En tiedä pitäisikö erota. Apua?!

help

Olemme seurustelleet miesystäväni kanssa nyt 2 vuotta ja hän on minun ensimmäinen vakava ja pitkäaikainen miesystäväni. Mies on minua 5 vuotta vanhempi ja ehtinyt ennen minua kokea pitkiäkin parisuhteita naisten kanssa.

Olemme luonteiltamme todella erilaisia ja siksi varmaan miehestä alunperin kiinnostuinkin (erilaisuus kiinnostaa). Itse olen todella herkkä ja miehellä puolestaan on paksu nahka ja hän myös sanoo asiat toisinaan todella kärkkäästi. Ainoa ongelma meidän suhteessamme on juurikin se, että miesystävä sanoo jotakin (ei edes itse tarkoita loukata) mutta minä erityisherkkänä tyyppinä en voi ymmärtää miksi hän sanoo minulle niin rumaan ja kovaan sävyyn. Tilanteissa minä loukkaannun, mikä taas aiheuttaa turhautumista miesystävälleni.

Olen alkanut ajatella eroa. Rakastan miestä valtavasti ja tiedän, että miesystäväni rakastaa minua eikä hän haluaisi erota. Pääni on pyörällä, koska en itsekään tiedä, onko tämä tunne jotain minun henkilökohtaista opetteluani parisuhteessa olemiseen (toisen ihmisen päästämistä lähelle tms.) vai olemmeko me vaan sopimattomat toisillemme rakkaudesta huolimatta. Tällähetkellä tuntuu, että arki on raskasta miesystävän kanssa, mutta toisaalta mietin, tulenko kohtaamaan samanlaisen ongelman jatkossa uusissa suhteissakin (jos tällaisiin luonne-eroihin on vaan pakko sopeutua).

Kommentit (5)

Vieroitusoire

Oletko keskustellut aiheesta miehesi kanssa? Kertonut hänelle, että voisitte molemmat opetella paremman tavan kommunikoida? Ymmärrän erityisen hyvin näkökulmasi asiassa, koska olen itsekin herkkänahkainen ja helposti loukkaantuva. Tämä kaikki on omalla kohdallani johtunut lapsuudessa käydyistä vastoinkäymisistä ja huonosta itsetunnosta. Se, että kerrot miehellesi mitä tunnet ja miten toivoisit asioiden olevan - voisi mahdollisesti olla ratkaisu ongelmaasi. Toisaalta rohkaisen sinua kasvattamaan itsellesi kovemman nahan, olla ottamatta asioita liian henkilökohtaisesti ja loukkaantumatta sinulle sanotuista asioista. Sillä tavalla pääset pitkälle elämässä. Mielestäni hyvä ja pitkä keskustelu, jossa molempien mielipiteet tulevat kuulluksi olisi tässä kohtaa paikallaan - ennenkuin eroa harkitaan. Kuitenkin siinä tapauksessa, jos molemmat ovat sitä mieltä, että ero on aiheellinen niin sitten eroatte.

Ei maailma kaadu yhteen ihmiseen, oli parisuhde sitten kuinka pitkä tai syvä. Tsemppiä tilanteeseesi ja päätöksiisi!

Vierailija

Kyllä jokaisessa suhteessa on vaikeuksia erilaisten toimintatapojen suhteen. Se ei tule eron myötä muuttumaan mihinkään. Kuitenkin joka suhteessa on omat huonot puolensa, seuraavassa ehkä erilaiset. Mun mielestä kans teidän pitää opetella parempaa kommunikointia. Se vaatii kuitenkin yhteistä ponnistelua, sitä et voi yksin päättää tehdä. Rohkeesti yrittämään, vaikka sitten parisuhdeterapian avulla jos ei muuten!

E

Meillä on miehen kanssa aivan sama tilanne. Olemme seurustelleet lähes kolme vuotta ja asuneet yhdessä vuoden. Yhteen muuttamisen jälkeen asia on tuntunut vain kärjistyvän, koska saan lähes joka päivä ilkeitä kommentteja (joita mies ei tarkoita pahalla). En ole kuitenkaan tottunut siihen täysin tässäkään ajassa. Välillä pystyn pitämään kiukun sisällä pitkän aikaa, mutta usein se sitten purkaantuu kiukkuna ja riitelynä. Olen pystynyt kasvattamaan kovempaa nahkaa niinkuin yllä ehdotettiin, se ei ole kuitenkaan muuttanut luonnetta mihinkään. Kaipaisinkin kohteliaampaa ilmapiiriä ja olen myös pohtinut vakavissani eroa.

Eli kovempaa nahkaa voi kyllä yrittää kasvattaa, mutta olisitko ikinä onnellinen näin? Kyllä niitä herkkiä ja hyvätapaisia miehiä varmasti on jossain! 

Vierailija

Kehoittaisin miettimään suhteen muita puolia ja unohtamaan hetkeksi kokonaan tuon kommunikaation. Mitä muuta hyvää suhteessa on, onko jotain muuta mikä ei toimi? Miksi olet ihastunut mieheen, onko tuo ihastus edelleen sitä mitä kuvittelit? Jos teet tuota pohdintaa etkä saa muuta tulosta kuin että kommunikaatio on ainut mikä hiertää niin kehoittaisin miettimään uudelleen ja juttelemaan myös miehesi kanssa.

Omalta kohdalta voin kertoa että minulla on Aspergerin syndrooma, eli lievä autismi, ja omaan oireiluuni (meistä jokainen on, samasta diagnoosista huolimatta, yksilönä varsin erilainen) kuuluu hyvin suora ilmaisu ja ihan vain siitä syystä että en osaa lukea rivienvälistä tai ainakin se on hyvin hankalaa ja riskialtista. Joudun sanallisella kommunikaatiolla korvaamaan tuota puutetta ja se johtaa välillä aika ikäviinkin tilanteisiin. Ja minusta saa tästä syystä myös välillä täysin väärän kuvan. Joidenkin mielestä voin olla tunteeton, tyly ja jyräävä mutta kaikki tuo johtuu vain erilaisesta kommunikaatiotavasta. Olen toki tarvittaessa paksunahkainenkin mutta pohjimmiltani olen hyvin herkkä ja tunteellinen vaikka aina ei siltä vaikuttaisikaan.

help

Kiitos vastauksistanne!

Asiasta ollaan kyllä miesystävän kanssa keskusteltu useaan kertaan eli molemmat kyllä tiedostetaan, että tää on sellanen asia, mitä meidän pitää yhdessä työstää. Minulla ja miehellä on todella erilaiset taustat, eli ongelmat on lähtöisin jo kaukaa: miesystävälle on ollut koko elämän ajan täysin normaalia että asiat sanotaa toisinaan rumastikin, eikä siitä oteta nokkiinsa. Itse olen taas kasvanut siihen, että asiat todellakin yritetään ensin sanoa kauniisti ja jotkin asiat voi jättää sanomattakin. Ymmärränkin sen, että muutos ei tapahdu sormia napsauttamalla, kun tollanen puhetyyli/kommunikaatio on niin opittua. Ja edistystäkin on tapahtunut, mikä on tottakai hienoa ja osoittaa, että suhde on molemmille tärkeä. Tässä ollaan kuitenkin jo 2vuotta sodittu saman asian takia, niin se alkaa turhauttaa ja pistää miettimään, että olemmeko me liian erilaisia ihmisiä. Yhteenmuutto arveluttaakin juuri siksi, koska pelkään asioiden kärjistyvän siihen, että miesystävä saa minut itkemään suurinpiirtein päivittäin möläytyksillään.

Luulen, että otan aiheen jälleen keskusteluun miesystävän kanssa jossakin sopivassa tilanteessa. 

-Aloittaja

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat