Onko oikein koskea varattuun ? - Parisuhteet

N-p_

kiitti noista kommenteista... Etenki Kiira ja Suhfeli.. Noi viestit saa mut kyl ajattelemaan. mut se on vaan niin vaikee lähtee tästä suhteesta vaikka meneekin niin huonosti. kun se on mulle niin tärkeä.. kiva kun jotkut ymmärtää mua:P. tiiänhän mä että tää mun kyttäys on menny vähän liiallisuuksiin. Se on sanonu mulle monta kertaa että ne on vaan kavereita ja tavallaan uskonkin että mun miehen puolelta ne on.. mutta silti. ei minnekkään synttäreille tai baariin sais ilman mua lähteä jonkun toisen naisen kans: <..

Kommentoin sille lehmällä tuol netissä ja kyselin miks se on mua mustamaalannut (siis kannellut musta mun miehelle kun sanoin häntä horoks) ja siitä että miten se kehtaa pyytää varattuu miestä baariin ja synttäreille ilman että mua kutsuis.. no se siinä että" ne on mun kavereita ol.i mies-tai naispuolisia " saan kutsuu! oot vainhoharhanen, ei tossa oo mitään pahaa. jne."

mut on siinä. varsinkin kun se ämmä sattuu olemaan sinkku ja tosi hyvännäkönen.

Sivut

Kommentit (263)

Suhfeli

Antakaa ton np:n saada ensin vähän kokemusta kunnon parisuhteesta (missä menee kuitenkin kauan jos hän tossa ihme "miehessä" roikkuu) ennen kuin tuomitsette hänen puheitaan. Totta, että hän puhuu tyhmästi ja rumasti joistain naisista. Ymmärrän kuitenkin sen kiukun mitä kyseisen mies aiheuttaa ja myöskin sen kiukun mitä noiden naisten tyrkyttävä käytöskin.

Ootahan vaan np kun törmäät sellaiseen mieheen, joka kunnioittaa ja rakastaa sinua ja näyttääkin sen, niin ehkä siinä oppii luottamusta ja aikuistuu seurustelumielessä. Toivottavasti et jatka suhdettasi tähän mieheen kovin kauaa.

Samanlaisia ajatuksia mullakin oli nuorempana entisestäni jonka kanssa seurustelin 1,5v (siis voi kun kohtelis mua paremmin).

(Itsekkin 17v allekirjoittaa)

Anteeksi viestin sekavuus.

Kiira

N_p: Tiedän täysin miltä susta tuntuu! Minä olin 15- vuotias kun aloin seurustelemaan yhden miehen kanssa. Olin siihen aikaan koulukiusattu ja tosi yksinäinen, poika taas oli suosittu komistus. Seurusteltiin yhteensä 2 vuotta. Nyt en voi muuta kuin miettiä, että miten olen sen ajan jaksanut..

Poika oli kamalan mustasukkainen. Kyttäsi, luki mun tekstiviestejä, epäili koko ajan mun tekemisiä jne. En saanut käydä missään (no joo, missä olisin edes käynyt kun ei mulla ollut kavereita..) ilman, että siitä nous hirvee haloo. Ei auttanut, vaikka kuinka selitin, että poika on mun ainoa ja haluan olla vain hänen kanssaan. Loppuajasta tuli jo sellainen olo, että eikös se ole sama pettää, kun koko ajan epäillään.

Lopulta väsyin tähän kyttäilyyn ja epäilemiseen. Jätin pojan, vaikka häntä rakastinkin vielä. Elämäni paras päätös, vaikka aluksi olikin vaikeaa.

Sen suhteen jälkeen mietin paljon mitä haluan suhteelta, ja minkälainen seurustelukumppani minä haluan joskus tulevaisuudessa olla.

Paljon pyörittelin asioita mielessäni, ja ajattelin asioita monelta eri kantilta. Lopputulos omissa ajatuksissani oli se, että jos toinen haluaa pettää, niin hän pettää; kyttäsin minä tai en. En halua ahdistaa kumppaniani ainaisella epäilyllä ja kyttäilyllä, kun tiedän itse miltä sellainen kohtelu tuntuu.

Suosittelen N_p sullekin semmosta itsetutkiskelua :) Mitä haluat elämältä, millaisen suhteen haluat ja minkälainen kumppani tahdot olla. Se voi olla vaikeaa, voi olla että kun alat asioita miettimään, niin tulee vastaan asioita, joita häpeät ja pelkäät. Mutta ne ovat kuitenkin asioita, jotka on hyvä miettiä läpi.

Ja muista aina se, että jos sinua petetään suhteessa, niin se ei ole sinun vikasi. Eikä se myöskään KOSKAAN ole seuraavan seurustelukumppanisi vika, jos sinua on ennen petetty. Petetyksi tulleen on vaikea uskoa, että joku voisi olla uskollinen. Mutta omasta kokemuksesta voin sanoa, että uskollisiakin ihmisiä on, vieläpä yllättävän paljon :)

Kiira

Elämä saattais olla helpompaa ilman miestä, mutta ei se ole niin kivaa kuitenkaan :lol:

Voin vannoa, että sun olo helpottuu, kun saat pikkasen omassa päässä asioita järjestykseen. Ainakin mun kohdalla se autto.

Mun mies on samantyyppinen kun sun :) Hirmuisen komea, herättää huomiota minne tahansa meneekin ja jo pelkästään pituutensa vuoksi; on melkein 2 metrinen köriläs :) Hän on kohtelias ja hyväkäytöksinen; avaa oven naiselle, kantaa kauppakassit, muistaa aina sanoa kiitos ja ole hyvä. Kovin on siis sosiaalinen tapaus! Ja älä välitä, ei munkaan mies ymmärrä jos kaupan täti sille flirttailee, on vaan ihan pihalla kun sanon sille siitä :D Ei itse tiedosta käytöstään ollenkaan :D

Sen sijaan, että epäilisin, että hän yrittää iskeä kaupan kassaa, olen ylpeä siitä, että toi ihana mies on MUN :) Se ei ole multa pois, että mies on muille ystävällinen. Olen ylpeä mun miehestä, jolla on paljon tuttavia ja kavereita. Minä oon ainoa ihminen, joka sitä voi huomaamatta kaupassa puristaa takapuolesta, ja minä olen ainoa kenen kanssa se kotiin menee :) .

heica

Luin Pennsylvanian viestin ja olen 99% samaa mieltä, en mäkään jaksaisi salapoliisin kanssa olla, jos muhun ei luotettaisi vaan koko aika kytättäisiin ja epäiltäisiin.
Siitä että vain parisuhteen osapuolet voivat rikkoa suhteensa, loppupeleissä totta jos kumpikaan ei pysty muuttamaan käyttäytymistään (esimerkiksi nyt tässä N-p:n tilanteessa), MUTTA kyllä ulkopuolisetkin tekijät vaikuttaa myös parisuhteeseen, ja ymmärrän kyllä jos vihastuttaa, kun naist pörrää kuin herhiläiset miehen ympärillä, jonka tiedetään olevan varattu. Kylhän se jos mies ei osaa sanoa suoraan "että ei kiinnosta" vaikuttaa paljon asiaan, mutta silti mulla riittäis ymmärrystä tän miehen tyttöystävää kohtaan, jos hän ei satu pitämään näistä piirittäjänaisista vaikka luottaisikin mieheensä... kyllä se epävarmuus varmaan jokaiseen meistä iskee joskus, oli asia mikä tahansa eikä sen takia kannata alkaa haukkumaan pennuksi joka ei ymmärrä vielä maailmasta mitään!

pirutar

Vastasin kysymykseen kyllä, koska asiat eivät aina ole niin mustavalkoisia. Periaatteessahan ei ole reilua koskea varattuun, eikä ainakaan jäädä roikkumaan, jos varattu selkeäasti sanoo, että ei kiinnosta. Tarkoituksella kenenkään suhdetta ei saa rikkoa. Aina kaikki ei vain ole niin yksinkertaista, eikä tunteilleen voi mitään. Mutta jokainen on kuitenkin itse vastuussa omista teoistaan.

heica

Kiira anto mulle tosta tekstistä ehkä pienen rohkasun sinne päin, että jos mäkin "luovuttaisin". En ole koulukiusattu tai sitä "pohjasakkaa", mutta mies on jääkiekkoilija, komea, ystävällinen, sulonen ja ei osaa sanoa kenellekään "ei". Tää vainoharhasuus ja naiset jotka yrittää iskeä miestäni, tekee mut hulluksi. Ja se kyllä laskee mieltä, kun tietää että ne naiset ei välitä paskaakaan miltä musta tuntuu, kunhan saa itselleen huomiota mieheltäni.
mieheni on siis luonteeltaan aina ollut tosi kiva ja ystävällinen kaikille, ja siitäkös nää naiset innostuu...
Mä en kuitekaan halua ahdistaa miestä nurkkaan koska siitä ei seuraa mitään hyvää, mutta salaa joudun kärsimään kun tiedän että mies pitäis mun epäilyjä aiheettomina, jos jatkuvasti kertoisin miltä musta tuntuu.

joojoo, elämä ois helpompaa ilman miestä :?

Tapsu

[size=9]Toisaalta vaikea vastata kun ei tiedä miten aloittaja on ajaitellut tuon koskemisen määritelmän. Osa ketjussa on näköjään ajatellut että sillä tarkoitettiin enemmänkin kuin pelkkää kosketusta (vertauskuvallisesti?) ja toiset taas nimenomaan että kirjaimellisesti kosketaan.
Ite ajattelin ehkä tota "saako koskea" silleen että se sisältää myös tunteiden kertomisen ja kaikki nää, eikä vaan sellaista fyysistä puolta.[/size]

Vastasin vahingossa Ei vaikka piti laittaa Kyllä, koska asia ei oo munkaan mielestä mustavalkoinen.

Omasta mielestäni jos ihastuu varattuun niin eihän siinä mitään pahaa olis jos kertoo tunteistaan, ja jättää sitten sen pallon sille toiselle, eikä sen jälkeen enää mee sekaantumaan jos toinen selkeästi sanoo ettei kiinnosta. Eikä todellakaan mitenkään tyrkyttävästi kertois tunteistaan tai haluistaan. Sellasta en hyväksy jos tyrkytetään itteään toiselle, varsinkin jos toinen sanoo ettei kiinnosta. Sillon pitää osata perääntyä ja kunnioittaa toisten parisuhdetta.

Jos kertoo tunteistaan ja saa vastakaikua niin mun mielestä olis siltä tunteiden kertojalta hyvä vaatia että vanha suhde lopetetaan ennen kuin mitään tehdään. Jos toinen ei tähän suostu niin ei sitten oo sen arvoista roikkua siinä enää kiinni ja alkaa toiseksi heilaksi/sulhoksi. Mutta en syyllistäisi pelkästä tunteiden kertomisesta.
Sitten taas jos se kumpi ensin kertoo tunteensa tyytyisi siihen että jäisi kakkosvaihtoehdoksi ja sallisi tän toisen pettää omaa kumppaniaan hänen kanssaan.. Toisaalta ymmärrän että tunteet voi olla suuria ja vahvoja ja järki ei sitten aina toimi, mutta ainakin toivoisin että kaikki tajuaisi ettei asioita niin kannata tehdä. Ensin vanha loppuun ennen kun uusi alulle, tai tulee vaan paha mieli kaikille.
Kuten aika moni muukin niin enemmän ehkä kyllä syyttäisin sitä henkilöä joka on jo parisuhteessa ja ryhtyy pettäjäksi kuin sitä kenen kanssa petetään. Jos parisuhteessa ei mitään vikaa ole niin en ymmärrä miksi lähtisi pettämään.

Sellaisia naisia/miehiä en yhtään siedä jotka tarkoituksellisesti yrittävät saada varattuja sänkyynsä, hakevat sillä jotain paremmuuden tunnetta että onnistuvat viettelemään sitoutuneen henkilön. Sitäkään en siedä, jos tarkoituksellisesti roikutaan toisessa ja vongataan että lähtisi pettämään tai että ensimmäisen kerran jälkeen sanotaan "se muuttuu helpommaksi".

Vaikea pukea kaikkia ajatuksia sanoiksi mutta tässä oli nyt jotain.

enkelin

mielestäni siinä ei ole mitään vikaa, jos ihastuu ja vähän vikittelee varattua. jos varattu taas lähtee siihen mukaan, se on sen häpeä. siinä vaiheessa, jos varattu henkilö ilmaisee selvästi, että hän seurustelee, eikä häntä kiinnosta, niin silloin hänet olisi parempi jättää rauhaan.
mielestäni se, että varattu lähtee toisen matkaan, ei ole koskaan sen toisen vika, vaan varatun ihmisen. silloin suhde ei ole terveellä pohjalla, jos lähtee oikeasti toisen matkaan!

Ka

Itse vastasin kyllä, vaikka valitettavasti olen joutunut kokemaan yhden tuollaisen "suhteen rikkomisen".

Tapsun kanssa olen silti kovasti samoilla linjoilla, en koe siinä mitään väärää, että esimerkiksi tunteensa varatulle paljastaa, varattu sitten päättää mitä asian suhteen tekee. Ja sitten jos tehdään selväksi ettei kiinnosta, tulisi myös suosiolla hyväksyä se, eikä väkisin roikkua toisen suhteen riippana.

Aina ei tietenkään voi tietää onko toinen varattu vai ei (esim. baarissa jos tanssii jonkun kanssa, eikä se toinen tee sitä selväksi).

Mutta kuten tapsukin, en minäkään voi ymmärtää henkilöitä, jotka pönkittävät omaa itsetuntoaan vokottelemalla varattuja tietentahtoen ja jatkuvasti, jättäen "ei kiinnosta" -kommentit huomioimatta.

just___me

niin no joo, niin olen itsekin miettinyt että kannattais jättää juttu siihen, mutta... Jos hän kerran sanoi ettei ne tavallaan seurustele.. en kyllä tiedä.. en halua sitä sen tyttöä kohtaan niin v-mäinenkään olla...
Minulla nyt vaan viime aikoina oli vähän huonoja kokemuksia, tapasin enimmäkseen vaan jotain kuspäitä. Tämä jätkä oli niihin verrattuna jotenkin niiin ihana... Jotkut tyypit vaan vetää puoleensa, ei järki auta :(... Mutta katotaan ny, mitä se tekee... Ja jos ne on vaikka jo eroamassa. (selittelyä :D) Mut en ainakaan itse rupea mitään yrittämään... :roll:

Repale

Kyllä se kunnioitus toisten parisuhdetta kohtaa pitäisi olla. Helppohan sitä on ajatella, että en mie sitä miehen seurustelukumppania tunne yms. Siitä huolimatta pitäisi, niin kuluneelta kuin se kuulostaakin, miettiä aina, että mitä jos joku yrittäisi valloittaa siun miestäsi. Elikkäs, jos mies on varattu niin silloin pitäisi antaa vaan olla.

heica

Mä en näe asiaa noin yksinkertasena kuin esim. Tapsu ja Ka.

Tuskin kukaan voi sanoa ihmiselle, joka on juuri paljastanut kiinnostuksensa, että "ei kiinnosta, seurustelen" (kun mun mielestä varattu ja sitten tämä kolmas ovat varmasti suht hyviä ystäviä, jos jo ollaan rakastumaan päästy). Kyllä mun mielestä asia jää tätä varattuakin osapuolta edes hetkeksi mietityttämään, ja vaarana on se, että pohtii onko itselläänkin tunteita tätä toista kohtaan ja alkaa katsomaan tämän henkilön kanssa olevia välejä toiselta suunnalta, että jos ei ollakkaan pelkkiä kavereita.
Jos mulle joku mies tulisi kertomaan, että olisi muhun ihastunut/rakastunut, ja tietäisi että seurustelen, niin en mä sitä noin vain unohtais. Silloin kyllä voisin jo kuvitella, että mies toivoo että eroaisin omasta miehestäni. Ja kyllä, mun päätä se vähän jo sekottais, koska en usko että "pikkuihastuksista" pitää tulla kertomaan, varsinkaan jos ihastuksen kohde jo seurustelee, eli kyse on suuremmista tunteista.

heica

Niinku täällä on jo sanottu että molemmat voi sillon kattoa peiliin (se ns.salarakas ja pettäjä) vaikka tämä pettäjä olisi alotuksen koko hommaan tehnyt. Eikö silloin sitten enää osata/jakseta kunnioittaa tätä todellakin tietämätöntä, syytöntä petettyä, joka saa kaikista syvimmät haavat vaan ajatellaan että "no kun ei toi mies kunnioita sitä suhdettaan, niin miksi mun sit pitäis?", onko pakko olla yhtä tyhmä kuin tämä mies? Ei.

Pennsylvania

Kun nyt mietin tätä, niin myönnettäkööt, että kiinnostuksensa ilmaisevan matkaan on helpompi lähteä. Kirjoitin tähän pitkästi omakohtaisia esimerkkejä, mutta luovuin niistä tajutessani, että kyseessä on liian arkaluontoisia asioita julkiseen levitykseen edes anonyyminä.

Silti, myös kiinnostuksensa ilmaisevalle on täysin mahdollista antaa kieltävä vastaus, eihän "Sori, olen varattu" ole edes mitenkään tylyä ketään kohtaan. Luultavasti lähes jokainen on asiasta sen verran otettu, että asia jää mietityttämään, mutta ei kai siinä miettimisessäkään mitään pahaa ole, piristää vain mieltä. Jos sen sijaan mietiskelyn jälkeen tullaan siihen tulokseen, että sen uuden ihmisen kanssa olisikin parempi, se tarkoittanee, että aiemmassa suhteessa oikeasti on asiat vialla. Tuskin kovin moni lähtee hyvästä, vakaasta parisuhteesta jonkun pikkuihastuksen takia.

Luonnollisesti toiset ihmiset ovat enemmän vietävissä kuin toiset. Kuitenkin, jos tietää esimerkiksi olevansa kännissä helppo, tietänee myös, ettei hakeudu känniin, ainakaan ilman jotakuta, joka varmasti katsoo perään. Jos vaan on kyvytön sitoutumaan edes selvinpäin, kannattanee pysyä poissa suhteista, tai edes pariutua jonkun sellaisen kanssa, joka sietää tämän asian ja jolle puolison tekemiset eivät ole maailmanloppu.

Omakohtaisia sanon nyt sen verran, että mulla on historiassani ehkä enemmän varattuja miehiä, mitä keskivertotyttösellä. Silti en kertaakaan ole tehnyt minkäänlaista aloitetta, en ole kertonut tunteistani, en ole flirttailut tai tehnyt itseäni mitenkään tarjolle. Yhdenkin tapauksen kanssa olin aikoinaan ihan äärettömän ahdistunut, kun koin miehen oikeasti olevan maailman ainut nimenomaan mulle tarkoitettu, ja sitten lisäksi varattu. En koskaan lähestynyt häntä epävirallisissa asioissa millään tapaa, eikä mulla käynyt edes mielessä, että mun olisi mahdollista saada tuo mies hänen jumalaiselta tyttöystävältään. Olin nuori ja ihan toivottoman rakastunut, enkä minä sitten pistänyt vastaan, kun hän nappasi minut rakastajattarekseen. Noh, meidänkin säätömme päättyi viimeisen päälle traagisesti ja sitten olin vielä enemmän paskana kuin ennen suhdetta, hän loukkasi minua enemmän kuin kukaan koskaan. Enkä minä häneen roikkumaan jäänyt silloinkaan, kun hän päätti välillä huterasti olla tyttöystävälleen uskollinen, päinvastoin, suhtauduin häneen viimeisenpäälle kylmästi. Ja silti palasin, kun hän halusi. Rakastunut ihminen tekee älyttömiä asioita, myös itselleen, jos muillekin. En usko, että tuo mun suhtoseni tuohon mieheen loukkasi ketään muuta, kuin minua, ja minua sitten loukkasikin aivan helvetisti. En haluaisi samaan asemaan enää koskaan, ja vaikka olisinkin sinkku en varmasti koskaan vapaaehtoisesti lähtisi pyrkimään tuohon helvetilliseen toisena naisena olemiseen, salailuun, syyttelyyn, syyllistämiseen, tietoon siitä, että miehellä on myös se toinen eikä hän varmasti rakasta minua eniten, ja tietoon siitä, että ei saa häntä koskaan kokonaan itselleni. Olikohan tämäkin nyt ihan turha kirjoittaa, ette te kuitenkaan ymmärrä.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat