Onko tämä ero oikea päätös? Miten selviän tästä eteenpäin?

Seuraa 
Liittynyt9.8.2009

Meillä on mennyt poikaystävän (vai sanotaanko nyt pikemminkin exän kanssa) huonosti jo vuoden päivät ainakin. No ei tietenkään 24/7, on ollut tosi hyviäkin hetkiä, viime kesä oli täydellinen, reissattiin ulkomailla ja oli semmonen yhteen kuuluvuuden tunne.
Mutta eihän sitä voi tuudittautua ajoittaisiin onnen hetkiin jos vuoden päivät on mennyt huonosti ja siellä on vaan ajoittaisia onnen hetkiä.
Me ollaan puhuttu MILJOONA kertaa että nyt tää oli tässä, nyt me erotaan, mutta aina jompikumpi tulee itkien toisen kainaloon että ei kai me nyt kuutta hyvää vuotta voida hukkaan heittää? Yritetään vielä.
Meidän suhde on ollut semmosta soutamista ja huopaamista.

Mutta viime kuukaudet on ollut ehkä hirvempiä koskaan, on sattunut ihan liikaa meidän suhteessa.
Ja pari pävää sitten puhuttiin taas erosta mutta tällä kertaa se ei mennyt semmoiseksi avuttomaksi itkuksi.
Puhuttiin asiallisesti. Käytiin kerta kerralta läpi tätä suhdetta ja en itkenyt yhtään sillä hetkellä. Päätettiin että erotaan.

Myöhemmin kuitenkin kun kävin sohvalle nukkumaan tihrustin itkua, katselin valokuvia, katselin meidän asuntoa millainen ollaan siitä tehty, mietin hyviä hetkiä ja kysyin itseltäni onko tämä ero oikeasti järkevä?
Mä oon sen sortin ihminen mun ahdistus ja paniikkihäiriön takia että oon keskivertoa enemmän tarvinnut miehen tukea ja hyvin se onkin aina ollut mun tukena ja mua ymmärtänyt vaikka sillä itselläkin on mielenterveyden kanssa heittelyjä.
Löydänkö koskaan toista joka ymmärtää mua niin kun hän? Sellaista joka jaksaa keskellä yötä herätä keittämään teetä kun ahdistus käy ylivoimaiseksi.

Listaan teille plussat ja miinukset, ensiksi miinukset:
- Poikaystävä on valehdellut mulle paristi isosta asiasta ja jäänyt kiinni, valheita on ollut myös pikku asioista. Se yrittää miellyttää valehtelemalla tai pelkää konflikteja ja valehtelee siksi. Se tekee sitä muillekin. On luvannut lopettaa eikä tietääkseni olekaan enää valehdellut.
- Silti: Luottamuspula, ja katkeruus, olen katkera koska olen itse ollut aina niin lojaali hänelle ja hän on suoltanut mulle paskaa. Kyseenalaistan nykyään melkein kaiken mitä hän sanoo/tekee. Kurjaa molemmille. Mua raastaa jatkuva epätietoisuuden tunne puhutaanko mulle totta ja se tekee musta hallitsevan. Yritän kontrolloida ja hallita ettei mua satutettas enää ja poikaystävää sattuu mun kontrollointi eikä se jaksa sitä ja sillä on paha olla.
- Sillä on semmonen ettei se ajattele asioita koskaan loppuun asti, se tekee kaikessa mikä hyvältä tuntuu vaikkei se ois oikein, vaikka se satuttais muita, vaikka se satuttais sitä, vaikka se tietäisi että se kärsii siitä lopulta. Semmonen lapsellisuus. Ja kyrsii kun se ei myönnä tätä.
- Aamu unisuus, se on ärsyttänyt aina, se myöhästelee töistä ja koulusta tai valehtelee että tunnit on skipattu, se tekee mitä vaan saadakseen nukkua.
- Tää on ehkä isoin: Me ollaan ihan eri elämäntilanteessa. Mä oon koko tän kuuden vuoden ajan menny eteenpäin elämässä ja mulla on vakaa turvallinen tilanne kaikilla elämän osaalueilla paitsi tässä suhteessa. Poikaystävä on mua vanhempi ja junnaa vaan paikallaan eikä tiiä mitä haluaa tehdä, ei oo vakituista työtä ja koulu junnaa paikallaan ja kohta loppuu opintooikeus. Se on lopettanutki pari koulua kesken.
Sillä on myös ollut elämässä hirmusesti kolhuja ja vaikeuksia, ja sekin ärsyttää ettei se oo osannut käsitellä niitä. Ja nyt me yhdessä ollaan kärsitty niistä kun ne tulee esille ne menneisyyden asiat vasta vuosien jälkeen ja saa sen tekemään typerii päätöksiä. Ja aina ne on sillee vaikuttanut että se on olltu tosi saamaton ja aina mennyt sieltä missä aita on matalin ja junnannut paikallaan vaan. Kai se jotenkin pelkää ja vihaa myös muutoksia ja pysyy siellä "turvallisella" maaperällä vaikka pitäisi jo siirtyä pois sieltä.
Koko suhteen ajan se on luvannut mulle pysyvyyttä ja turvallisuutta mutta se on tuonut kaikkea muuta tähän suhteeseen eikä oo pystynyt käytännössä toteuttaa niitä. Mä oon tuonut sen pysyvyyden ja turvallisuuden meille. Kyllä tiedän että sitä itseäänkin häiritsee ettei se voi antaa mulle sitä mitä se on luvannut mutta se ei myönnä sitä vaan jatkaa selittelyä että kun ootat vielä vähän niin mun asiat on kunnossa, kuinka kauan ootan vielä 6 vuoden jälkeen?
- Liian hyväuskoinen, se uskoo kaikkeen liian herkästi ja jää tyhjän päälle, lapsellinen tässäkin asiassa, sinisilmäinen.
- Ärsyttää se miten se aina ottaa asiat kontolleen hyvää hyvyyttään mutta kiukuttelee myöhemmin siitä ja sillä menee ikuisuus aina saada aikaiseksi asioita.
Se on liian kiltti, eikä uskalla sanoa suoraan asioita.
- Sillä on kyllä kovat puheet aina mulle ja mun sukulaisille ja senkin sukulaisille mitä se aikoo tehdä ja miten hoitaa asiat mutta mitään ei tapahdu. Sen pitäisi nyt käydä tosi tiiviisti koulua että se saisi sen koulun johonki jamaan ennen kun se alkaa pitämään välivuotta, sillä kun loppuu opintoikeus keväällä niin sen pitäs saada sitä nyt pakettiin ja tammikuusta -> se aikoo pitää välivuoden jonka aikana kartottaa koulu tilannetta ja tienaa opiskelu rahaa. Palaa sitten syksyllä yrittämään taas. (Tääkin mua pelottaa ja ahdistaa, tuleeko siitä mitään? Se on niin kauan takkuillut koulun ja raha-asioiden kanssa.)
Silti se on käyny koko marraskuun vaan töissä eikä koulussa koska työt on helpompi: Sieltä saa rahaa. (Ja sen opo on painottanut sille että se on niin jäljessä ja sillä on niin paljon puuttuvia suorintoja että sen olisi pakko valmistumisen kannalta käydä marras joulukuu tosi tiiviisti koulussa. Mutta kyllähän se siitä puhuu mutta mitään ei vielä oo tapahtunut ja melkein marraskuun loppua mennään)
Mulla ei juuri oo luottoa sen päätöksiä kohtaan ja se kokee sen niin etten arvosta sitä yhtään ja lyttään sitä vaan alaspäin.

Plussat:
- Yhteinen usko (siis kristinusko)
- Todella herkkä ja empaattinen, rakastan sen herkkyyttä näyttää tunteet
- Samat tavoitteet elämälle
- Samat mielenkiinnon kohteet (halutaan paljon eläimiä ja reissata)
- Siitä tulisi mahtava isä lapsille
- Ymmärrys, se on äärettömän ymmärtäväinen ihminen
- Se on kokenut elämässä raskaita asioita joten se osaa olla tukipilari mulle
- Luotan ettei se koskaan aiheuttaisi meille mitään isompaa pahaa ja luotan ettei se ikinä pettäisi mua
- Kiltti, ei käytä väkivaltaa koskaan ja kerran vuodessa ehkä huutaa, paitsi nykyään on ollut useammin näiden tilanteiden takia
- Siisti, se on meillä se joka vaihtaa verhot, laittaa joulukoristeet, tekee iltapalaa, pesee lattiat
- Kunnon talonmies, vaikka sillä kestää aina ikuisuus korjata asioita se korjaa meillä aina kaiken :D
- Huumorintaju, kellä voisi olla yhtä hyvä? Hitsi että meillä on oikeesti HAUSKAA.
- Rakkaus, se on muuttanut muotoaan mutta silti meillä on edelleen sitä.
- Me ei ikinä tapella arjen asioista (paitsi rahasta)
- Täydellinen seksielämä, se osaa vielä kuudenkin vuoden jälkeen yllättää sängyssä enkä oo ikinä tän suhteen aikana haaveillutkaan kestään toisesta tai kyllästynyt meidän seksielämään

Kommentit (2)

Vierailija

Mulla itellä on tällähetkellä sama tilanne ja ollaan päädytty ainakin väliaikaiseen eroon. Luin nuo huonot puolet ja ihan yllätyin miten paljon samoja juttuja ja huonoja puolia meillä on. Mutta siis, meilläkin isompana tuo aikaansaamattomuus/myöhästely/laiskuus ja elämänhallinta miehen kohdalla tosi heikkoa.
Yritän nyt vaan itse miettiä enemmän järjellä koska tiedän että en vois olla sen ihmisen kanssa lopun elämää onnellinen vaikka tottakai niitä hyviä hetkiäkin on.
Tsemppiä!

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat