Pettäminen kävi lähellä, vaikea antaa itselle anteeksi. Vastaavia kokemuksia?

Seuraa 
Liittynyt17.8.2016

Eli tästä jutusta saisi vaikka kuinka pitkän tarinan, mutta yritän kertoa kiteytetysti. Pettäminen oli hilkulla puolisen vuotta sitten. Asiasta kerroin miehelle heti ja se on selvitetty ja sovittu moneen kertaan. Välillä kuitenkin tapaus palaa mieleeni kummittelemaan.

Kävi siis niin, että eräissä bileissä riitelimme poikaystäväni kanssa ja hän lähti kotiin ilman, että sovimme asiaa kunnolla. Tästä harmistuneena vedin todella kovat kännit. Loppuillasta en oikeasti muista mitään.

Seuraavana päivänä oli tunne, että olin tehnyt jotain tyhmää. Kysyin kaveripojaltani, millainen olin ollut. Järkytyksekseni sain kuulla, että olin puhunut tuolle kaveripojalle, kuinka haluaisin kokea seksiä vielä jonkun muun kanssa, ennen kuin tosissani sitoutuisin nykyiseeni loppuiäkseni. Olin kertonut rakastavani nykyistäni todella paljon, mutta selittänyt kokevani tarvetta vielä muillekin seksikokemuksille. Ehdotin siis tuolle pojalle, että menisimme sänkyyn, jotta asia ei vaivaisi minua enää ja voisin jatkaa suhdettani pohtimatta aihetta enempää. Olin myös argumentoinut, että se olisi oikeutettua, koska minua ja tuota kaveripoikaa on petetty entisissä suhteissamme.

Kun kuulin kaiken tuon, en voinut uskoa sitä. Kuin toisesta ihmisestä olisi kuullut puhuttavan. Kerroin heti itkun kera kaiken miehelleni, ja saimme onneksi asian sovittua. Hän antoi anteeksi, sillä mitään ei kuitenkaan tapahtunut. En vain pääse yli siitä spekuloinnista, että mitä jos tilanne olisikin edennyt... Pelkkä ajatuskin saa voimaan pahoin.

On totta, että mietin tuolloin paljon, kuinka iso asia on sitoutua vain yhteen ihmiseen. Ehkä se, että pohdin noita asioita yksin puhumatta kellekään, plus riita ja täysin estoton humalatila johtivat tuohon pisteeseen. Tapahtuma auttoi kuitenkin tajuamaan, ettei jokin irrallinen seksikokemus todellakaan ole upean parisuhteen rikkomisen arvoista. Enää en voisi kuvitellakaan toimivani vastaavalla tavalla, en olisi ikinä uskonut itsestäni edes tuota puolta näkeväni. En kestäisi moista syyllisyyttä enää ikinä, enkä ikinä satuttaisi miestäni niin. Olenhan itsekin tullut petetyksi.

Tavallaan pitäisi osata ottaa jotain irti tästä kokemuksesta: mitään ei tapahtunut ja nyt ainakin tiedän, etten ikinä haluaisi olla kenenkään muun kanssa. Se ei olisi sen arvoista, ja seuraisi vain pahaa oloa. Kokemus opetti minua ja lähensi meitä parina. Silti minun on vaikea päästä yli. Miten saatoin menettää itseni hallinnan noin täysin? Miten voin tehdä kaikkeni, ettei mitään vastaavaa enää kävisi? Olenko enää edes mieheni arvoinen, kun noin tapahtui?

Sekava teksti, mutta tsempit ja vertaiskokemukset auttaisivat todella. Haukkuja en kaipaa, olen mollannut itseni jo syvimpään rakoon asian tiimoilta monta kertaa.

Kommentit (2)

Vierailija

Mielestäni tuo ei ollut lähelläkään pettämistä. Kännissä sekoilee itse kukin ja useimmiten sanoo, mitä sylki suuhun tuo. Väliä on vain sillä, mitä oikeasti tapahtuu. Tässä tapauksessa mitään ei kuitenkaan tapahtunut, joten voit olla ihan huoleti. Haluaisin kuitenkin kuulla, mitä mieltä siippasi oli tästä.

Savannah
Seuraa 
Liittynyt17.8.2016

Kiva kuulla että oot tuota mieltä, vähän helpotti tuon kuuleminen :)

Eihän mies tietenkään hyvillään ollut, pahoitti tietysti mielensä ja meni hiljaiseksi kun kerroin. Sanoi kuitenkin heti, että pääasia ettei mitään tapahtunut. Ei hän mielellään aiheesta paljoa puhu, mutta ei kanna kaunaa tai koe tulleensa petetyksi.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat