Sitoutumispelkoinen mies - Parisuhteet

Plasticine
Mistake
Mikäköhän siinä sitoutumisessa pelottaa häntä?? Samalla tavalla hän voi nähdä kavereitaan ja harrastaa ja ym ym niin kuin ennenkin vaikka asuisitte yhessä eikö niin? En kyllä ymmärrä.. Mutta hyvä että olet kärsivällinen voihan olla että mies onkin jossain vaiheessa valmis sitoutumaan.

Entä kun asuitte erillään eikö silloin hänellä ollut aika paljon tilaa?? Miksi se ei silloinkaan onnistunut??

Mies ei ole kovinkaan hyvin onnistunut selittämään mikä sitoutumisessa oikeastaan pelottaa, vaikka olen sitä monesti kysynyt. Hän ei vaan jotenkin osaa elää suhteessa kun alkuhuuma on ohi ja suhde muuttuu syvemmäksi, lopettanut kuulemma aikaisemmatkin suhteensa samasta syystä. Sen lisäksi hän on omien sanojensa mukaan riippuvainen rakastumisen tunteesta, eli juurikin siitä alkuhuumasta mikä uuden suhteen alussa on. Kyse ei kuitenkaan siis ole siitä, että hän haluaisi jonkun muun naisen kuin minut - hän vain on riippuvainen siitä tunteesta, ja siksi sitoutuminen kai pelottaa. Ei saisi kokea sitä tunnetta enää koskaan.

Sivut

Kommentit (31)

Murehtija

Itsellä meni kans eilen hyvin hyvin omituiseksi :-k

Alunperin kun aloimme keskustella tilanteesta, alkoi tulla ikäänkuin riitaa ja asia poukkoili siitä että, mies sanoi että haluaisi kyllä deittailla mua joskus, siihen että se sanoi että mun pitäis mennä ulos sen toisen kanssa eikä pilata sitä juttua hänen takiaan.

Lopulta sanoin vaan että rauhoitu jo ja että toinen mies on poissa kuvioista. Noh kyllähän toi rauhoittui ja sanoi vain että ollaan toistaiseksi kavereita, jookosta.

Siitähän juttu menikin sitte ihan jokapäiväiseksi ja lopulta ihan ihme sekopää juttuihin ja lopulta aika kaksimieliseenkin flirttailuun :shock:

Eli tuli melkein täyskäännös...*huokaus*

Päätin siis kuitenkin odottaa. Tässä täytyy kyllä olla jo pikkuisen hullu mutta minkäs teet ](*,)

gollum

^joo siis Caisalle mä tossa vastasin, kun sanoi että mies sanonut suoraan ettei haluu seurustella :) Teillä on musta vähän erilainen tilanne, tuntuis olevan enemmän toivoa kun sellaisia merkkejä on ollut sun teksteistä päätellen... Sorry, ois pitäny vähän paremmin ilmasta kenelle oli suunnattu :)

Murehtija
Plasticine
Päivitystä omaan tilanteeseeni...

Pari viikkoa sitten kyllästyin kiduttamaan itseäni toivomalla, että asiat muuttuisivat paremmiksi. Ilmoitin siis miehelle, että se on nyt loppu, kavereita voidaan olla, mutta minä en suhdetta enää odota. En vaan jaksanut elää epävarmuudessa. On tässä maailmassa muitakin miehiä, turha kai minun on odottaa, että yksi pääsisi peloistaan yli.

Ymmärrettävä ratkaisu. Tuskin itsekään olisin jaksanut jäädä moiseen tilanteeseen kun kuitenki olitte jo ehtineet seurustella tosi kauan ja asuitte yhdessäkin! Voimia :)

Itselläni on asiat taas aika hyvin. Mies pahoitteli viestiään torstaina ja sanoi että oli ehkä sanonut hieman liian rumasti ja pyysi anteeksi :) Nyt tässä taas mennään entiseen tyyliin katsellen ja kuunnellen. Mies on alkanut osoittaa kiinnostusta oikeaan näkemiseenki joten eiköhän tämä tästä. Toivotaan ainakin ;)

Mistake

Hmm.. aika vaikea tilanne, itse olisin varmaa miehen jättänyt kokonaan koska olen kärsimätön :roll: Mikäköhän siinä sitoutumisessa pelottaa häntä?? Samalla tavalla hän voi nähdä kavereitaan ja harrastaa ja ym ym niin kuin ennenkin vaikka asuisitte yhessä eikö niin? En kyllä ymmärrä.. Mutta hyvä että olet kärsivällinen voihan olla että mies onkin jossain vaiheessa valmis sitoutumaan.

Entä kun asuitte erillään eikö silloin hänellä ollut aika paljon tilaa?? Miksi se ei silloinkaan onnistunut??

Jaeniver

Tapailen tällä hetkellä miestä, jolla on aikalailla sama ongelma. Heti, kun kerroin hänelle, että tunnen häntä kohtaan aika voimakkaasti, hän säikähti ja sanoi ettei halua seurustella kanssani. Päätimme sitten, että katselemme rauhassa miten käy. Tämä odotteleminen tosin tekee minut hulluksi.

Hän on myös sellainen, että ei lähetä viestejä. Minä sitten lähettelen viestejä ja hän vastailee niihin. Kyllä hän suvaitsee välillä soittaa, mutta silloin hän on yleensä kännissä. :roll:

Syyksi seurustelukammoon hän sanoin, että pelkää satuttavansa minua jos aletaan seurustella. Hänellä on kuulemma tapana jättää tyttö lopulta ilman syytä jossain vaiheessa.

Tämä juttu on varmaan itsekidutusta, mutta välitän miehestä ihan liikaa. :? Annan nyt ajan vain kulua. Minulla ei ole kiire kenenkään muunkaan miehen kainaloon.

Murehtija

Hmmm...noh mullahan itsellä loppui 3 viikkoa sitten tosi lupaava juttu miehen kanssa joka oli juuri eronnut 4v kestäneestä suhteesta. Mies oli niin umpi-ihastunut (tai ainakin esitti olevansa?) minuun ja lähetteli viestiä joka ikinen päivä jne. mutta kuitenkin vajaan kuukauden päästä sanoi ettei pysty vielä seurustelemaan.

Hän oli koko tuon ajan jauhanut että ei ole päässyt yli edellisestä suhteesta ja että on sitoutumiskammoinen. Ei ollut halunnut muuttaa exänsä kanssa yhteen 4v jälkeenkään.

Ajattelin odottaa miestä...Antaa hänelle aikaa ja rauhaa. Kuitenkin eilen tapasin toisen miehen baarissa ja alkaa vahvasti tuntua siltä että kannattaako minun oikeasti odotella miestä joka ei tunnu tajuavan mistään mitään...

Jaksaako kaltaiseni, räiskyvä ja kärsimätön, ihminen odottaa miestä joka ei edes pidä yhteyttä "ahdistuksensa" takia, etenkään kun en voi tietää että mitä hän tällä "väliajalla" tekee ja kenenkä kanssa?

Ensin ajattelin olla hyvä ihminen ja odottaa...ymmärrän kuitenkin että eron jälkeen ei halua eikä pysty aloittamaan uutta juttua. Mutta onko tämäkään tilanne mua kohtaan kovin reilu? Mikä estää ottamasta yhteyttä silloin tällöin? Hän kyllä vastasi minun viestiini alkuviikosta, mutta minua epäilyttää hirveästi se että miksi HÄN ei voi sitä viestiä pistää kun hänhän tässä tuntuu päättävän kaikesta. Kuten Mistake kysyi, mikä siinä sitten ahdistaa? Mulla alkaa ainakin kärsivällisyys loppua jo nyt. En mielestäni vaatinut liikoja, en ollut kahlehtimassa. Sanoin hänelle etten ole mustasukkaista tyyppiä kuten hänen exänsä. Silti piti työntää mut pois "ahdistamasta".

En toki tiedä alanko seurustelemaan tämän uuden miehen kanssa, mutta en aio häntä torjuakkaan miehen takia joka ei edes yhtä viestiä voi lähettää OMIEN ahdistustensa takia...Jotenkin vain tulee paskan maku suuhun tällaisesta "venaamisesta".

Tuskin mietiskelystäni oli mitään apua mutta totuus kuitenkin on se että moinen tilanne on todella vaikea. Koko ajan miettiä että mitä saa tehdä ja sanoa ettei toista rupea ahdistamaan. Musta ainakin alkaa tuntua että se on ihan helvetin epäreilua ja itsekästä mieheltä, ihan kuin muilla ei olis koskaan vaikeaa...

*muusu*

Itsekin pelkäsin aluksi sitoutumista, mutta en tosin yhtä paljon.

Jos kykenet odottelemaan ja toivomaan parasta, tee niin.
Jos se on liian vaikeaa, niin kannattaa unohtaa ja jatkaa elämää, vaikka se vaikeaa olisikin.

Murehtija
Caisa
siis mies sanoi, että ei juuri tällä hetkellä halua sitoutua, vaan haluaa elää villiä ja vapaata poikamieselämää.. toisaalta mä ymmärrän sitä, sillä kyllä mä itekin joskus tästä sinkkuudesta nautin, kun ei ole tilivelvollinen menoistaan kenellekään.
eihän sitä tosiaan voi tietää, milloin tuo ihminen on valmis seurustelemaan vai onko koskaan. voi kyllä olla, että hän ei kauheasti edes minuun pidä yhteyttä nyt kun tietää tunteistani.. tiedä sitten onko se hyvä vai huono asia. ihan hauskaa meillä kuitenkin on aina kahdestaan, eli sinänsä en haluaisi pistää välejä poikki hänen kanssaan.. :?

Hmmm...musta tuossa kuulostaa epäilyttävältä vain tuo "villiä ja vapaata poikamieselämää" kohta. Itse olen nähnyt "tapaukseni" 2 kertaa ja viimeksi perjantaina mies oli baarissa kavereidensa kanssa. Silti kuitenkin uumoilen ettei mies ole sitä tyyppiä et kulkisi muita naisia iskemässä.

Caisa

siis mies sanoi, että ei juuri tällä hetkellä halua sitoutua, vaan haluaa elää villiä ja vapaata poikamieselämää.. toisaalta mä ymmärrän sitä, sillä kyllä mä itekin joskus tästä sinkkuudesta nautin, kun ei ole tilivelvollinen menoistaan kenellekään.
eihän sitä tosiaan voi tietää, milloin tuo ihminen on valmis seurustelemaan vai onko koskaan. voi kyllä olla, että hän ei kauheasti edes minuun pidä yhteyttä nyt kun tietää tunteistani.. tiedä sitten onko se hyvä vai huono asia. ihan hauskaa meillä kuitenkin on aina kahdestaan, eli sinänsä en haluaisi pistää välejä poikki hänen kanssaan.. :?

Murehtija

No itse heittelin krapulapäissäni kommentia miten sattuu :lol:

Mistä sen sitten tietää että onko turha odottaa vai ei...Kumpa sen tietäisikin. Voihan oma tilanteenikin edelleen räjähtää käsiin. Mutta jotenkin mut saa varmemmaksi miehen rehellisyys ja avoimuus ja se että pidetään yhteyttä. Siitä näkee että toinen ajattelee ja välittää.

Musta tuntuu oudolta että joku sanoo että "ei HALUA seurustella". Mulle sanottiin että ajatus siitä pelottaa ja pyydettiin aikaa ja annettiin kuitenkin lupaus siitä että selvitellään ajatuksia ja katsotaan mitä tulee. Kuinka muuten se voisikaan mennä?

Itseäni alkoi hermostuttaa ilman mitään syytä kun mies kyseli mitä teen launtaina mutta jos se olisi halunnut nähdä niin tottakai olisin siihen suostunut. On vain tullut kohta 3v täyteen niin että olen vain mennyt ja tullut ypöyksin oman pääni mukaan niin tuntui oudolta kun joku yhtäkkiä kyseli perään.

Silti voin 100% varmuudella sanoa että haluan seurustella, TÄMÄN ihmisen kanssa. Sitä on vaikea selittää, mutta olen hyvin tarkka siitä kenen kanssa voin kuvitella seurustelevani...Kuitenkaan en liitä pelkojani ite seurustelun konseptiin. Tuntuu vain oudolta sanoa et en HALUA seurustella.

Saikohan tästä nyt mitään tolkkua :roll:

gollum

Ite en suosittele suhteeseen jäämistä kun sulla on tunteita miestä kohtaan. Mies kun kerran on suoraan sanonut ettei halua sun kanssa seurustella niin hyvin vahvasti epäilen, ettei mieltään muuta. Niinpä satutat itseäsi vaan jos jäät elättelemään toivoa :?

Cosmic angel
Plasticine
Päivitystä omaan tilanteeseeni...

Pari viikkoa sitten kyllästyin kiduttamaan itseäni toivomalla, että asiat muuttuisivat paremmiksi. Ilmoitin siis miehelle, että se on nyt loppu, kavereita voidaan olla, mutta minä en suhdetta enää odota. En vaan jaksanut elää epävarmuudessa. On tässä maailmassa muitakin miehiä, turha kai minun on odottaa, että yksi pääsisi peloistaan yli.


Olen kertonutkin, että nykyiseni kanssa en seurustele ja molemmilla on oikeus tulla ja mennä, mutta about 2-3 kuukautta, kun oltiin yhdessä ehditty olemaan, niin mies teki selväksi, ettei halua ja ehdi seurustelemaan kanssani. Itkin viikon ja päätin sitten, että sitä saa mitä tilaa... :o Nyt nautin siitä, mitä saan ja katselen muita miehiä. Ja tunteeni nykyistä kohtaan vaihtelee: Välillä tunnen rakastavani häntä ja joskus minulle mies on yksi hailee. :roll:

Plasticine

Seurustelin noin 1½ vuotta erään miehen kanssa, osan siitä ajasta myös asuimme yhdessä. Noin neljä kuukautta sitten mies halusi erota, mutta pitkien keskusteluiden jälkeen päädyimme kuitenkin siihen, että hän muuttaa pois, mutta jatkamme seurustelua. Reilu kuukausi sitten lopulta erosimme.

Syy sekä miehen poismuuttamiseen että eroon on yksinkertaisesti se, että hän pelkää sitoutumista. Mies rakastaa minua edelleen yli kaiken, ja kertoo usein ajattelevansa, että tahtoisi jatkaa seurustelua ja ehkä jopa asua taas yhdessä. Mutta ei kuitenkaan voi, kun ajatus sitoutumisesta ahdistaa niin paljon.

Juttelemme edelleen usein messengerin välityksellä, toisinaan myös puhelimessa. Eron jälkeen olemme nähneet muutaman kerran, ja aina tavatessamme olemme päätyneet myös sänkyyn... Kuitenkaan emme seurustele.

Kysymykseni onkin, että mitä ihmettä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä? Rakastan tätä miestä yli kaiken, enkä haluaisi luovuttaa kokonaan. Hän on monesti sanonut, että tahtoisi olla yhdessä, mutta ettei pysty tekemään tällä hetkellä mitään lopullisia päätöksiä suuntaan eikä toiseen. Olenko aivan idiootti, kun odotan vain toivoen parasta? Pitäisikö minun sysätä tämä mies kokonaan pois elämästäni ja toivoa, että ajan kanssa pääsen tästä suhteesta yli? Vai odotanko, että mies pääsee ehkä joskus eroon sitoutumiskammostaan ja tahtoo taas olla yhdessä? Onko kukaan kokenut vastaavaa omassa parisuhteessaan?

Neuvoja todellakin kaivattaisiin.

Plasticine

Päivitystä omaan tilanteeseeni...

Pari viikkoa sitten kyllästyin kiduttamaan itseäni toivomalla, että asiat muuttuisivat paremmiksi. Ilmoitin siis miehelle, että se on nyt loppu, kavereita voidaan olla, mutta minä en suhdetta enää odota. En vaan jaksanut elää epävarmuudessa. On tässä maailmassa muitakin miehiä, turha kai minun on odottaa, että yksi pääsisi peloistaan yli.

Poppins

Minua mietityttää tämä tyyli hoitaa ihmissuhteita tekstiviesteillä... Ei kai siinä mitään pahaa, ja joillekin se sopii. Minä ite ainakin vaan alkaisin välittömästi just tolleen miettiä, "miks se ei heti vastaa" "mitä se tuolla tarkottaa" tai "miks se sano noin / miks ei sanonu näin". Tekstissä kun ei ole mukana äänenpainoja ja harvemmalla miehillä hymiöitäkään luomassa erityisvivahteita lauseisiin.

Anteeksi jos meni liian OT.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat