Mies, jolla olikin aviovaimo ja vielä raskaana

Vierailija

En saanut kaikkea purattua tähän, mutta kyselkää:

Mieheni oli naimisissa kun rupesimme seurustelemaan, sain tietää asiasta vasta parin kuukauden jälkeen ja myös sen että nainen oli hänelle raskaana. Tosin nainen oli toisella puolella maapalloa ja mieheni väitti rakastavansa vain minua ja haluavansa vain minutja että avioliitto oli hänen vanhempiensa pakottama (aasialainen kulttuuri). Hetken tämän jälkeen sulatin asian ja annnoin miehelle mahdollisuuden, kävikin pian niin että kuulin naisen tulleen suomeen ja että lapsi syntyy piakkoin. Ihmettelin kovasti miten nainen on saanut lentää mahansa kanssa, mutta sieltä päästä nyt mitä tahansa voi tehdä kun lyö tukun rahaa käteen.

Olin edelleen miehen kanssa ja asia sai minut monesti raivon partaalle, mutta en päättänyt luovuttaa. Mieheni joutui olemaan sairaalassa synnytyksen ajan, joka tietenkin sai taas kiukkuni äärimmilleen. Tämän jälkeen meni jotain kuukausi, ja nainen kinuaa rahaa koko ajan mieheltäni ja väittää ostavansa lapselle kaikkea mitä se tarvitsee, silti vauvalle ei ilmesty mitään vaan naiselle uusia vaatteita ja puhelimia. Tästä tottakai räjähdin taas.

Miehen vanhemmat soittelevat jatkuvasti ja huutavat miehelleni miksei ole kotonaan hoitamassa lasta (jota mies ei koskaan edes halunnut). Mieheni lopettaa rahan annon, koska rahat eivät mene lapselle, tästä taas uusi sota vanhempien, naisen ja mieheni välillä. Nainen valittaa suomesta kuinka paska paikka se on, kuinka sairaalat ovat perseestä ja kaikki on huonosti. Tästä tottakai minulta palaa taas käpy, että miksi helvetissä se sitten tänne halusi tulla kun kaikki on niin perseestä...?

Me muutimme mieheni kanssa yhteen ja soittelu jatkui edelleen vanhemmilta. Mieheni ei jaksanut vastata. Eropaperit hän oli laittanut liikkeelle, monien hermoromahdusteni jälkeen jossa kyselin tuskaisena miksi haluat olla naimisissa papereilla ja väität rakastavasi vain minua. Syyksi oli jokin ajan "venyttely", jolla saisi vanhempien hyväksynnän eroon. Vanhemmat vihaavat minua tottakai, vaikkeivat ole nähneet minua kuin vain kerran. Joten hyväksyntää vanhemmilta en jaksa edes enään toivoa ja pitemminkin nekin haluaisin haistatella sinne missä pippuri kasvaa, koska ne ovat naisen ja lapsen puolella, vaikka mieheni on niin monesti jo kertonut vanhemmilleen ettei ole mitenkään päin onnellinen tehdyssä avioliitossa ja haluaa olla minun kanssani.

Olemme seurustelleet nyt 1,5 vuotta suurin piirtein ja erot ovat olleet niin monesti niin lähellä. En tiedä miksi olen edelleen kyseisen miehen kanssa ja asun hänen kanssaan. Olen miehen kanssa onnellinen kun en ajattele asioita, mutta aina kun kuulen jonkun vauvan rääkyvän jossain, olen aivan älyttömän vittuuntunut. En halua enään mennä naimisiin, enkä halua enään lapsia kyseisten asioiden takia. Tuntuu että mieheni on jo kokenut kaiken ja itse en vielä yhtään mitään. Olen puhunut tästäkin monesti mieheni kanssa ja hän aina sanoo ettei pidä niitä kokemuksina, koska itse ei niitä halunnut.

Mieheni ei käy useinkaan vanhempiensa luona, koska nainen asuu siellä ja lapsi myös. Suutuspäissäni aina huudan hänelle että voisin tappaa sen ämmän ja sekasikiön ja että vihaan niitä enemmän kuin mitään muuta. Mieheni usein tokaisee elänkö hänen menneisyydessään vai hänen kanssaan..? Vastaan tähän aina että asia ei ole vain menneisyys, lapsi kasvaa ja se haluaa nähdä isäänsä, jota minä en hyväksy. Olen ehdottanut miehelleni että antaa yksinhuoltajuuden naiselle, mutta vanhemmat repivät verkkarinsa tästä. Tuntuu että tulen kohta hulluksi tässä suhteessa, mutta en vain halua päästää irti miehestäni ja haluan olla hänen kanssaan, mutta en voi millään sietää näitä muita taustatekijöitä. Auttakaa?!

Kommentit (9)

Vierailija

Lapsi on miehesi oma, vaikka naisella yksinhuoltajuus olisikin. Deal with it. Jos et pysty hyväksymään sitä, että lapsi (ja sen myötä varmaan lapsen äiti ja muu suku) tulee olemaan osa hänen elämäänsä, parempi että lähdet suhteesta pois. Suhteeseen jäämällä saatat vain itsesi vielä johonkin psykoosiin. Ja miehesikin vaikuttaa kyllä aika nössöltä, jos hänen pitää saada vanhemmiltaan hyväksyntä kaikkeen. Ymmärrän kulttuuritaustan vaikutuksen, mutta silti. Hankkisi pallit ja tekisi omat päätökset elämässään.

Vierailija

kamala tilanne sinulla :/ en oo itse tommosessa tilanteessa ollut joten ei kovin helppoa antaa mitään hyviä neuvoja tai muutenkaan auttaa. mutta ekana tuli mieleen vähän samanlainen ajatus kuin edellisellä kirjoittajalla. olette olleet yhdessä puolitoista vuotta ja edelleen vituttaa? eli tuskin se tilanne tuosta enää muuttuukaan. ja tosiaan vaikka miehesi ei ole lasta halunnutkaan, on hän jokatapauksessa lapsen isä. eli todennäköisesti lapsi tulee jollain tavalla olemaan aina osa miehesi elämää. ellet kestä sitä tilannetta, on varmaan helpompi lähteä suhteesta. voithan vielä odotella jos asia rauhoittuisi ja entinen vaimo ja vanhemmat jättäisivät miehen rauhaan? mutta joo, tosiaan huono olen tässä neuvomaan. tsemppiä sinulle jokatapauksessa!

Vierailija

raadon oikeastaan tiivisti äärimmäisen hyvin sen, mitä itsellänikin kävi mielessä tekstiäsi lukiessa. Annoit itse omassa tekstissäsi jo vastauksen, mihin suhteenne on menossa. Sanoit, että vihaat miehen ex-vaimoa ja miehesi lasta enemmän kuin mitään muuta, etkä tule hyväksymään, että lapsi näkisi isäänsä. Sinä kun tuohon asiaan oikeasti et voi puuttua. Sinulla ei ole oikeutta kieltää lapselta isäänsä (tarkoittaen samalla myös sitä, ettei sinulla ole oikeutta kieltää mieheltäsi vanhempiaan). Ei lapsi ole syypää siihen, että hänen vanhempansa ovat pakkoavioliiton kautta suorittaneet yhdyntöjä ja tehneet hänet aluille. Ei hän ole siihen syypää, että äitinsä on kuspää, isänsä ei omaa palleja ja äitipuoli pakahtuu vihaansa.

Toki ymmärrän, että miehesi on melkoisen paineen alla, koska hänet on kasvatettu kunnioittamaan vanhempiaan. Suomalaisten on monasti vaikea hahmottaa sitä, miten painava vanhempien mielipide on. Jos vanhemmat eivät hyväksy jotain tai he joutuvat lapsiensa takia häpeään, ei ole yhtään tavatonta, että jälkikasvu tappaa itsensä tai heidät tapetaan. Outoa meistä pohjoismaalaisista, mutta äärimmäisen tavallista muualla. Vaatii äärimmäistä erilleenkasvua, että jälkipolvi uskaltaa toimia täysin vastoin vanhempiensa sanoja tai katkaista välit heihin kokonaan.

Itseäni myös pöyristyttää, säälittää ja samanaikaisesti naurattaa tuo asenne, että jos toinen on tehnyt jo jotain, niin hän ei voi sitä toisen kanssa tehdä enää uudelleen, kun on jo sen kerran kokenut. Siis mitä ihmettä?!?!!?! Miksi mies ei saisi mennä kanssasi naimisiin, vaikka onkin jo kerran ollut naimisissa, mutta eritavoin ja eri naisen kanssa. Miksi edes harrastat (jos harrastat) seksiä miehesi kanssa, kerta hän on ollut yhdynnöissä jo ennen sinuakin, eli ei harrasta seksiä ensimmäistä kertaa. Tuolla asenteella osoitat vain sen, että miellät itsesi täysin samanlaiseksi kuin mitä miehesi ex-vaimo on, jos kerta voit sanoa, ettei mies kokisi kanssasi enää mitään uutta...

Mutta niin, kannattaa joko ruveta käymään asioita lävitse ja hyväksymään ne sellaisena kuin ne on, tai eroa ja etsi itsellesi toinen mies.

Vierailija

Sinulle sitten naimisiin menoon varmaan pelkkä rutiini? Itse pidin sitä ennen suurena asiana missä molemmat lupaavat elinikäistä rakkautta ja myös sitä että perhettä perustetaan jne. Ei siinä vaiheessa pidä olla jo toisen naisen kanssa lapsia ja tyhjänpäiväisiä avioliiton solmimisia missä vannotaan rakkauttaan toista kohtaan mitä ei ole. Tiedän olevani tämän asian kanssa vanhan aikainen, mutta tämä on minun ajatus maailmani naimisiinmenosta.

Hirveintä onkin kun mies on minulle niin täydellinen ja sopivasti haastava luonteeltaan. Ja vielä vanhemmat pakottavat pitämään yhteishuoltajuuden sen takia että suku voisi edes joskus hyväksyä mieheni eron. Tuntuu niin kauhealta kun asiat junnaavat paikoillaan vaikka mieheni lupailee että kyllä asiat hoituu ja voidaan olla onnellisia ja hän haluaa olla vain minun kanssani. Plus se että mieheni vanhemmat eivät tunnu osaavan tehdä mitään itse. Niiden soitot ovat niin tyhjänpäiväisiä ja tyhmiä asioita mitä aikuiset ihmiset pitäisi itse osata tehdä, mutta näiden kautta ne pääsevät nalkuttamaan lisää miehelleni :(

En tiedä ymmärrättekö itsekkyyttäni asiassa. Mutta on ainakin ollut hieno lukea mielipiteitänne!

Mellyaww
Seuraa 
Liittynyt11.8.2009

Tuollasessa tilanteessa pitää pystyä olemaan se aikuinen osapuoli ja muistaa, että lapsi on se, joka tulee ensiksi. Kyllä myös ennen sinua.

Kyse ei ole enää isän tai äidin oikeuksista vaan lapsen oikeuksista. Jokaisella lapsella on oikeus isään ja äitiin.

Vaikea tilanne. Kannattaa harkita, oletko valmis tuollaiseen elämään.
Kuitenkin suhteellisen tuore juttu ja tilanne suhteellisen uusi, varmasti vie aikaa totteluun ja asioiden paikoilleen loksahtaiseen. Lapsen isän ja äidin on kyettävä yhdessä sopimaan lapseen kuuluvista asioista. Isovanhemmat voi tässä tapauksessa jättää taka-alalle, ei tiesti kokonaan, utta sehän ei ole ensisijaisesti heidän velvollisuutensa hoitaa lapsen asioita. Nämä kuuuvat vanhemmille.

Mikäli haluat suhteen toimivan, on asenteenmuutos kohdillaan. Hyväksy se, että toinen nainen ulee olemaan aina osa elämäänne. Samoin kuin lapsi. Se, miten aiotte saada sinu ja miehesi suhteen toimimaan, riippuu sinusta ja miehestäsi. Aina on mahdollista tehdä kompromisseja ja saada juttu toimimaan. Maailma on pullollaan uusioperheitä, eksiä, ja yksinhuoltajia, jotka jatkavat elämäänsä.

Vierailija
Tidyyy

Sinulle sitten naimisiin menoon varmaan pelkkä rutiini? Itse pidin sitä ennen suurena asiana missä molemmat lupaavat elinikäistä rakkautta ja myös sitä että perhettä perustetaan jne. Ei siinä vaiheessa pidä olla jo toisen naisen kanssa lapsia ja tyhjänpäiväisiä avioliiton solmimisia missä vannotaan rakkauttaan toista kohtaan mitä ei ole. Tiedän olevani tämän asian kanssa vanhan aikainen, mutta tämä on minun ajatus maailmani naimisiinmenosta.

Tuo sinun mainitsemasi avioliitto on tietenkin se länsimaisen ihmisen ihanne, ja itsekin ajattelen noin. Mutta hyvin suuressa osassa maailmaa vanhempien määräämät tapa-avioliitot ovat vielä nykyäänkin arkipäivää ja yleisesti hyväksytty systeemi. Joten minusta on vähän epäreilua, että edelleen syyttelet miestäsi siitä, mikä on jo tapahtunut ja mihin hän ei mitä ilmeisemmin ole voinut paljon vaikuttaa sosiaalisen painostuksen takia. Viittaan nyt kommenttiisi "Ei siinä vaiheessa pidä olla jo toisen naisen kanssa lapsia ja tyhjänpäiväisiä avioliiton solmimisia missä vannotaan rakkauttaan toista kohtaan mitä ei ole." Ei ehkä pidäkään, mutta tilanne nyt on mikä on. Miehesi ei saa avioliittoa ja sen seurauksia (=lasta) mitätöidyksi vaikka kuinka toivoisit. Siten sinun ainoa vaihtoehtosi tällä hetkellä on vain hyväksyä tilanne. Jos siis mielit suhdetta jatkaa.

Vierailija

Sekin on vielä inhottava käänne, jossa mieheni väitti että nainen ja lapsi ei merkkaa hänelle mitään. Sitten kun nainen olisi lähtenyt lapsen kanssa toiselle puolelle maapalloa niin sitten se ei käynytkää hänelle ja nyt se olisi sitten taas ihan sama lähteekö ne vai ei. Se että minulle ei kerrota asioista ennenkun törkeästi salaa luen hänen tekstiviestejään ja käännän heidän kietään sen mitä ymmärrän. Mieheni kyllä siis kertoo asioita, mutta monia jää kertomatta ja kun saan vihiä siitä niin vasta sen jälkeen kerrotaan.

Tässä on myös se paska puoli kun olin niin jo rakastunut mieheeni kun hän näitä minulle kertoi. Hän lupasi ettei nämä asiat tule haittaamaan meidän elämää ja niin edespäin. Tottakai katsoin asiaa vaaleanpunaisten lasien läpi ja kerroin yrittäväni parhaani mukaan, koska haluan olla miehen kanssa. Näin jälkikäteen kun ollaan muutettu yhteen ja on mitä on, niin tästä on niin kauhean vaikea vain lähteä ja erota, kun en halua eroon miehestä vaan idiooteista. Mieheni isä on tullut huutamaan minulle kurkku suorana, että käske häntä kotiin koska siellä on lapsi, jota pitäisi hoitaa.

No miksikäs äiti ei hoida lasta? Imettäminen kuulemma pilaa rinnat (joita hänellä ei edes juurikaan ole), hoitaminen on ällöä ja tylsää, eikä hän saa tehdä mielensä mukaan. Hän kävelee sisällä ja tiputtelee roskia lattialle että muut keräävät ne kun häntä ei huvita. Tämä on myös yksi syy miksi minulla palaa käpy tämän ihmisen kanssa....

Anteeksi olen vaikea mutta kiitos kommenteista!

Mellyaww
Seuraa 
Liittynyt11.8.2009

Tuo suhtautumisesi on todella itsekästä ja epäkypsää. Jospa ajattelisit asiaa välillä vaikka miehesi kannalta. Mitä kaikkea häneltä jatkuvasti vaaditaan.. Sinä, eksä, lapsi, vanhemmat.. vertaa niitä sitten sinun "ongelmiisi". Onko ne tosiaan sinun ongelmat jotka ovat tässä pääasiana? Mikäli oikeesti mielit jatkaa suhdetta, mieti vähän, aikuistu, ota myös muut huomioon. Nykyään avo-ja avioerot ovat nykypäivää, kuten toisten naisten/miesten lapset,silloin on osattava ajatella muutakin kuin vaan sitä "omaa napaa". Anteeksi terävä kielenkäyttö ja jyrkkä yleistys tietyissä asioissa, mutta näin se vaan on. Mitä asioita kaunistelemaan.

Mutta jos jatkat toisen salaa vakoilua (On muuten törkeää yksityisyyden loukkaamista toisen txtvietien lukeminen), itse olet tuohon tilanteeseen suostunut, joten valittaminen pitäisi jättää vähemmälle. Joko yrität parhaasi tai ole yrittämättä. Oma valintasi.

Lenune

Jos sinusta on väärin, että miehellä on entinen vaimo ja lapsi suhteesta, niin miksi olet tämän miehen kanssa? Kyllä tästä maasta löytyy niitäkin, joilla ei ole. Niinkuin edellinen sanoi, olet itse valitettavasti aika lapsellinen, kun ajattelet vain itseäsi. Joitain asioita ei saa poistettua, kuten se lapsi. Jos ei asian kanssa osaa elää, elä ilman sitä ja jätä miehesi, etsi mies, jolla ei ole lasta tai exiä.

Plus ajattele hetki miltä miehestäsi tuntuu, kun sinä syyllistät sekä häntä, että hänen koko perhettään asiasta, joka on hyvin pitkälti kulttuurillinen. Perhe on kuitenkin ihmiselle tuki ja turva pienestä asti. Niin varmasti miehesikin vanhemmat ovat olleet ennen tätä tilannetta. Ja vaikka sukset ovatkin nyt ristissä, niin tuskin miehesi kokonaan haluaa luopua perheestään. Tai lapsestaan, vaikkei äiti hänelle mitään merkkaisikaan. Nyt sinä vaadit 1,5vuoden tuntemisen jälkeen, että hän jättää sinun takiasi sen, mikä hänellä on ollut syntymästään saakka.

Kysymyksenä heittäisin myös, että miksi vihaat tätä lapsen äitiä niin kovasti? Ainakaan puheistasi ei käy ilmi, että tämä äiti mitenkään roikkuisi miehessäsi väkisin. On myös aika säälittävää, että jos olet varatun miehen kanssa (vaikka sitten vaimo olisi toisella puolella maapalloa tai pakkoavioliitto) niin kaiken pitäisi muuttua sinun mukaasi, etkä itse ole mihinkään syyllinen. Ei tunteilleen aina voi mitään, mutta kyllä aikuinen ihminen osaa sanoa "jätät ensin ne niin katsotaan sitten, toiseksi naiseksi en ala." Ja huomasitko sitäkään, kuinka ristiriitainen olet: miehellä ei saisi olla aiempia vaimoja tai lapsia, eli aika vanhoillinen näkemys... mutta silti olet itse unohtanut sen moraalisen asian, että varattuihin ei kosketa. Jos ollaan jo koskettu niin lopetetaan.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat