Pääseekö ensirakkaudesta yli?

niina

Erosta 3v enkä vieläkään ole päässyt yli.

Aloimme seurustella 13 vuotiaina ja yhdessä olimme 6 vuotta, eli kasvoimme yhdessä, koimme kaiken yhdessä. Suhde ei ollut mikään täydellinen, mutta rakastin aivan valtavasti. Hän tahtoi erota, viisas päätös vaikka itse en olisi sitä ikinä pystynyt tekemään. Sen jälkeen hänellä on ollut yksi vähän pidempi suhde, minulla vähän lyhyempi ja molemmilla joitain säätöjä. Nyt kumpikin sinkkuna.

Olemme pysyneet hyvinä ystävinä, olemme paljon tekemisissä. Oli aika, jolloin emme olleet tekemisissä, emme törmäilleet toisiimme jne, tällöin pääsin hänestä vihdoin kunnolla yli. Tai niin luulin. Olenhan minä eron jälkeen ollut kaikista hänen naisjutuistaan ja vähän muustakin mustasukkainen, olen huomannut miten vilkuilen häntä kun olemme jossain jne, mutta olin kuitenkin mielestäni päässyt hyvin yli, en haikaillut mitään koska ymmärsin että hän ei todellakaan ole mitään unelmapoikaystävämateriaalia, ei sellainen jonka haluan. Toisaalta. Nyt mietin vaan että jos hän rakastuisi minuun oikein kunnolla, olisiko hän sitten hyvä?

Reilu vuosi sitten aloimme olla taas läheisiä, sillon sitten erosin toisesta poikaystävästänikin. Siitä asti meillä on ollut satunnaista seksiä, jota en edes itse olisi pahemmin halunnut, ei se tuntunut juuri miltään, tunsin vain että olen päässyt yli kun tässä ei ole enää sitä hohtoa. Joskus humalassa nukuttiin vierekkäinkin, mietein vain kuinka ihana oli nukkua kainalossa, mutta ei sen enempää.

No nyt sitten nukuimme taas humalassa yön yhdessä, paikassa, joka toi vanhat ajat mieleen. Tuttu ja turvallinen kainalo. Sen jälkeen, voi sitä haikailun määrää. Sen jälkeen olemme olleet yhdessä aika paljon, mikä ei todellakaan helpota tätä. Mutta en pysty olemaan erossa, en tahdo ja se on oikeasti vähän hankalaa muutenkin. Kamala ikävä häntä, vaikka tiedän että hän ei tee hyvää mulle enkä olisi onnellinen hänen kanssaan. Pelkään että koska hän taas löytää jonkun, ja niitähän löytyy, hän iskee naisia missä vain ja ketä vain.

Hän ei siis haikaile minun perään, kaverilinjalla vain. Ja seksiä silloin kun haluaa, kun multa sitä saa. Kunnes hän löytää toisen. Tää on ollut yhtä ahdistusta viime aikoina, hän puhuu niin paljon naisjutuistaankin että voi sitä mustasukkaisuuden määrää.

Oletteko te päässeet yli ensirakkaudesta?? Tekisi hyvää löytää toinen rakkauden kohde, mutta nyt taas mietin että kukaan ei ole niinkuin hän. Vaikka se on toisaalta hyvä asia. En halua että kukaan muu saa hänet, kauhea ajatella että hän on vapailla markkinoilla ja voi tehdä kenen vaan kanssa mitä vaan. Ennen kaikkea haluaisin että hän ikävöisi myös mua.

Kommentit (8)

Vierailija

aika hankala tilanne, mun mielestä sun ei pitäis viettää aikaa yhtään tän kyseisen henkilön kanssa tai vähintään puhua hänelle siitä ja kertoa ajatuksistasi ja tunteistasi. Ehkä tarpeeksi pitkän ajan kun ette enää edes törmäile, et enää omista suuria tunteita tai haikaile hänen peräänsä. Eihän sitä ensimmäistä rakastaan koskaan unohda, mutta sen kanssa oppii elämään ja tunteetkin muuttuvat.

niina

Kiitos vastauksesta. Tiedän, että auttais kun ei oltais tekemisissä, auttoihan se aiemminkin, mutta en vain pysty. Ensinnäkin hän asuu mun parhaan ystävän kanssa kimppakämpässä ja muutenkaan ei turhan paljoo kavereita, että tylsyyteen kuolisin ilman tätä eksääni... Ja meillä on yhteisiä kavereita ja niin paljon yhteistä muutenkin. On tehnyt mieli puhua näistä tunteista hälle, mutta en uskalla kun se pilais ystävyyden..

Vierailija

niina kirjoitti:
Erosta 3v enkä vieläkään ole päässyt yli.

Aloimme seurustella 13 vuotiaina ja yhdessä olimme 6 vuotta, eli kasvoimme yhdessä, koimme kaiken yhdessä. Suhde ei ollut mikään täydellinen, mutta rakastin aivan valtavasti. Hän tahtoi erota, viisas päätös vaikka itse en olisi sitä ikinä pystynyt tekemään. Sen jälkeen hänellä on ollut yksi vähän pidempi suhde, minulla vähän lyhyempi ja molemmilla joitain säätöjä. Nyt kumpikin sinkkuna.

Olemme pysyneet hyvinä ystävinä, olemme paljon tekemisissä. Oli aika, jolloin emme olleet tekemisissä, emme törmäilleet toisiimme jne, tällöin pääsin hänestä vihdoin kunnolla yli. Tai niin luulin. Olenhan minä eron jälkeen ollut kaikista hänen naisjutuistaan ja vähän muustakin mustasukkainen, olen huomannut miten vilkuilen häntä kun olemme jossain jne, mutta olin kuitenkin mielestäni päässyt hyvin yli, en haikaillut mitään koska ymmärsin että hän ei todellakaan ole mitään unelmapoikaystävämateriaalia, ei sellainen jonka haluan. Toisaalta. Nyt mietin vaan että jos hän rakastuisi minuun oikein kunnolla, olisiko hän sitten hyvä?

Reilu vuosi sitten aloimme olla taas läheisiä, sillon sitten erosin toisesta poikaystävästänikin. Siitä asti meillä on ollut satunnaista seksiä, jota en edes itse olisi pahemmin halunnut, ei se tuntunut juuri miltään, tunsin vain että olen päässyt yli kun tässä ei ole enää sitä hohtoa. Joskus humalassa nukuttiin vierekkäinkin, mietein vain kuinka ihana oli nukkua kainalossa, mutta ei sen enempää.

No nyt sitten nukuimme taas humalassa yön yhdessä, paikassa, joka toi vanhat ajat mieleen. Tuttu ja turvallinen kainalo. Sen jälkeen, voi sitä haikailun määrää. Sen jälkeen olemme olleet yhdessä aika paljon, mikä ei todellakaan helpota tätä. Mutta en pysty olemaan erossa, en tahdo ja se on oikeasti vähän hankalaa muutenkin. Kamala ikävä häntä, vaikka tiedän että hän ei tee hyvää mulle enkä olisi onnellinen hänen kanssaan. Pelkään että koska hän taas löytää jonkun, ja niitähän löytyy, hän iskee naisia missä vain ja ketä vain.

Hän ei siis haikaile minun perään, kaverilinjalla vain. Ja seksiä silloin kun haluaa, kun multa sitä saa. Kunnes hän löytää toisen. Tää on ollut yhtä ahdistusta viime aikoina, hän puhuu niin paljon naisjutuistaankin että voi sitä mustasukkaisuuden määrää.

Oletteko te päässeet yli ensirakkaudesta?? Tekisi hyvää löytää toinen rakkauden kohde, mutta nyt taas mietin että kukaan ei ole niinkuin hän. Vaikka se on toisaalta hyvä asia. En halua että kukaan muu saa hänet, kauhea ajatella että hän on vapailla markkinoilla ja voi tehdä kenen vaan kanssa mitä vaan. Ennen kaikkea haluaisin että hän ikävöisi myös mua.

Harrasta vaan seksiä ei muuta!

Vierailija

Kyllä siitä pääsee, mutta kannattaa hyväksyä suoraan ajatus siitä, että siinä saattaa kestää. Itselläni alkoi vaikuttaa paremmalta juurikin tuon kolmen vuoden jälkeen. Uudesta rakkaudesta ei koko aikana ole ollut tietoa, mutta toisaalta olen sitä mieltä, että parempi niin. Sitten kun se tulee, olen varmasti kokonainen ja siihen valmis :) Tsemppiä sinulle!!! Niin kliseistä kuin se onkin, aika ihan oikeasti auttaa. Sillä aikaa kannattaa vaan keskittyä itseensä ja omiin juttuihinsa! 

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat