Veri vetää eri kaupunkeihin - Parisuhteet

Dan

Juu, kiitos vaan vinkeistä ja omista kokemuksista. Ehkä näin alkuunsa paras vaihtoehto on hankkia määräaikaista työtä Hkistä, kun nykyinen loppuu syyskuuhun mennessä. Täytyy katsoa, menisikö tämä kuitenkin lopuksi omalla painollaan..

Kommentit (11)

Kaihokielo

Miulle myös tuttu ongelma. Oltu miehen kanssa kohta 4 vuotta yhdessä, ja se on ollu ihanaa aikaa ajoittaista kaukokaipuuta lukuun ottamatta. Mie oon melko levotonta tyyppiä, eikä mieskään niin maailman paikallaan pysyvin ole. Onneksi. Jotenkin tässä asiassa on sellanen tuntu, että molempien pitäisi haluta edes suurimmaksi osaksi samoja asioita, että suhde toimisi eikä kummastakaan tuntuisi, että on joutunut luopumaan jostain.

Ollaan asuttu noin 3 ja puol vuotta yhdessä, kahessa eri kaupungissa ja jälleen minua polttelisi lähteä. Tällä hetkellä täytyy kuitenkin pysyä täällä ainakin pari vuotta lähinnä miehen opiskelujen takia. Oon yrittäny ajatella, että nyt on sitouduttava tähän, ei aina voi vain lähteä, tai toki voi, mutta miksi lähtisi? Tunnen itseni sen verran hyvin, että tiedän, että kuitenkin sitä haluaa jälleen johonkin muualle. En siis tiedä, mikä tilanne sulla Dan on, mutta näin meillä. Tiedän, että täältä vielä joskus muutetaan, mutta toisaalta energiansa voi laittaa parempaankin, kuin aina vain siihen, että kaipaa jotain, mitä elämässä ei sillä kertaa ole.

Maaria

Mä kans ehdottaisin, että muuttaisit Helsinkiin vähäksi aikaa, tai menisit pidemmälle vierailulle, niin näkisit onko se just se paikka mihin on pakko päästä. Mä kyllä ymmärrän tuon sun halun, koska itse olen enemmän city-ihminen ja mun ex oli enemmän maaseudulla viihtyvä, joten aika hankalaa oli aina näiden asioiden kanssa. Kyllähän se suhde on tietty varmaan se tärkein asia, mutta tuollaiset saattaa jäädä vaivaamaan, jos ei pääse itseään "toteuttamaan". Mitäs mieltä miehesi on Helsinkin naapuruskunnista? Niistähän pääsee hyvin Helsinkiin millon vain, mutta varmaan löytyy vähän rauhallisempia asuinalueita myös...

Mariel

Mitä jos hakisit Helsingistä vaikka parin viikon tai kuukauden kestävää työtä ja kävisit tuulettamassa päätäsi? Tai vierailisit hieman pidempään veljesi luona ja tutustuisit menoon täällä?

Dan

Juttu on niin, että mies ei suostu millään lähtemään Hkiin, koska se on "perse paikka ja täynnä kusipäitä ja kiirettä". Olen myös ehdottanut, että siellä asumista voisi kokeilla ja tulla pois jos ei enää kiinnostakaan, sekään ei käy. Hän ei halua nähdä sitä edes vaihtoehtona.

Puoliväliin muutto on siis ainoa vaihtoehto, jos sekään. Masentaa. Tuntuu, että olen kuin joku teini, jolta kielletään joku asia niin sitä haluaa entistä enemmän.

Mariel

Pystyisitkö mitenkään siellä saavuttamaan samanlaisen euforisen tunteen kuin oletettavasti Helsingissä? Oletko varma, että Helsingissä olisi niin hienoa? Voisitteko muuttaa puolimatkaan ja käydä töissä eri kaupungeissa? Voisitteko muuttaa joskus myöhemmin pois? Jos teidän suhde ei enää joskus tunnukaan niin ihanalta kuin nyt, veikkaan että saatat katua melko paljon ettet muuttanut...

Lukretia

"Jos teidän suhde ei enää joskus tunnukaan niin ihanalta kuin nyt, veikkaan että saatat katua melko paljon ettet muuttanut..."

Nimenomaan. Toisaalta voi käydä niinkin, että Helsinki ei olekaan se toiveiden täyttymys, ja katumus tulee hyvän miehen heittämisestä hukkaan (siis jos niin radikaalisti käy, että tämän takia ero tulee).

Itse olen pistänyt aina miehen etusijalle, koska hän on minulle tärkein. Toisaalta se on ollut aika helppoa, koska tykkään kotikaupungistani ja sen suomista mahdollisuuksista.

Dan

Mieltäni on vaivannut pitkän aikaa ja monet riidat on käyty myös läpi siitä, että halajan toivottomasti Helsinkiin. Mieheni taas haluaisi asua täällä, missä tällä hetkellä asumme. Hänellä on täällä ystävät (tosin niitä on ympäri suomea enemmän kuin laki sallii muusikon ammatin takia) ja osa-aikatyö, mistä mahdollisesti tulossa jatkuvampi.

Asumme parin tunnin päässä Helsingistä, minulla on täällä kesätyö ja muutoin vähän muuta työtä. Minua ei siis mikään pidättelisi täällä ja haluaisin paikkaan jossa on ihmisiä ja meininkiä, siellä on myös veljeni, hänen perheensä ja paljon heidän kavereita.

Mitä tekisitte tilanteessani? Itse en tiedä mitä tehdä, haluan niin kovasti muuttaa elämäni suuntaa, alkaa opiskella tai hankkia töitä, Helsingissä myös työmahdollisuudet ovat huomattavasti paremmat.

En tiedä ymmärrättekö, miten veri voi vetää niin paljon muualle, ja mieheni ei lähde tästä kaupungista kulumallakaan. En halua erota, rakastan avomiestäni ja lapsikin on suunnitelmissa, mutta pelkään jämähtäväni loppuelämäksi tänne jos saamme vauvan.

Auttakaa.

Rahel

Mulla on kanssa hieman samaa ongelmaa; tosin sillä erotuksella, että ollaan alusta saakka asuttu eri kaupungeissa. Mulla on elämä, kaverit ja sisko täällä Turussa ja miekkosella taas kaikki sama pääkaupunkiseudulla. Ite en voi sietää Espoota, jossa hän asuu ja mies taas ei voi sietää Turkua... Hankala dilemma. Nyt oon katellut duunia pääkaupunkiseudulta, osittain miehen takia, osittain siksi, että siellä on enemmän töitä tarjolla. Ehkä mä sopeudun. :?

Aloittajan ehkä kannattaisi hakea pääkaupunkiseudulle muutamaksi kuukaudeksi töihin tai opiskelemaan tms. Sen aikana kerkeis ainakin nähdä, viihtyykö siellä päin todella. Tai sitten kandee tehdä viikonloppureissuja sinne suunnalle säännöllisesti, niin kaipuu ei ylly mahottomaksi. :D

TaskuMyy

Miulla on tullut hirveä himo piästä vielä käymään jossain muualla ko täällä missä nyt olen. Esim. Oulu vetäis hirveästi miua puoleensa :wink:
Mutta kultsi ei lähe sinne :(

shazzer

Mulla myös tuo Oulu vetää puoleensa. Se ei ole liian kaukana ja kuitenkin varmaan enemmän töitä/tekemistä. Sinne mahdollisesti vielä lähdenkin, jos täällä ei pääse kouluun tai töihin. Mutta, ilman miestä en kyllä lähde mihinkään.
Jos mieheltä loppuu työt täällä, tuo oulu voi olla mahdollista, sillä miehellä suurin osa kavereista asuu siellä. Mullakin sisko siellä.
Saa ny nährä.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat