poikaystävänä alkoholisti - Parisuhteet

miu

kiitos taas kommenteista! :)

bananab
Omassa lähipiirissäni oli alkoholisti, mutta hän pääsi viinasta eroon, ei toki päivässä eikä kahdessa vaan ajan kanssa. Nykyään sanoo että ennen piti aina poiketa Alkon kautta kotia mutta nykyään ei tule mieleenkään. Tahdonvoimaa tietenkin tarvitaan että alkoholista pääsee eroon mutta ei se mahdotonta ole, vaikeaa vain.

ei tuo ole viinasta eroon pääsemistä, se on vain sen sairauden ruodussa pitämistä. :? ikävä kyllä. alkoholisti on aina alkoholisti, mutta sairauden voi minimoida niin, että se ei näy arkielämässä muuna kuin tietoisina valintoina ja selkeänä haluna pysyä raittiina. siltikin siellä alkoholistin päässä käy välillä (ja toisinaan useinkin) se sairas halu lähteä juomaan itsensä vaikka hengiltä.

*Sandy*
Pakko sanoo tähän väliin et näkee että oot todellakin pohtinu näitä asioita miu :) Tuntuu että oot varma asioista ja että todellakin haluat vielä yrittää ja olla toisen tukena. Ja musta tuntuu et sulla on ihan realistiset odotukset siltä mitä tulee tapahtumaan. Hienoa, hienoa :)

joo, itekin oon yllättynyt kuinka rationaalisen näkökulman oon tähän nyt ottanut. kyllä se jotenkin puhuu sen puolesta kuinka paljon haluaisin viettää tämän miehen kanssa koko loppuelämäni. :)

nelffi
ite ajattelin jossai vaiheessa käydä vilkasemassa tuon Alkoholistien Aikuiset Lapset -ryhmän täällä seudulla, ja onhan niitä muitakin sitte..

mies katseli tuota samaa ryhmää itselleen sen "perus AA:n" vierelle. hän kun on alkoholistiperheestä :( käytännössä koko suku ryyppää.

koeputkilapsi
Miulle kuitenkin heräsi kysymys, että oletko miettinyt, että milloin et jaksa enää yrittää ns. viimeinen niitti ? Tarkoitan, että oletko miettinyt jotain tapahtumaa että mistä kaikki on todellakin loppu ? esimerkiksi lyöminen. Koska sanoit tiedostaneesi sen, että vaikeuksia ja repsahduksia tulee olemaan, niin oletko miettinyt näin pitkälle ja asettanut itsellesi jonkin rajapyykin ?
Eihän toki sellaista tarvitse olla saatika sellaista tarvitse miettiä, itse vain kävin miettimään asiaa, jos olisin samanlaisessa tilanteessa kuin sinä.

olen tuota miettinyt monestikin. vaikea kyllä sanoa, koska tähänkin asti on niissä ihan h'elvetillisissäkin tilanteissa löytynyt rakkautta ja tahtoa jatkaa. lyömisen saattaisin ottaa kerran, mutta voi olla että mies olisi siinä vaiheessa niin totaalisen pettynyt itseensä, että haluaisi erota jotta voisi tarjota mulle parempaa. tiedän, että se ei ole se oma itsensä kun juo tarpeeksi, silloin se on joku ihan muu. samoin ne sen teot on tavallaan kuin jonkun toisen tekoja.. luotan siihen, että sen vain sitten tuntee sisimässään, jos raja tulee vastaan. käytännön tasolla se olisi varmasti joku pidempi ryyppyputki ja miehen selkeä halu jättää AA ja alkaa ryyppään. sillon hän olisi avun saavuttamattomissa.

dubyamoa, tää alkuhan tässä onkin sitä kaiken hakemista. luottamus horjuu ja repsahduksia pelkää koko ajan. mitä kauemmin mies on ollut kuivilla, sitä vähemmän tämä riippuvuus tosiaan näkyisi siinä arkielämässä. sitä päivää odotellessa.

Sivut

Kommentit (43)

miu

löysin haulla pari keskustelua ongelmista parisuhteessa, jotka johtuivat alkoholista. jotenkin tuntui, että niissä kuitenkin puhuttiin vielä ihan "peruskännäämisestä", joka vain välillä lähtee käsistä. itselläni on tilanne se, että poikaystävä on alkoholisti ja käy aa:ssa. hän ei voi juoda tippaakaan ilman, että juo saman tien koko illan putkeen kunnes sammuu ja sitä ennen käyttäytyy agressiivisesti ja välillä jopa väkivaltaisesti minua kohtaan.

itse uskon, että alkoholisti on aina alkoholisti eikä siitä sairaudesta voi parantua. olen siis alkanut hyväksyä sen faktan, että jos ja kun pysyn tämän miehen rinnalla, sitoudun samalla loppuelämäkseni tukemaan häntä tässä sairaudessa. pelottava ajatus, sillä repsahduksia varmasti tulee ja pitkiäkin vaikeita putkia. :? lisäksi itselleni on pelottavaa ajatella, että "kaikki" on niin pienestä asiasta kiinni kuin yksi tuoppi. kun poikaystävä juo, meidän koko suhde lähtee alamäkeen ja lujaa. hänellä itsellään on ainakin tässä vaiheessa vielä halu olla juomatta ja toivottavasti se aa:n avulla pysyisikin.

onko kenelläkään kokemuksia aiheesta? onko teillä neuvoja miten jaksaa tukea toista? myös te, joilla on alkoholisti-isä/äiti/ystävä/kuka tahansa läheinen, neuvot olisivat tarpeen..

kiitos. :)

flame86

Parhaan ystäväni äidillä on alkoholiongelma ja se todella raastaa ystävääni. Hänen isänsä on kuollut ja ainoa henkilö joka hänellä on lähellään on hänen äitinsä. Alkoholiongelma on kuitenkin syy siihen että ystävälläni on todella vaikeaa. Äiti on saattanut ystäväni huonoon valoon, ja sen takia hänellä ei juuri ole muita varsinaisia kavereita kuin minä ja eräs toinen tyttö. Hänen äitinsä ei osaa tukea häntä kun hänen poikaystävänsä kohtelee häntä huonosti. Hänen äitinsä vuoksi heillä on taloudellisesti rankkaa. Hänen äitinsä vuoksi hänen on vaikea muuttaa pois paikkakunnalta, sillä jos hän ei ole äitiään vahtimassa, tämä saattaa tehdä ties mitä päättömyyksiä. Hänestä puhutaan pahaa ja levitellään valheita hänen äitinsä käytöksen vuoksi.

Voisin kertoa vielä ties miten paljon siitä miten hänen äitinsä on aiheuttanut hänelle ongelmia, mutta jätän kuitenkin kertomatta. Kehoitan vain että mietit tarkkaan kenen kanssa aiot elää elämäsi. Nuorena ihmisenä voit vielä valita. :roll:

miu

kuulostaa siltä, että tämä ihminen ei edes yritä hillitä juomistaan? mä uskon pystyväni pysymään mieheni rinnalla, jos alkoholismi tiedostetaan koko ajan ja se pidetään kontrollissa (eli hän ei juo).

oon henkilökohtaisesti kokenut sen mitä kaikkee p'askaa alkoholisti voi tuottaa kaikkein rakkaimmilleen, mutta uskon, että silloin se ei ole se ihminen itse, joka tekee pahoja vaan se viina hänessä. niissä "tempuissa" on kyllä kestämistä, samoin kuin siinä, että jaksaa tukea toista silloin, kun tämä haluaisi ryypylle. lähinnä sitä mietin, että millaisin keinoin toista tukea ja auttaa ja miten itse jaksaa tämän asian kanssa.

antagonismi

Miu, nyt on pakko kysyä.

Eihän sun miehes juomiseen lity mtn muita haittavaikutuksia, kuten väkivaltaisuutta? Tuli vaan mieleen, esimerkiksi oma isäni heittäytyy hyvinkin väkivaltaiseksi alkoholia nautittuaan.

miu
antagonismi
Eihän sun miehes juomiseen lity mtn muita haittavaikutuksia, kuten väkivaltaisuutta? Tuli vaan mieleen, esimerkiksi oma isäni heittäytyy hyvinkin väkivaltaiseksi alkoholia nautittuaan.

ketään muuta kohtaan se ei ole agressiivinen, mutta mua kohtaan kyllä. ei ole lyönyt koskaan, mutta muuten paiskonut ympäri kämppää ja pitänyt ranteista kiinni niin lujaa että oli mustelmat pitkään.

antagonismi
miu
antagonismi
Eihän sun miehes juomiseen lity mtn muita haittavaikutuksia, kuten väkivaltaisuutta? Tuli vaan mieleen, esimerkiksi oma isäni heittäytyy hyvinkin väkivaltaiseksi alkoholia nautittuaan.

ketään muuta kohtaan se ei ole agressiivinen, mutta mua kohtaan kyllä. ei ole lyönyt koskaan, mutta muuten paiskonut ympäri kämppää ja pitänyt ranteista kiinni niin lujaa että oli mustelmat pitkään.

Miu, tuokin on väkivaltaa. Ehkä tuota katsoo enemmän läpi sormien, mutta ainakin minun mielestäni puhumisen arvoinen asia. Sinuna miettisin tuota, että jaksatko pidemmän päälle. Omalla ystävälläni oli väkivaltainen(sekä humalassa että selvinpäin) poikaystävä ja se kärjistyi lopulta siihen, että ystävä soitti minulle että nyt tuli kunnolla turpaan(oli ensimmäistä kertaa pistänyt vastaan) ja sitten soitettiinkin poliisit... Mä todella toivon, ettei monen naisen elämä mene tuollaiseksi. Vielä nytkin, pitkään eron jlk, ystäväni joutuu pelkäämään ko.miestä.. Onpa kyseinen mies minuakin huitaissut, kun väliin erehdyin menemään.

nelffi

"itse uskon, että alkoholisti on aina alkoholisti eikä siitä sairaudesta voi parantua."
Tuosta olen samaa mieltä, ja siksi se päätös pysyä _kokonaan_ erossa alkoholista on ainoa keino pitää tuo sairaus kurissa, heti kun sitoutuminen siihen päätökseen & elämän vaikeuksien kohtaaminen raittiina alkaa lipsua, siitä on vain tuhoisi seurauksia. Alkoholisti ei voi koskaan palata takaisin siihen "yhteen lasilliseen"...
Se miten toista voi tukea siis riippuu aivan siitä alkoholistista itsestään imo, eli vasta kun hän tekee sen päätöksen pysyä raittiina ja uskoo selviävänsä 100 % :sti, voi tukeminen & auttamisprosessi alkaa..
Miu, ota selvää löytyisikö paikkakunnaltas tuki & keskusteluryhmiä alkoholistien omaislle & läheisille, sellanenkin vois auttaa...
Masennuksen kanssa joutuu varmastikin myös tekemään töitä, eli oikeat keinot siihen pitäisi löytää myös, ja ainaki ite uskon että sellanen vakaa & tasapainoinen elämä auttaa huomattavasti...

(ite olen eläny n.13 vuotta alkoholisti-isän kanssa samssa perheessä, ja nyt muutamien vuosien aikana sitten käynyt vierailemassa häntä silloin tällöin. tämä ei nyt liity mitenkään sun tilanteeseen, mutta toivo hänen kanssaan on multa täysin mennyt jo..)

mutta, voimia teille!

p.s löyty tämmönen http://www.al-anon.fi/ ei ole kokemuksia noist ryhmistä,mutta laajasti ympäri suomea kyl löytyy...

miu

kiitos vastauksista!

antagonismi: tiedän, että se on väkivaltaa. mies tietää nuo myös, vaikkei muistakaan itse tapahtumaa. oon sille vaan nyt jälkeenpäin kertonut. ei se halua enää juoda, koska menee sellaseen tilaan, jossa siitä tulee ihan toinen ihminen.

nelffi: meillä tää parantumisprosessi on alkanut vasta nyt, kun mies on ekan kerran elämässään myöntänyt olevansa alkoholisti eli niinhän se on, että alkoholistia ei voi auttaa ennen kuin tämä itse haluaa apua. tällä hetkellä luotan siihen, että miehelläni on se halu pysyä raittiina, en vaan vielä luota siihen, että hänellä on ne toimintamallit ja keinot, joita käyttää ettei repsahtaisi.

täytyy ottaa selvää, jos tampereella olisi tukiryhmää alkoholistien läheisille ja uskon kyllä että sellainen on. voisi tehdä hyvää saada kuulla muiden samassa tilanteessa olevien mietteitä. tämä sairaus kun ei vaikuta vaan siihen yhteen ihmiseen vaan myös tämän kumppaniin..

nelffi

niimpä..ne muiden kokemukset & tarinat vois ehkä auttaa myös miestäs tajuamaan, miten paljon se alkoholismi vaikuttaa lähipiiriin, ja miten moni perhe sillä on hajotettu..Ehkä semmonen realismi auttas siihen myös, jos hän alkais ajatella että onko se juominen nyt kaiken sen arvosta,minkä voi menettää sen pullon takia jne...
AA:sta on sen verran kokemusta,että faija siellä muutaman vuoden kai kävi, kuulemma lähinnä puheenvuoroja käytetää ja puhutaan niistä jokapäiväsistä vaikeuksista jne..mutta loppujen lopuks jokainen on yksin siinä valintatilanteessa silloin, jos käy sen pullon / drinkin ostamassa, se alamäki lähtee siitä sekunnista kun sitä maistaa taas. Välttämättä ei retkahda kokonaan,mutta se morkkis vie sitten taas masennuksen kautta alaspäin... se on vähän sellasta kehää & taistelua koko ajan.
Se tukiverkko voi löytyä aa:n sijasta myös perheestä/ sukulaisista jne,mutta myös tukijoiden pitäs tietää miten auttaa ja asennoitua..esim. retkahduksiin olis osattava asennoitua oikein,ettei alkoholistin masennus syvenis entistä enemmän jos on toisten odotukset pettäny, mutta kaikkea sitten oikeessa suhteessa jne...hankala prosessi :roll:

antagonismi

Pakko sanoa, että aivan upea juttu että miehesi oikeasti tiedostaa ongelman ja haluaa sen ratkaista :) Se on hirveän iso asia!

Mä luulen, että tuo tukiryhmä ei olisi yhtään huono ajatus, päinvastoin. Yleensä tuollaiset on kuitenkin vapaaehtoisia ja auttavat paljon, kun pääsee puhumaan/kuuntelemaan toisten samasta kärsivien ihmisten kanssa.

bananab

Alkoholismista voi kuitenkin aika hyvin onneksi parantua, ja se on todella positiivinen merkki että poikaystäväsi kuitenkin tiedostaa ongelmansa ja on AA:ssa.
Ja mitä tuohon väkivaltaisuuteen tulee, niin olen ihan samaa mieltä että viina sen tekee, yksinkertaisesti viina ei sovi kaikille.

miu

nelffillä taas hyviä pointteja ja ajattelemisen aihetta :)

bananab: mun mielestä alkoholismista ei voi parantua, se on sairaus, joka kestää koko iän. :( vaikka pysyisi raittiina 30 vuotta, se yksi tuoppi voi viedä taas kaiken.. ikävä kyllä.

marimma

Niin ja sen lisäks että alkoholismi on sairaus, niin se ihmisruumis ei myöskään kestä liian suurta muutosta koko päivä juoposta (vuosia näin juoneena) raittiiksi.

miu
marimma
Niin ja sen lisäks että alkoholismi on sairaus, niin se ihmisruumis ei myöskään kestä liian suurta muutosta koko päivä juoposta (vuosia näin juoneena) raittiiksi.

tarkoitatko tärinöitä ja muita vierotusoireita?

meillä tilanne ei onneksi ole se, että mies olisi juonut joka päivä, ns. tissutellut. sillä on ollut välillä kuukausienkin taukoja. mutta jos se juo vähänkin, se lähtee sillä aina käsistä.

marimma
miu
tarkoitatko tärinöitä ja muita vierotusoireita?

Ei vaan kuolemaa. Sydän pettää melko helposti jos vuosia juo päivittäin humalaan asti ja sitten kerrasta lopettaa kokonaan. Keho tottuu asioihin, ja kun ne taas lopetetaan kerrasta se järkkyy liikaa..

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat