Ollakko vai eikö olla?

Epätoivoinennainen

Mä oon ollu nykyisen poikaystäväni kans yhdessä vajaa 2 vuotta. Meidän suhde on ollut täynnä ylä- ja alamäkiä, mutta yhdessä ollaan silti jatkettu. Poikaystäväni petti mua suhteemme alkuaikoina, joka selvis mulle vahingossa noin vuosi sitten. Sen jälkeen multa meni luottamus, enkä osaa sanoa onko se vieläkään palautunu. Mä tiedän, että mun poikaystävä ei oo mua sen jälkeen pettäny, eikä kattele ylipäätään muita tyttöjä. Mä en oo siltikään antanu anteeks sitä. Ristiriitasta tässä on se, että mä oon tän jälkeen "sallinut" itteni tehdä semmosia asioita, joita en koskaan ole aiemmin ajatellut hyväksyväni. Mä oon aina tullut juttuun tosi hyvin poikien kans, mutta ton pettämisen selviämisen jälkeen en oo enää välittäny siitä, miltä mun käytös tuntuis mun poikaystävältä. Ymmärrättekö? Mielessäni ajattelen että saanhan mäki tehä näin, ku sä teit mulle. Silti teen sen kaiken salaa.

Mä mietin eroa viikottain. Olen onnellisempi kun ei nähdä, ja meidän näkemiset on usein pelkkää riitelyä. Mun poikaystävä ei halua koskaan tehdä mun kanssa mitään. Yritän ehdottaa urheilua, leffaa, hengailua tai ihan sama mitä niin ei se jaksa. Muiden kavereidensa kanssa sit kyllä tekee e.m. Asioita. En ikävöi poikaystävääni viikonkaan näkemättömyyden jälkeen. Silti pelkään eroamista, pelkään jääväni aivan yksin. Pelkään että menetän tän "elämäni rakkauden", koska oon ollut ihastunu tähän mun poikaystävään jo vuosia ennen ku alettiin tapailemaan. Siinä välissä kiersi muut miehet, mutta aina tää mies oli mielessä. Pelkään sitä yksinäisyyttä, ahdistaa ympäriltä tulevat paineet. Pelkään myöntää, että mä epäonnistuin parisuhteessa. Pelkään sitä, että kadun tätä myöhemmin. Pelkään että sit oon menettäny hänet loppuelämäksi. Silti mietin päivittäin millasta mun elämä olis ilman häntä.

Ja onhan niitä hyviäkin hetkiä. En mä muuten epäröis tästö suhteesta lähtemistä. Meidän suhteessa ei ole väkivaltaa, rahahuolia tai peliriippuvuutta. On vaan tunne, etten koskaan opi unohtamaan mieheni villiä menneisyyttä ja pettämistä. On vaan tunne, että en tuu koskaan saamaan yhtä paljon ku tälle suhteelle olen antanut. On tunne, etten ole tarpeeksi haluttava. Seksikin on hankalaa tämän vuoksi.

Kaiken tämän lisäksi kaksi kuukautta sitten ihastuin työkaveriini. Tunne on molemminpuolinen, j työkaverini ei tiedä nykyisestä suhteestani. En ole pettänyt poikaystävääni fyysisesti, psyykkisesti varmaan useita kertoja. Sovimme työkaverini kanssa katsovamme mahdollista suhdettamme hänen ulkomaanreissun jälkeen(tulee takaisin kevääksi). Siihen mennessä haluisin saada päätöksen aikaan nykyisestä tilanteesta.

Antakaa neuvoja, jakakaa kokemuksia, antakaa palautetta; niin myönteistä kuin negatiivistakin. Mutta ennen kaikkea; kertokaa mistä tietää että suhde on taputeltu lopullisesti?

Kommentit (1)

Tsemppiä!

Minusta vaikuttaa, että olet nykyisessä suhteessa vain, koska olet tottunut poikaystävääsi ja siihen, että sulla on joku, johon turvautua. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kannattaa erota.

Tekstistäsi välittyy, ettet ole onnellinen. Et myöskään voi enää luottaa poikaystävääsi, mikä on varmasti suurin ongelmanne. Itse nimittäin olen sitä mieltä, että ilman molemminpuolista luottamusta suhde ei voi onnistua...

Tiedän, että suhteen loppuminen sattuu aluksi. Olen kuitenkin varma, että toivut siitä kyllä. Ja mikä tärkeintä – vaikka oletkin ihastunut toiseen mieheen, älä kiirehdi heti toiseen suhteeseen! Noinkin pitkäaikainen suhde vaatii pitkän toipumisajan. Ryntäämällä heti uuteen suhteeseen jossain vaiheessa satutat paitsi itseäsi, myös uutta kumppaniasi.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat