkseen. Kuitenkin kannattaa aina muistaa että tuskin kukaan, etenkään sitoutumiskammoinen tms, olisi tekemisissä jonkun kanssa pitemmän aikaa jos ei kiinnostusta olisi.

Pian eroni jälkeen tapailin pari viikkoa erästä vanhempaa miestä joka tuli mun lapsuudenkodissakin käymään ja vei mut sitten mun asunnolle ja oli sielläkin jonkin aikaa. Se kaikki oli vain liikaa. Sen läsnäolo mun lapsuudenkodissa, mun asunnolla ja se jatkuva halailu. Se oli vain yksinkertaisesti liikaa liian pian. Jätin kyseisen tyypin heti samaisena iltana. Ehkä aika törkeää mutta musta alkoi tosissaan tuntua etten saa edes henkeä, välillä ihan vapisin. Tosin kyseinen mies jauhoi jatkuvasti exästään mikä ei todellakaan auttanut asiaa.

Eli ihan näin tiivistettynä: Vaikka se ei tuntuisikaan hyvältä idealta niin anna ohjakset sen käsiin jota sitoutuminen pelottaa. Jos tekee mieli viestiä lähettää niin kysy fiksusti mitä toiselle kuuluu. Ihan arkipäiväisiä asioita. Älä kysele jatkuvasti toisen menoista ja tekemisistä äläkä tunge toisen luo kylään ellet saa kutsua häneltä. Ainakin mulle on pahinta se jos mies alkaa tunkemaan mun reviirille kyselemättä. Jos odottelu tuntuu liian pahalta niin sitten täytyy vain miettiä olisiko molemmille järkevämpää antaa koko jutun vaan olla.

Globe

Jäitä hattuun saat itelle niin, että keksit itelles niin paljon tekemistä, ettet jouda miestä miettimään. Vuoden alussa voit vaikka alottaa jonkun uuden harrastuksen. Ite perustin "ihastusvihon", johon kirjottelin juttuja ihastuksesta ja "hänelle" kirjeitä, joita en tietenkään lähettänyt, mutta sainpa hehkutettua ihastustani pelottamatta toista. :D
Nyt usean kuukauden miettimisen jälkeen hän on alkanut lämmetä, ja musta alkaa jo tuntua, että ollaan liian erilaisia seurustelemaan. Näinkin voi käydä.

Rahel

Murehtijan jutut on aikas nappiinsa osuvia. Tässä tilittää sellanen yksilö, joka nimenomaan haluais ottaa hitaasti ja rauhallisesti (vaikken puhelimia ookaan heittämässä seinään tai nettiä sulkemassa heti kun toinen on linjoilla, päinvastoin yhteydenpito on ollut oikein mukavaa :))... Eli ite ainakin tunnun lähinnä kaipaavan tilaa ja aikaa. Enkä tällä tarkoita pelkästään tilaa ja aikaa itsekseni, vaan myös kaksistaan... Se, että ollaan suunnittelemassa yhteisiä joulupyhiä ja suvun esittelyä, saa olon tuntumaan siltä, että olis hirttosilmukka kaulassa... Eli aivan liian pikaista. Ei sitä toisen sitoutumiskammoa häädetä silläkään, että aletaan vetämään jotain "mulla on paljon vientiä"-roolia. Aikaa se vaan vaatii.

Murehtija
Rahel
vaikken puhelimia ookaan heittämässä seinään tai nettiä sulkemassa heti kun toinen on linjoilla

Heh no en mäkään nyt ihan tollanen ole :D Eräs tyyppi vain luuli hieman liikaa liian pian...tuli ihan hirvee olo kun oli tuntenut toisen pari viikkoa ja suurinpiirtein pidettiin jo "sen omaisuutena" jota piti tarkistella joka ikinen päivä.

Saattaa oma ahdistukseni johtua juuri tuosta menneisyyden raahaamisesta mukana, valitettavasti en osaa lopettaa sitä.

bananab

Älä ainakaan ala painostamaan sitä, anna vain ajan kulua. Jos alat hoputtamaan ja muuta niin ihan varmasti tää ko. mies säikähtää ja lähtee karkuun.

Gizella

Kuuluiskohan tämä tänne?

Eli tässä taustat pähkinänkuoressa:
-Minä 22 hän 24, olemme seurustelleet 1,5v
-Koko seurustelu kaukosuhteessa (eli nähdään melkein joka vkl, kesälomilla jne), eli siis kun tapasimme niin olin juuri muuttamassa toiseen kaupunkiin opiskelemaan.
-Hän asuu vielä kotikotona, ei duuninsa takia pysty muuttamaan luokseni.

Nyt kun itsellä on edessä tod.näk. välivuosi, niin pamautin hänelle muutama pvä sitten kysymyksen: Voisiko hän kuvitella pistävänsä hynttyyt yhteen kanssani lähitulevaisuudessa as in kun välivuoteni koittaa, eli että hommaisimme yhteisen kämpän.

No, mieshän meni jotenkin vaikeaksi, ei sanonut juuri mitään. Ei siis ollut kyllä kauhusta kankeanakaan, mutta halasi vain, ei sanonut mitään. Sanoin, ettei hänen tarvitse vastata nytheti, ja että ymmärrän kyllä, jos hän ei halua. Sopersi vain olkapäähäni "Enhän mä niin sanonu, enhänmä vastannu vielä mitään...".

No, enpä ruvennut vastausta tivaamaan, vaan sanoin että nojoo, unohda äskeinen, ja muutin sitten kysymyksen muotoon "Voisitko kuvitella joskus tulevaisuudessa asuvasi saman katon alla kanssani" Siihen tuli myöntävä vastaus heti.

QUE?
Olenko nyt tyhmä, vai onko tässä jokin ristiriita? Miksi hän voi kuvitella joskus asuvansa saman katon alla kanssani, mutta se joskus ei (rivien välistä luettuna) ole n. puolen vuoden päästä??

En ymmärrä.
Kokemuksia, anyone?

Dora

Gizella, onko miehelläsi sitten joku erityinen syy, miksi hän ylipäätään asuu vielä "kotikotona"? Jospa hän ei yksinkertaisesti ole vielä lähitulevaisuudessa valmis muuttamaan pois kotoa? Tai ehkä hän haluaisi ensin totutella asumaan yksin ja sen jälkeen vasta muuttaa yhteen sun kanssa? :) Tai sitten hän vain hämmentyi täysin kysymyksestäsi, jos ei ollut aikaisemmin ajatellut asiaa ollenkaan.

Gizella

Ei kai hänellä mitään erityistä syytä ole. Tai sanotaanko, että ei ole ollut erityistä tarvetta päästä kotoota pois.

Itsellänikin kävi toki mielessä, että jos hän haluaisi ensin muuttaa yksikseen. Mutta takaraivossa kaikuvat sanat, jotka joskus olen ihan ohimennen kuullut (kaksi naista jutteli bussissa :D) "Siis jos se ensin haluaa muuttaa yksikseen, niin ei kyllä sillon suhteessa voi olla kaikki hyvin!". Joten ehkä säikähdin tätä, sillä meillä todellakin on suhteessa kaikki hyvin! Kai jotenkin ajattelin, että hui, missä mättää?

Ja toki tuollainen voi hämmentää. Tosin kysymykseni ei siinä mielessä oisi pitänyt tulla täysin puskista, että joskus on tullut hieman visioitua tulevaisuudesta. Tosin voihan se olla, että jos mies on ottanut visioinnin enemmän huumorin kannalta..?

Manteli

Minullakin tällä hetkellä jo kuukauden verran ollut sutinaa sellaisen miehen kanssa, joka on sanonut minulle (viimeksi viime perjantaina) että ei halua seurustella, on ollut niin kauan yksin, että pitää siitä yksin olosta. mutta kuitenkin uskoo, että voisi joku päivä seurustella kanssani.
itse olen vasta vuodenvaihteessa eronnut, enkä itsekään nyt niin välttämättä halua seurustella. tälläinen sutina käy vallanhyvin :) mutta onhan tässä näitä huonoja puoliakin, kun ei tiedä, että milloin nähdään seuraavan kerran vai nähdäänkö ollenkaan jne.. tavallaan pelkään koko ajan ahdistavani häntä että jos nyt tungenkin liikaa jne. yleensä oon sanon sille että no soita sitten kun haluat taas nähdä. välillä kyllä minäkin soitan sille mutta vaan höpötelläkseni.

olen ajatellut sanovani sille just tota ota tai jätä tms. mut toisaalt miks sanoisin :D poikaparka kuitenkin säikähtäis ja sit se ei ottaskaa tai jotain.. en vaan haluu ahdistaa sitä, joten mennään nyt sen ehdoilla. ja kyllä mie tiedän että se ihan oikeesti tykkää miusta, haluu vaan edetä todella hitaasti. oppia ensin tuntemaan olematta kuitenkaan "selitysvelvollinen" asioistaan tms.. seurustelussahan tavallaan vähän niinkuin joutuu "kysymään" kumppaniltaan, että jos menisin tänään poikien kanssa juhlimaan, eli ilman sinua. hän vaan ilmoittaa suunnitelmistaan ja jos minä sovin niihin niin ok, jos en sillä kertaa pääse mukaan niin sekin on ok. on minullakin kavereita :D

hän on niin suloinen kun kerran olin sen luona yötä ja hän lähti aamulla aikaisin töihin ja minä jäin vielä nukkumaan. tuli antamaan pusun ennekuin lähti, silloin ajattelin että kyllä se tykkää ihan hemmetisti <3 nukutaan kuitenkin suht harvoin yhdessä, ehkä noin kerran viikossa. ja nähdään pari kertaa viikossa.

oli kiva lukea muiden kommentteja näistä "sitoitumiskammoisista". ehkäpä ymmärrän tuota sutinaani hieman paremmin ja toivon etten missään tapauksessa ahdista sitä liiallisella tunkemisella. ehkäpä en soita tänään ollenkaan :D

kevlarsoul

Hei, olkaa onnellisia, jos olette vasta tavanneet ja mies haluaa edetä hitaasti: kummallista olisi, jos oltaisiin heti muuttamaas yhteen. Tuttuni tapasi viikonloppuna baarissa uuden miehen ja muutti seuraavalla viikolla tämän luokse: SE on outoa!

Toisaalta, itse olen seurustellut jo 3,5 vuotta eikä poikakaverini vieläkään ole valmis sitoutumaan "aikuisten oikeasti". Vieläkö vika on hitaasti syttyvässä miestyypissä vai lähinnä minussa?

kolmiolääke

tänään olin treffeillä erään miehen kanssa jonka kanssa viime viikolla oli yhden yön juttu :?

no treffit menivät todella kivasti.. oli hauskaa ja jutunaihetta riitti koko ajan, keskustelimme syvällisiä ja tuntui että en kenenkään muun kanssa ole koskaan pystynyt puhumaan noin avoimesti.

kuitenkin.. kun lähdimme omiin suuntiimme hän sanoi, että voidaan kyllä ehkä kahvilla käydä jatkossakin, mutta hän ei voi mitään muuta tehdä, koska tapailee myös erästä toista tyttöä. Sanoi kuitenkin ettei se ole mitään vakavaa hänen puoleltaan.. ja hetken mietittyään sanoi että hänen pitää miettiä mitä tekee.. eli kumman kanssa jatkaa tapailua.

Pelottaa ja paljon.. todella pidän tästä miehestä ja hän sanoi että joka tapauksessa.. mitä tahansa hän päättääkin, niin edetään hitaasti.. Se on mulle ihan ok, jos hän päättää "valita" minut. Molempia hän ei kuulemma voi tapailla koska se olisi moraalitonta.

Sovittiin että "soitellaan"... pitäisiköhän siis odottaa miehen soittoa? :shock: Kamalaa kun hän kertoi tästä vasta nyt.. en tiedä mitä ajatella enkä ymmärrä miksi hänelle on niin vaikeaa lopettaa toisen naisen tapailu, jos oikeasti tykkää musta enemmän.. tosin enhän minä voi tietää mikä asian laita on todella :?

Varmaankin pitäisi vain odotella? 8)

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat