Ongelmia parisuhteessa

Miia

Olen 22-vuotias nainen. Tapasin nykyisen miesystäväni viime keväänä. Mies on 27-vuotias. Tämä on kolmas vakava suhteeni, mutta miehelleni olen ensimmäinen tyttöystävä. Viime syksynä aloimme virallisesti seurustelemaan. Koko syksy meni tiiviisti yhdessä ja ihanassa alkuhuumassa. Kumpikaan ei mielellään ollut päivääkään erossa toisesta. Opiskelemme samalla alalla, mutta eri vuosikurssilla.
Miehessäni on monia aivan upeita piirteitä; hän on rehellinen, todella luotettava ja kannustava.
Olemme muuttamassa kuukauden päästä yhteen. En tiedä olenko vaan alkanut jännittämään yhteenmuuttoa (en ole koskaan asunut miehen kanssa), sillä olen viime aikoina alkanut stressaamaan ja analysoimaan suhdettamme. Olen tajunnut, että ainoa ajanviettotapamme tällä hetkellä on opiskelu yhdessä, kellon ympäri. Melkeen ainoa puheenaiheenme liittyy myös opiskeluun ja tulevaan uraan. Opiskelemme haastavalla alalla ja opiskelu vie sen vuoksi paljon aikaa. Kaipaan kuitenkin muutakin yhteistä tekemistä, ihan perus parisuhdejuttuja, mutta hän vetoaa aina ajanpuutteeseen. Perjantaina suostuttelin hänet katsomaan elokuvaa kanssani, mutta sekin meni pilalle kun hän koko sen ajan hoki että pitäisi olla opiskelemassa ja lähettämässä työhakemuksia. Olen alkanut pohtia, onko meillä sittenkään tarpeeksi yhteistä vai olemmeko liian erilaisia. Itse kaipaisin syvällisempiä, pitkiä keskusteluja toisen kanssa, mutta mieheni kanssa ne harvoin onnistuvat, sillä hän menee täysin lukkoon jos keskustelunaiheet liikkuvat liian henkilökohtaisissa ja syvällisissä jutuissa. Perus mies siis varmaan... Olen myös tajunnut, etten loppujen lopuksi tiedä hänestä paljoakaan. Hän puhuu melko vähän perheestään tai menneisyydestään. Hän ei myöskään oma-aloitteisesti kysy minulta mitään minun perheestäni tai muista asioista. Hän on myös välillä todella hajamielinen ja omissa ajatuksissaan ja tuntuu kuin seinälle puhuisi.
Käyn itse terapiassa vaikeiden lapsuuden kokemuksien vuoksi. Hän tietää tämän, mutta ei ole koskaan tarkemmin kysynyt asiasta. Joskus kun yritin asiasta kertoa, hän meni todella hämilleen ja sanoi vaan, että "ei sun tarvitse mulle näistä asioista puhua".
Hänestä myös huomaa, ettei hän ole aiemmin seurustellut, sillä hän ei osaa ottaa minua aina huomioon. Teen esimerkiksi suurimman osan kotitöistä. Olen huomauttanut asiasta, mutta siitä tulee olo, että olen ärsyttävä mäkättävä tyttöystävä. Myös miehen käytöstavoissa on hiomista. Ihan perusjutuissa, ovien avaamisessa, kiittämisessä, siinä että kaataa lisää kahvia minullekin, eikä vaan itselleen. Joudun myös jatkuvasti siivoamaan hänen jälkiään, kun tavarat jäävät levälleen. Ihan pikkujuttuja, mutta kuitenkin sellaisia piirteitä, jotka on alkaneet ärsyttämään.
Aiemmissa suhteissani alkuhuuma kesti useamman vuoden, mutta niissä taas ei luottamus pelannut ollenkaan. En tiedä onko huolestuttavaa, että arki on tullut vastaan näin nopeasti. En kuitenkaan haluaisi luovuttaa, sillä kaikesta huolimatta rakastan häntä ja olen vihdoin löytänyt miehen, johon voin luottaa. Huomaan, että kun olen parikin päivää hänestä erossa, valtaa kauhea ikävän tunne ja tiedän että nämä tunteet ovat molemminpuolisia. Toisaalta odotan yhteenmuuttoa, mutta toisaalta se huolestuttaa. Kipinä on alkanut hiipua ja en halua seksiäkään enää niin paljon kuin ennen. Tiedän, että näistä asioista pitäisi puhua, mutta se on todella vaikeaa hänen kanssaan. Hän asettuu helposti puolustuskannalle ja minä ärsyynnyn.
Tuli pitkä ja sekava sepostus, mutta olisin todella kiitollinen jos saisin jotain apua ja ulkopuolisen näkökulmaa tähän tilanteeseen. :)

Kommentit (2)

Ankku987

Jos luotat häneen ja pääosin hänen luonteensa miellyttää ja jos lisäksi tunnet vetoa häneen ja hän saa sinut kiihottumaan niin anna mennä vaan! Yksikään suhde ei ole täydellinen aluksi eikä yksikään mies ole täydellinen. Hänen hermoilunsa menee ajan kanssa ohi kun hän oppii relaamaan, taustastaan hän kertoo kun kokee olonsa tarpeeksi turvalliseksi suhteessa. Missään tapauksessa ei kannata heittää kirvestä kaivoon muutaman kuukauden perusteella! Anna miehellekin mahdollisuus, sillä ethän itsekään ole täydellinen ja varmasti sinussa on paljon piirteitä joista mies ei tykkää. Mutta niin ihmeellistä ku se onkin, ajan kanssa noita piirteitä ei edes huomaa kun niillä ei ole mitään väliä! Jos seksi ei suju niin kannattaa kokeilla seksileluja ;)

Vierailija

Olen samaa mieltä Ankku987 kanssa, anna mennä vaan!

Onhan sinulla edes yksi sellainen ystävä, jonka kanssa voisit puhua tuosta miehen kommunikointiongelmasta? Ei tosin kannata huolestua, sillä perus suomalaisella miehellä ei nuo keskustelun lahjat ole kovin kummoisia. :D Meilläkin on vaikeaa keskustella vähänkään henkilökohtaisimmista asioista, kotitöistä, arkisista pikkujutuista tai vaikkapa ihan vaan meidän suhteesta. Kannattaa antaa pari päivää aikaa, jos ei juttu tahdo luistaa siinä vaiheessa kun sitä itse haluaisit. Veikkaanpa kyllä, että hän vastaa sitten kun sille tuulelle sattuu, tuskin vastaamattakaan jättäisi. :)

Tsemiä hei, kyllä se siitä! Yhteenmuutossa on paljon hyviä asioita, eikä arkikaan ole oikeasti niin tylsää kuin monet luulevat. Koita vaikka piristää häntä jollakin yllätyksellä, missä hän joutuisi hieman avautumaan sulle asioista. Se on nimittäin tosi palkitsevaa siinä vaiheessa, kun toisen kanssa pystyy juttelemaan avoimesti, ongelmitta.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat