Suhde ei toimi, miten eteenpäin? Auttakaa.. - Parisuhteet

Eucalyptus

Kiitos paljon. On ollut tosi helpottavaa kuulla muiden mielipiteitä, ajatuksia ja neuvoja. Oon teille hyvin kiitollinen kaikesta. Jos vielä on lisäneuvoja, kuuntelen innolla. Kiitos!

Sivut

Kommentit (51)

Eucalyptus

En syytä itseäni. Ajattelen enemmän ehkä että vika on tasapuolisesti meidän molempien. En osaa selittää tilannetta tämän tarkemmin. Tänään ollaan puhuttu asiasta kahden kesken ja sovittu paljon asioita. Katsotaan nyt miten tämä etenee ja toimiiko kaikki niin kuin sovimme (ei peittelyä, ei valehtelua, pelkkää avoimuutta...)

persimon

Ootteko te päättänyt että selvitätte tän asian, tai siis että tää ei jää sinne takaraivoon kolkuttamaan ja etenette "ajan kanssa"..?

Millon te puhutte tästä ongelmasta, jos nyt puhutte keskustelemalla? Kierteleekö sun tyttöystäväs sitä aihetta?
...oon nyt vähän pihalla jo koko tästä ympyrästä, mutta epäilen, että onko se ongelma siinä että sä et osaa sulattaa sitä mitä tyttöystävä on sulta salannu ja mitä tyttöystäväs on tehny muiden kanssa ennen sua? ja nyt hän ei osaa avautua sulle kunnolla kun sä haluaisit puhua ja sä joudut tukemaan häntä>eli sulle tulee enemmän taakkaa kannettavaks ja et enää tiedä mitä tehdä?

en nyt varmaan mitä apua tässä anna mutta jotenkin koitan selvittää että tiedätkö sä itsekään kenestä tää ongelma johtuu, ettet vaan mene syyllistämään itseäsi koko jutusta koska siitä nyt vähiten on hyötyä!

Eucalyptus

Kyllä uskon että yrittää, mutta ei välttämättä ihan kaikin keinoin.
Kuulemma tyttöystävän isosisko oli kokeillut keskustelua, mutta kaikki meni vaan vaikeemmaks.

...
Illalla mulle vaan yhtäkkiä iski, mistä kaikki paha olo mulla on johtunu, miks tuntuu koko ajan vaan pahemmalta ja miks useina öinä on vaikea saada edes nukuttua. Musta tuntuu siltä että mut on huijattu tykkäämään, luottamaan, näyttämään kaikki tunteet (avautumaan ihan kokonaan), rakastumaan ja menettämään poikuuteni. Oon yrittänyt vältellä ajatusta mutta nyt se todellakin iski, mun sydän on särkyny ja kaiken lisäksi todella pahasti. En voinu uskoa että pystyisi näin kamalalta tuntumaan..

procyon-a
Eucalyptus
Mun tyttöystävä vaan tuntuu ajattelevan että kaikki muuttuu vaan pahemmaks jos yrittää puhua vanhemmilleen. Niille ei kuulemma pysty puhumaan ja ne ei kestä sitä jos joku sanoo niille että ne on väärässä.
Tossa on yks aika iso ongelma

Eihän se tyttöystävä asialle voikaan mitään, jos sille nuo kaikki sanellaan vanhempien toimesta. Eikä tuossa ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin tyytyä tilanteeseen. Vanhemmat voivat aika pitkän päälle sanella vajaavaltaisen osalta myös kotiintuloa jne. Kannattaa kuitenkin olla onnellinen siitä mitä nyt on. Ja toivoa, että syksyllä elämä sujuu myöskin.

Eucalyptus

Kahdeksan maissa joudun lähtemään tyttöystäväni isän ja äitipuolen vuoksi. En tiedä, mistä johtuu, mutta ilmeisesti ovat kohdelleet ja tulevat kohtelemaankin häntä lapsena siihen asti kun täyttää 18 vuotta.

Kyllä tyttöystäväni suurin piirtein yhtä usein käy meillä kuin minä heillä, mutta useimmiten lupa heltiää helpommin siihen että minä saan tulla. En yhtään tiedä mistä "rajoitetut" tapaamiset johtuvat. Äitipuolen ajatusmaailmaan saattaa kenties olla pinttynyt, ettei tyttöystäväni isän lapselle voi sallia mitään mitä ei hänen lapsilleen sallita. Äitipuolen lapset ovat kuitenkin jonkin verran nuorempia, vanhin 12, ja poika- tai tyttöystävän ollessa kyseessä, luulisi tilanteen olevan eri.

Nyt on yleensä niin, että tyttöystäväni joutuu kotonaan olemaan päivät pitkät aivan yksin, äitipuolen lapsilla on kuitenkin toisensa seuranaan.

persimon

Siis se teidän ongelma suhteessa on se että sun tyttöystävä on salannu sulta asioita, ja sua häiritsee sen menneisyys muutenkin.
kuitenkin sä yrität saada asiat kuntoon ja tukea tyttöystävääs, mikä toisaalta on hyvä, mutta kun sä et ole tehnyt mitään väärää, niin olisi varmaan korkea aika saada jotain takaisinkin?

ihan vaan että olisi tasapuolista, koska tää ongelma johtuu nyt toisesta osapuolesta, joka itsekin varmaan tietää sen (en ketään syyllistä nyt).

Eucalyptus

Ei ole tyttöystävällä mitän syytä pelätä, ja kyllä ymmärrän että kestää ennen kuin voi avautua. Tyttöystävän omien sanojen mukaan viime syksyyn asti oli eläny itsepetoksessa ja ajatellu ettei sen elämällä tai ruumiilla ole mitään muuta arvoa kuin olla toisten käytettävissä. Musta tuntuu tosi hyvältä kun oon saanu tyttöystäväni ymmärtämään mitä elämä oikeasti on.
Musta vaan tuntuu että oon meidän suhteessa aika paljon sellainen "auttaja". En varmaan koe saavani hirveästi vastineeksi, mutta en halua pyytääkään. Tykkään erittäin paljon saada antaa, mutta vastaanottaminenkin on silloin tällöin ihan mukavaa.

Eucalyptus

Ei ole tekaistu syy. Niin en tiedä, kyllä musta olis kiva jos edes yrittäisi puhua. Vastaanpistäminen on sitten ihan viimeinen keino, mutta en halua että se niin tekisi. Kyllä nyt 15-vuotiaan sivistynyttä keskustelua luulis kaikkien kuuntelevan. Kotiintuloajat on tosi tarkat. Kahdeksalta on mun lähdettävä niiltä ja sen meiltä. Kyllä yritetään molemmat tosiaan nähdä toisiamme niin paljon kuin mahdollista, mutta vaikeaa se on. Syksyllä tulee vielä vaikeampaa kun tyttöystävällä alkaa kaksoistutkinto-opinnot ja ammattikoulujaksot on sitten poissa paikkakunnalta ainakin arkipäivisin.

procyon-a
Eucalyptus
Kahdeksan maissa joudun lähtemään tyttöystäväni isän ja äitipuolen vuoksi. En tiedä, mistä johtuu, mutta ilmeisesti ovat kohdelleet ja tulevat kohtelemaankin häntä lapsena siihen asti kun täyttää 18 vuotta.

Kyllä tyttöystäväni suurin piirtein yhtä usein käy meillä kuin minä heillä, mutta useimmiten lupa heltiää helpommin siihen että minä saan tulla. En yhtään tiedä mistä "rajoitetut" tapaamiset johtuvat. Äitipuolen ajatusmaailmaan saattaa kenties olla pinttynyt, ettei tyttöystäväni isän lapselle voi sallia mitään mitä ei hänen lapsilleen sallita. Äitipuolen lapset ovat kuitenkin jonkin verran nuorempia, vanhin 12, ja poika- tai tyttöystävän ollessa kyseessä, luulisi tilanteen olevan eri.

Nyt on yleensä niin, että tyttöystäväni joutuu kotonaan olemaan päivät pitkät aivan yksin, äitipuolen lapsilla on kuitenkin toisensa seuranaan.

Joo tuo avasi ehkä tätä juttua vähän enemmän. Pitäisi katsoa vielä minkälainen ihminen on kyseessä eli onko se ujo ja onko sille erityistä ongelmaa puhua tietynlaisista asioista? Epäilen, että osaat itse kuitenkin tämän varsin hyvin. Ehkäpä kyse on siitä uskalluksesta nyt kuitenkin.

Mut hei. Vaikka nämä olosuhteet ovat tällaiset, niin kuitenkin olisi mielestäsi varmaan mukavaa, jos tyttöystävä soittaisi myös sinullepäin tai puhuisi asioista. Mutta jos se ei ole ollut sillä tapana, se voi olla vaikea oppia. Koita rohkaista ja kannustaa sitä muutenkin keskustelemaan avoimemmin, koska eihän sen tarvitse pelätä puhua asioista sinulle?

Tsemppiä!

persimon

Ihmettelen kyllä että 15 -vuotiaalta tytöltä kielletään tapaamiset poikaystävän kanssa...tai no kielletään ja kielletään, mutta että pidetään noin tiukkaa kuria. Jokaisessa kodissa on tietty omat sääntönsä, mutta onko tyttöystävä itse sanonut että "ei noille porukoille käy" tai jtn vastaavaa, vai ootko itse huomannu myös että olisi kotona tiukka kuri tai vastaavaa? ...ihan vaan sillä että siellä kotona kans on se kuri, ettei se ole vaan mikään tekastu syy olla tapaamatta?

Ja kun sanoit että sinä joudut lähtemään tyttöystäväsi luota jo kahdeksalta, entäs sillon kun tyttöystäväsi tulee teille? onko hänellä silloin jotkut kotiintulo ajat vai ollaanko sitten ihan kunnolla kahestaan ettei ole mitään rajotuksia vanhemmilta?
kyllä toi jokatapauksessa kuulostaa oudolta että noin paljon vanhemmat rajottaa tavallaan teidän yhteistä aikaa :? yrittääkö sun tyttöystävä edes pistää vastaan sen isälle ja tälle äitipuolelle?

[size=9](on kyllä menny ihan ohi tän keskustelun pääaiheen, mutta ihan hyvä tietää miten muuten sun tyttöystävä on tässä teidän suhteessa, ja selvästi on tullu selväksi että sä panostaisit enemmän teihin)[/size]

Nyytikki
persimon
--
...oon nyt vähän pihalla jo koko tästä ympyrästä, mutta epäilen, että onko se ongelma siinä että sä et osaa sulattaa sitä mitä tyttöystävä on sulta salannu ja mitä tyttöystäväs on tehny muiden kanssa ennen sua? ja nyt hän ei osaa avautua sulle kunnolla kun sä haluaisit puhua ja sä joudut tukemaan häntä>eli sulle tulee enemmän taakkaa kannettavaks ja et enää tiedä mitä tehdä?
--

Vähän samaa tapailen kuin persimon. Menneisyydestä on minusta turha syyttää tyttöä, kun eipä hän silloin tiennyt että siitä tulee ongelmia. Tekojaan ei voi edes peruuttaa, vaikka tahtoisi. Nämä eivät ilmeisesti edes hänelle paljoa merkinneet.

Salailu on sitten eri homma- jos ennen seksielämänne aloitusta (tai jälkeenkin) olette käyneet läpi toistenne seksihistoriaa, olisi minustakin pitänyt kertoa kenen kanssa ja suunnilleen, että mitä on tehnyt- lähinnä se, että onko ehkäisyä käytetty oikein jne mutta yksityiskohtiahan ei tarvitsisi kertoa.

Ei minusta ole oikein salata juttuja toiselta, mutta kaikkea ei tarvitse kertoa- en ihmettele ettei hän niistä tahdo puhua, Jos hän katuu asioita.

Anteeksi jos puhun puutaheinää, mutta persimonin tavoin ole vähän ulkona siitä, mikä on ongelma. Salailu toki on inhottava juttu, mutta veikkaan että sinua hämää vielä enemmänkin se, että hän on ollut muiden kanssa ennen sinua? Lisäksi taitaa olla muitakin ongelmia, esim. ettet saa tarpeeksi suhteelta?

rosa*

Kuule, jos susta tuntuu pahalta siinä suhteessa, sun ei tarvi jäähä siihen. Jättäminen voi olla vaikeeta mutta kyllä seurustelun pitää olla onnellista aikaa. Ja jos tytöllä on ongelmia, hän ei oo sun vastuulla eikä oo sun velvollisuus pysyä rinnalla ja auttamassa jos et ite sitä halua ja jos menetät yöunetki sen takia. Sitä varten on ammatti-ihmisiä, jotka varmasti osaa auttaa.

Mutta kerro tytölle kaikki. Sano miltä susta tuntuu ja että et sääkään jaksa seurustella jos se on yleensä sun tehtävä ottaa yhteyttä ja auttaa etkä saa mitään takas. Ja ku tyttö sanoo että oot ansainnu paremman yms, kerro että oisit kyllä onnellinen tytön kans mutta se alkaa olla sullekki tosi raskasta.

Ite kuitenki tiiät parhaiten tilanteen ja osaat poimia täältä neuvoista ne mitkä teille sopii mutta muista että jos alkaa tuntua pahalta ni sun ei tarvi jäähä siihen!

procyon-a
Eucalyptus

Musta vaan tuntuu että oon meidän suhteessa aika paljon sellainen "auttaja". En varmaan koe saavani hirveästi vastineeksi, mutta en halua pyytääkään. Tykkään erittäin paljon saada antaa, mutta vastaanottaminenkin on silloin tällöin ihan mukavaa.

Jos näet tämän olevan paras tapa toimia parisuhteessa, se näin myöskin olkoon. Älä kuitenkaan jätä toistuvasti omia tarpeitasi toisen tarpeiden taakse, koska se suo on loputon.

persimon
Eucalyptus
Illalla mulle vaan yhtäkkiä iski, mistä kaikki paha olo mulla on johtunu, miks tuntuu koko ajan vaan pahemmalta ja miks useina öinä on vaikea saada edes nukuttua. Musta tuntuu siltä että mut on huijattu tykkäämään, luottamaan, näyttämään kaikki tunteet (avautumaan ihan kokonaan), rakastumaan ja menettämään poikuuteni. Oon yrittänyt vältellä ajatusta mutta nyt se todellakin iski, mun sydän on särkyny ja kaiken lisäksi todella pahasti. En voinu uskoa että pystyisi näin kamalalta tuntumaan..

ouhh...Joo, eli rakastat ihmistä josta kävi ilmi, että hän ei olekaan enää se johon sä rakastuit.
Ongelma ei ole sussa! Tyttöystävän menneisyyttä ei kannata mennä syyllistämään, mutta eri asia on se, että hän salaili asioita sulta, eli sä et tiennyt hänestä kaikkea, ja nyt kun sait tietää, niin tässä ollaan, ja jos ei tyttöskään näe vaivaa vaan sun vain täytyy olla hänen tukenaan, niin mun mielestä tässä suhteessa ei olla ehkä niin yhtä tasapuolisesti panostettu?
sulle valehdeltiin > sinä lohdutat tyttöystävääs, aika outoa kieltämättä...

Murehtija

Tavallaan ymmärrän sun tunteet tosta huijatuksi tulemisesta...Itselleni tuo tunne tuli vasta erottuani exästäni. Kun se mulle vappuna tarkkaan kertoi miten on ollut sängyssä kahden luokkakaverinsa kanssa eromme jälkeen ja puhui siitä asiasta ikään kuin se olis tuonut sen elämään jotain sisältöä, musta tuntui älyttömän huijatulta ja petetyltä. En enää tiennyt, tunsiko edes koko ihmistä. Olin aina luullut että seksi on hänelle pelkkä rakkauden jatke, sisällytys onnellisessa suhteessa mutta kävikin ilmi, että se oli hänelle lähes KOKO suhde. Hän sanoi minulle, lähes täysin rikkomalleen nuorelle kokemattomalle ihmiselle, että hän itki noitten naisten perään koska he antoivat hänelle pakit seksistä huolimatta. En voinut uskoa korviani.

Asia ei tietenkään ole sama sinun tilanteessasi, mutta ymmärrän miksi susta tuntuu miltä tuntuu. Turha edes sanoa että asiasta on puhuttava ja paljon, selvitettävä se tai se jää vaivaamaan. Kuitenkin pidä mielessä että asioita ei voi puhua halki yksin, itse yritin sitä niin kauan että pääni meinasi haljeta ja lopulta en jaksanut enää yrittää puhua ja nyt 2 vuotta myöhemmin minulle huudettiin siitä kun "en ollut koskaan sanonut mitään".

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat