Ahdistaa

Ahdistunut nuori

Okei, kirjoitan nyt tänne, koska ajattelin täällä olevan ihmisiä jotka ymmärtävät ongelmiani ja osaavat auttaa. Olen siis 13-vuotias tyttö ja olen ahdistunut. Minua ahdistaa joka päivä niin etten meinaa kestää. Monesti ainoa vaihtoehto tuntuu olevan viiltely. Olen yrittänyt pärjätä ilman viiltelyä, mutta se ahdistaa yleensä vielä enemmän kun ei saa viilleltyä. Välillä sorrun.
Olen käynyt kaiken maailman psykiatreilla, eikä se ole auttanut. Itseasiassa se on pahentanut asiaa. En vain kestänyt olla sen polttavan katseen alla ja vastata hermoja raastaviin kysymyksiin. Syytä ahdistukseen en tiedä.
Kotona minulla on kaikki hyvin, ellei lasketa isääni joka ei tunnu välittävän minusta ollenkaan. Hän on monesti sanonut haluavansa viettää aikaa kanssani, mutta ei sitten kuitenkaan tee asian eteen mitään. Olen yrittänyt puhua hänelle ja saada jonkinlaisen isä-tytär-suhteen, mutta yleensä hän vain mumisee jotain vastaukseksi. Kaiken lisäksi hän vielä kehtaa väittää, että olemme jutelleet paljon kun äitini sitä heneltä kysyy! Vanhempani ovat siis eronneet, asun äitini kanssa.
Sitten on vielä yksi asia mikä saa minut miettimään vikojani. Syrjiminen. Koulussa minulla on vain yksi kaveri, koulun ulkopuolella yhteensä kaksi. Ei se nyt ole mitään niin vakavaa, minua ja ystävääni vain oudoksutaan musiikkimaumme ja tyylimme takia (kuuntelemme siis metallia ja pukeudumme enimmäkseen mustaan). Satanisteiksikin on ehditty haukkumaan.
Sitten hypätään parisen vuotta taaksepäin, kun en vielä ollut ahdistunut. Harrastin tällöin jalkapalloa, ja olin kai ihan suht hyväkin siinä, mutta joukkuekaverini eivät pitäneet minusta. Olin kai heidän mielestään ärsyttävä tai jotain sinnepäin. Jäin yleensä treeneissä ilman paria tai sitten jouduin jonkun kanssa jota tuskin edes tunnen. Oli minulla siellä yksi kaveri, eli se joka ei ole kanssani samassa koulussa, mutta hän oli niin suosittu, että oli monesti jo lupautunut olemaan jonkun toisen pari. Ja peleissäkin jos en syöttänyt tai tehnyt maalia jotkut saattoivat siitäkin tiuskia. Tämä on kolhinut itsetuntoani ja se onkin tällähetkellä todella alhainen, enkä usko itseeni. Ja nyt olen päättänyt kokeilla uudestaan samassa joukkueessa. En tiedä kyllä mitä pitäisi tehdä jos sama jatkuu.
Olen monta kertaa miettinyt, että mikä minussa on vikana kun niin monet karttavat minua. Olen hitusen ujo, enkä mielelläni juttele ihmisille ellei ole pakko, mutta yritän kyllä olla ystävällinen ja auttavainen kaikille, niillekkin joista en niin pidä.

Toivon, että saitte edes jonkinlaisen käsityksen siitä mikä minua vaivaa tai ymmärrätte miltä minusta tuntuu. Haluaisin kuulla omia kokemuksianne ja miten olette itse toimineet.

Kommentit (3)

Vierailija

Toi viiltely on kyl tosi huono asia. Jos oikeesti haluat päästä siitä eroon, niin oon varma, että se onnistuu. Ehkä löydät vielä paremman psykologin tms. jolle osaat puhua asioista. Muaki ne kyllä ärsyttää yleensä, mut ysiluokalla löysin kivan ja kannustavan perheneuvolan työntekijän, joka auttoi mua tosi paljon. Ootko kokeillu keksiä jotain turvallisempaa vaihtoehtoa viiltelyn tilalle? Esim. liikunta auttaa myös ahdistukseen. Sen takia olis tosi hienoa, jos meet takasi jalkapalloa pelaamaan. Siellä oot vaan ystävällinen kaikille, niin voi olla että sen sun jalkapallokaverinki kaverit saattaa tutustua suhun paremmin. On tosi hienoa, että koulussa sulla on myös yks ystävä. Mun mielestä seki riittää, jos on hyvä ystävä. Sussa ei varmasti oo mitään vikaa. Yläasteella tosi monet on vaan vielä lapsellisia ja haukkuu vähänki erilaisia ihmisiä. Mulla oli ihan sama juttu. Siinä iässä ihmiset ei vielä osaa olla kohteliaita, vaan laukoo kaikkia typeriä kommentteja. Se loppuu kyllä loppuu ku oot vähän vanhempi. Lukiossa kukaan ei enää kiusannu mua.

Mullaki oli sun ikäisenä ja vielä lukiossaki aika vähän kavereita koulussa. Oon kuitenki löytäny uusia ystäviä harrastuksista ja myöhemmin töistä. Voisit etsiä vaikka jonku uuden harrastuksen jossa tapaa ihmisiä. Vaikka toinenki urheilulaji tai sit jotain muuta. Ehkä kuviskerho, kuoro, seurakunnan nuorisotoimintaa tai mitä vaan. Myös netissä voi tavata uusia kavereita vaikka blogin tai jonku pelin kautta.

Tuo isäasia on vähän vaikee juttu. Siihen en osaa sanoa paljon mitään. Se on luultavasti isällekin jännittävää, ku on teini-ikäinen tyttö. Se on outoa, ku et ookkaa enää lapsi. Kannattaa olla vaan kärsivällinen. Voit myös itse keksiä jotain tekemistä isän kanssa. Meette vaikka käymään vaeltamassa, huvipuistossa tai kalastamassa. Voit myös kysyä minkälainen hän oli itse nuorena. Mulla tais olla kanssa teininä vaihe, etten oikein jutellu isälle. Sitten pikkuhiljaa oon oppinu hänen kanssa juttelemaan. Ehkä teiltä lyötyy joku yhteinen kiinnostuksen kohde josta et vielä tiedä? Me höpötellään isän kans nykyään politiikasta, historiasta tai hänen rakennusprojekteistaan :D

Ahdistunut nuori

Kiitos kannustuksesta :) Mun on kyllä tosi vaikee päästä siitä viiltelystä eroon kun sillon sä voit vähäks aikaa unohtaa sen masennuksen ja keskittyä siihen kipuun. Aika vaikee selittää. Ja on sitä tullut käytyä ainakin kolmella eri psykologilla, tällä hetkellä en käy millään. Ja on ne joukkuekaverit joskus ollu mulle ihan kivoja, mutta siitä on jo monta vuotta. Ne vaan muuttu. Ja olen isää yrittänyt monta kertaa hänen luona ollessan ehdottaa, että mentäisiin jotain tekemään. Sohvalta hän harvoin liikahtaa, joskin välillä käy tupakalla ulkona ja käy hakemassa jotain syötävää (yleensä kyllä minä olen se joka joutuu hakemaan hänelle keittiöstä jotain). Olin sitten pitkään puhumatta hänelle ja taisi säikähtää kun silloin "yritti" ottaa enemmän yhteyttä.

Minävaan

Mulla alko sun ikäsenä kanssa tuo ahdistus ja masennustakin oli. Ahdistus kohtaukset oli pahoja ja aloin viiltelemään, koska se tuntu olevan ainoo vaihtoehto millä sain itseni rauhalliseks. Yritin kanssa pitkän aikaa päästä siitä eroon... Viiltelyn sain pikkuhiljaa loppumaan mutta tilalle tuli oman ihon repimistä ja nipistelyö niin kovaa että sain jäljet jäämään ihoon. Joskus tumppasin myös tupakkaa ihoon tai raaputin neulalla. Eli itsetuhosuus pysyi vaikka viiltelystä pääsin eroon. Aloin tupakoimaan joskus 15 vai 16 ikäsenä. Ja ahdistus alko helpottaa tupakoinnilla. Kävin myös monilla psykologeilla ja lääkäreillä jutteleen. Kaikki ei tuntunu sopivilta mutta viimesin psykologi oli tosi mukava. Sillä kävin kai parikin vuotta ja asiat alko helpottaan ehkä senkin myötä. Tällä hetkellä olen 19. Ahdistus ja masennus alkaa helpottaa. Tällä hetkellä kaikki on siis ihan ok, paitsi että menetin kaikki kaverini ahdistus/masennus aikoina ehkä osittain johtuen omasta käytöksestäni. Elin niin omassa maailmassani ja näin jälkikäteen ajateltuna en koskaan ollut oma itseni enkä edes tunne sitä millainen olin. Nyt olen siis yksin.
Mun ongelmat on tullut suurimmaks osaks isä suhteesta ja ala aste kavereista. Koulu kiusattu en oo koskaan ollu.
Tällä hetkellä asun omillani enkä halua pitää mitään kontaktia isääni ellei ole pakko. Meidän välit on mennyt niin risasiksi jo. En osaa olla sen seurassa ja se ahdistaa tosi paljon. Iskä oli myös isoin syy mun kotoa pois muuttamiseen.
Sulle haluun sanoo että yritä vielä isäs kanssa saada välit läheisemmiksi jos vielä voit. Ehdota vaikka hänellä tiettyä päivää ja tieyttyä tekemistä yhdessä. Ehkä löytyy jokj yhteinen kiva juttu mitä voisitte useemmin tehä?
Pidä myös hyvistä ystävistä kiinni ettet niitä menetä. Ja jos alotat sen futiksen niin yritä sieltä saada kavereita. Ole vain oma ittes ja jos se ei kelpaa niin se on heidän menetyksensä. Uskon että oot viehättävä nuori nainen ja täydellinen sellasena kun olet. Harrastus on loistava keino saada ystäviä. Ja tärkeempää on ystävien laatu kuin määrä. Uskon myös että löydät sulle sopivan psykologin kun et vaan luovuta etsimisessä. Tiedän hyvin että jokkut on ärsyttäviä ja niille ei halu kertoa yhtää mitää. Mut löytyy niitä oikeesti hyviäkin:) ja viiltelystä kannattaa päästä eroon mahdollisimman pian. Ei kannata mun esimerkkiä todellakaan seurata. Vaan löytää joku terveellinen keino. Liikunta on myös todella hyvä vaihtoehto. Ei se helppoa ole mutta pystyt siihen!:) löydät vaan oikean keinon toteuttaa ittees ja purkaa pahaa oloo:)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat