Suhteen ainoa "ylläpitäjä"? - Parisuhteet

Barriss

Juuri niin, en vain pysty jättämään. Vaikka se saattaisikin olla paras ratkaisu. Itse en ikinä pystyisi pettämään, ja jos mies sen tekisi, niin sitä en antaisi enää anteeksi... Olemme todellakin sokeita itse omissa tilanteissamme, mutta toisaalta kukaan muu ei tunne tilannetta sen paremmin kuin itse.

Vaikka välillä tuntuu, että ero olisi parhain ratkaisu, mutta vähän ajan päästä se ei enää olekkaan.

Niinpä. Oikeastaan pitäisi vain päättää, että valitseeko ne hyvät ja ne raivostuttavat hetket, vai jättääkö kaiken taakseen, niin riidat kuin romanttiset sovinnotkin? Kyse on riskin ottamisesta, siitä että tuleeko menettämään elämässään jotain tärkeää, vai löytääkö jotain paljon parempaa. Mene ja tiedä sitä sitten. Miami Glow, ootte siis ollut puoli vuotta yhdessä [niinkuin mekin :wink: ], mutta minkälainen tilanne teillä on muuten, esim. näättekö usein ja ootko tyytyväinen seksielämäänne?

Sivut

Kommentit (30)

MiamiGlow

Me näemme silloin, kun haluamme :) riippuu kyllä siitä onko töitä ja kuinka raskas viikko on takana, mutta nytten ollaan nähty kerran viikossa ja mieheni valittelee ikäväänsä ja minä myös. Nyt on taas sellainen hetki, että menee todella hyvin :) Pakko tunnustaa, että emme ole vielä kertaakaan harrastaneet seksiä :oops: on ollut kyllä monta kertaa mielessä, mutta ei ole oikein ollut sopivaa hetkeä :lol: Onneksi tänään pääsee hyvällä mielellä viettämään lapsuudenkavereideni kanssa iltaa :)

Minkäs lainen tilanne teillä on noiden samojen asioiden suhteen Barriss?

MiamiGlow

Olen monta kertaa ajatellut lähteä ryyppäämään, mutta en halua.
Niin bestiksenikään elämä ei ole oikein mallillaan...

Pitää varmaan vain katsoa eteenpäin vielä ja katsoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta tuntuu niin turhauttavalta ja välillä ei jaksa!

Sharon

Kauanko olette olleet yhdessä? Parisuhteessa on erilaisia vaiheita, itse tunsin juuri samalla tavalla seurusteltuamme n. puoli vuotta. Sen jälkeen kumpikin meistä vihdoin tajusi että tässä on se ihminen jonka kanssa haluaa elää ja hyväksyttiin tonen vikoineen.
Meillä miehen 'tunteettomuus ja välinpitämättömyys' johtui tuolloin pitkästä välimatkasta, tunsi ettei jaksaisi odottaa sitä päivää kun muutamme samalle paikkakunnalle. Sitten ymmärsimme että välimatka on vain pieni järjestelykysymys suhteessamme ja enää ei ole kauaa yhteenmuuttoon. :)

Ehkä sunkin miehelläs on joku syy käytökseen piilossa ja hän elää kaikissa parisuhteissa olevaa vaihetta jossa mietitään, että haluaako nyt olla tämän henkilön kanssa lopun ikäänsä.
Keskustelisitte asiasta ilman huutamista ja mököttämistä. Esität asiasi hyvin, itse tuolloin sanoin että 'sun täytyy ymmärtää, että jos mä en saa läheisyyttä niin jossain vaiheessa mun on pakko lähteä hakemaan sitä muualta' joku sitten tuossa naksahti miehen päässä.. :)

MiamiGlow

En tiedä onko tämän kaltaista keskustelua jo täällä enkä jaksa välittää.
Mulla on aivan kamala olo suhteessani aina välillä... Tai no ainekin kerran viikossa. Tuntuu, että olen ainut joka yrittää tehdä tämän suhteen eteen jotain. Minun pitää mielyttää miestäni ja jos vähänkin suutun ja alan syyttelemään hän lähtee paikalta tai melkein uhkailee erolla. En jaksa olla se, joka edes yrittää pitää tätä kasassa. Olen kyllä usein todella onnellinenkin, mutta pettäminenkin on jo käynyt lähelle. En pystynyt siihen, koska rakastan miestäni mielettömästi ja on hänkin minulle sanonut, että ei halua menettä minua.

Jos olen surullinen ja on vaikeaa hän ei voi mitenkään olla tukemassa minua. Itken useita kertoja viikossa sitä miten pahalta tuntuu, kun ei välitetä. Eilen itkin 3 tuntia ja kun pillahdin itkemään, niin huusin, hakkasin sänkyä ja revin peittoa, että se hillitsisi vähän. En ole koskaan saanut sellaista kohtausta vaikka vihainen olen ollut. Töiden takia nähdään kerran viikossa, mutta häneltä loppui nytten työt, joten mun puolestani voitaisiin nähdä useammin. Tuntuu ettei hän haluaisi nähdä minua. Olen ehkä liikaa tottunut saamaan huomiota, mutta koskaan näin huonosti ei ole kukaan kohdellut. En tiedä yhtään mitä tehdä! Toivoisin jonkinlaista apua tähän. Bestikseni ei välitä yhtään myöskään ja hänkin vaan nyt on alkanut ryypätä.

MiamiGlow

Kiitos vastauksestasi Suvaani! Meidän tilanne ei ole noin pahaksi vielä mennyt ;/ Eilen uskalsin puhua kaverini tukemana miehelleni siitä, että minua pelottaa sanoa hänelle jostain asioista joista en tykkää. Ainekin sain sellaisen käsityksen, että hän ymmärti tilanteen ja lupasi olla uhkailematta erolla. Hän myönsi itse kuinka v-mäistä on uhkailla tuolla lailla ja lupasi lopettaa sen. En kyllä tiedä kuinka pitkään tuo lupaus kestää...

Juuri se ärsyttää, että niinkuin Suvaani sanoi "suorastaan kuljin edellä lakaisemassa tietä toiselle" tuota se minun kohdallani aika paljon on. Minä ajattelin, että katson tätä asiaa eteenpäin vielä, mutta jos huomattavaa parannusta ei tule, niin täytyy kerätä voimia päästä eroon tästä suhteesta.

MiamiGlow

No eilen taas oli hirvee riita :s Ja minähän sitten otin syyt niskoilleni, että se voisi loppua. Ihme kyllä hän myönti, että hänessä itsessäänkin oli vikaa ja se yllätti positiivisesti. Silti itkin illalla ja aamulla. Oli vaikeaa mennä töihin, mutta keskipäivällä sain mieheltäni viestin, joka piristi päivää :) Onkohan hän sittenkin muuttumassa.

MiamiGlow

Olen miettiny asioita. Joku sisälläni käskee minua jättämään mieheni ja toinen ääni sanoo, että en voi. Minulla ei ole uskallusta jättää häntä ;(, mutta en halua jatkaa tälläistä suhdettakaan. Jos jätän hänet minun täytyy katkaista kaikki suhteet häneen, koska en pysty hänen kanssaan olemaan pelkkä ystävä vaikka muiden ex-poikaystävieni kanssa voin.

Ja on eräs toinen juttu miksi en halua jättää häntä... On eräs toinen tyttö joka haluaisi olla mieheni kanssa, mut mies valitsi minut. Se ärsyttävä ja ääliö akka vainoaa miua. En haluisi senkään takia lopettaa suhdetta, koska en halua antaa tyydytystä siitä erosta. Se on yksi este :s

Olen välillä älyttömän onnellinen, mutta taas todella surullinen. Joskus ahdistaa, kun on itsessään se varatunleima. Toisaalta, ehkä olisi parempi vain jatkaa elämää yksin. Tämä on niin h*lvetin vaikea päätös. Jos jätän hänet, niin se alkaa melkein heti kaduttaa. En yhtään tiedä mitä tehdä!

*WhiteAngel*

Tollanen mies mäkeen vaan.

Voimia sinulle! Toivottavasti jaksat ja uskallat lähteä ja pistää prinssin etsintäpartiot pystyyn. Jokainen ansaitsee osakseen hellyyttä ja välittämistä niin paljon kuin sitä tarvitsee ja valmis myös antamaan.
Tekstistäsi päätellen olet valmis antamaan hellyyttä toiselle, muttet itse sitä saa tarpeeksi. Ansaitset paljon enemmän. Anteeksi kun näin sanon, mutta aika rentun olonen mies...

Mistake

Jaa a, mun mielestä sun kannattais jättää mokoma mies? Koska kiduutat itseäsi aika paljon ku olet hänen kanssaan ... aika tunteemattomalta hän kuulustaa.. Ja todella tyhmää että hän uhkailee erolla kun riitelette, pitäisi voida riidellä niin että ero ei käy mielessä. Minä aikankin jättäsin mokoman.
Seurustelunhan pitäisi olla ihanaa ja sellaista että toisen kanssa haluaisi olla mahdollisemman paljon.

Mun parhaalla ystävällä on alkoholi ongelma ja sitä on aika ärsyttävä katsella kun hän juo useita kertoja viikossa eikä tajua sen vaaraa. Itse juon kerran kuussa eniintään. :o

MiamiGlow

Niin. Aamulla taas mieheni ihan mökönä jostakin. En tiedä mistä ja nytten hän on taas aivan ihana! Se että mieheni osaa olla ihanakin pitää minut tässä suhteessa. Olen sanonut, että tykkään haastavista suhteista, mutta tämä on jo minullekkin liikaa.

MiamiGlow

Lainaus:
Ja minä puolestani tulen aina antamaan sille kaiken anteeksi. En usko pääseväni omin voimin ulos tästä oravanpyörästä, enkä tiedä edes haluanko. Mies osaa olla sovinnoissaan niin petollisen kultainen.

Noin minäkin aina teen! Haluan pysyä tässä suhteessa vaikka mikä olisi vaikka välillä tuntuu, että ero olisi parhain ratkaisu, mutta vähän ajan päästä se ei enää olekkaan. Mikä saa meidät pysymään tässä suhteessa? Muiden näkö kulmasta mieheni on ääliö. Itse en nää sitä aivan sillä tavalla.
Kun olen ajatellut jättäväni mieheni, niin en pysty siihen, koska tuntuisi, kuin repäisisin oman sydämmeni irti. Hän päässyt sydämmeeni ja pysyy siellä, kunnes hän särkee sen. Itsekkään en pysty pistämään loppua tälle.
Mieheni kuitenkin on sanonut, että haluaa olla kanssani, joten uskon hänen sanoihinsa. Ehkä olemme vielä liian sokeita nähdäksemme oikein?

Barriss
MiamiGlow
Minua ärsyttää suunnattomasti se, että en halua jättää tätä miestä vaikka se ehkä olisin hyvä ratkaisu... Tai ehkä ei sitä tiedä mikä olisi hyväksi ja mikä ei.

Puhut taas kuin minun suullani! :o Miten päätös, joka tuntuu muista niin yksinkertaiselta, voi olla itselle suunnaton päänvaiva, joka ottaa vallan koko elämästä?
Aina kun mies rupeaa puhumaan erosta, minä suutun ja ajattelen, että tämä nyt oli paras vaihtoehto, nyt se on sitten ohi. Mutta kun päivän, parin päästä tunteet alkaa laantua, päätän, että jos mies tekee aloitteen ja sovinnoneleen, minä otan sen takaisin. Ja tähän asti juuri niin onkin aina käynyt. Kuinka kauan tätä jaksaa, ja ajanko sillä ystäväni pois elämästäni? Ja se minua pelottaa, että koska mies on kuitenkin sanonut vihdoin löytäneensä minusta elämänsä naisen, se tulee aina riitojen jälkeen pyytämään minut takaisin. Ja minä puolestani tulen aina antamaan sille kaiken anteeksi. En usko pääseväni omin voimin ulos tästä oravanpyörästä, enkä tiedä edes haluanko. Mies osaa olla sovinnoissaan niin petollisen kultainen.

Suvaani

MiamiGlow, jotenkin kuulosti niin tutultu tuo tilanteesi, että aivan pakko oli vastailla. Itse elin täysin samankuuloisessa suhteessa kun mistä kerroit. Meillä tilanne vaan eteni siten, että pikkuhiljaa nuo ihanat ja mukavat hetket väheni ja lyheni ja nuo huonot hetket lisääntyi (asuimme silloin yhdessä). Rakkauteni sokaisi minut täydellisesti, koska jotenkin en nähnyt tilannetta yhtään hulluna, vaikka koskaan minulle ei sanottu sievästi. Kukaan ei koskaan lohduttanut tai ollut tukena. Ne kerrat kun yritin myötätuntoa pyytää, torjuttiin jyrkästi ja peloteltiin erolla. Minä vain tein kaikkeni toisen hyväksi, suorastaan kuljin edellä lakaisemassa tietä toiselle. Loppuvaiheilla jouduin päivittäin kuulemaan haukkuja, vaikka kaikkeni yritin miellyttää. Paloin itse loppuun täydellisesti. Vasta ulkopuolisen ihmisen kannustamana ja tukemana ymmärsin tilanteen ja otin eron. Muutin toiselle puolelle maata ja katkaisin kaikki kontaktit. En myöskään minä olisi mitenkään olemaan enää "pelkkä kaveri". Kaikki tai ei mitään. Nyt olen niin onnellinen että lähdin siitä helvetistä. Itse en olisi siitä enää hengissä selvinnyt. Pitkään kesti ennenkuin selvisin suhteen tuomista itsetunto-ongelmista, ikävästä ym. Nyt aikaa erosta on kulunut kolmisen vuotta ja olemme puheväleissä. Olen löytänyt uuden rakkauden, Sen oikean joka pitää minusta huolen!

En halua ollenkaan manata tulevaisuuttasi vaan kehoittaa seuraamaan tilannetta! Älä anna tilanteen mennä niin pitkälle kun se minun kohdallani meni. Itse sen parhaiten tiedät, että haluatko miestäsi jättää. Toisaalta tuo on tyhmästi sanottu, koska itse en sitä aikanani tiennyt. Tarvitsin siihen puolueettoman tuen, ennenkuin uskalsin edes ajatella eroa.. Muista aina pitää mielessä oma hyvinvointi! Siitä ei saa tinkiä!

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat