Avioehto

Vierailija

Tuolla "milloin sopiva aika tulla kosituksi"-ketjussa tuli puhetta avioehdosta, ja se sai kannanottoja lähestulkoon enemmän kuin ketjun alkuperäinen aihe, joten viriteltäisiinkö siitä keksustelua lisää tässä ketjussa?

Mitä mieltä siis, koetteko avioehdon hyvänä asiana, luottamuspulana vai tilanteesta riippuen jomminkummin?

Te jotka olette jo naimisissa, onko teillä avioehto? Kumpi sitä ehdotti vai onko yhteinen päätös?

Te jotka jonain päivänä olette naimisissa, hyväksyisittekö jos kumppaninne haluaisi avioehdon, tai haluaisitteko sen itse?

Kommentit (3)

Erika88
Seuraa 
Liittynyt29.6.2009

Koen avioehdon hyvänä asiana. Eron sattuessa molemmat saa pitää omansa, eikä turhia jakoja tarvita. En ole naimisissa, enkä tiedä, menenkökään koskaan, mutta jos menisin, ainakin ehdottaisin avioehtoa.

Vierailija

(Vastaan tähän nyt samalla viestillä kuin siihen toiseen ketjuun...)

Minusta on täysin tervettä ja hyväksyttävää haluta tuollainen kaikenkattava avioehto. Miksi kenenkään tarvitsisi maksaa ex-puolisolleen itse tienaamistaan rahoista? Yhteisistä lapsistahan on joka tapauksessa maksettava elatusavut, vaikka ero tulisikin ja toinen jäisi yksinhuoltajaksi. Puolisosta erottaessa ei pitäisi erota lapsista. Se jo vähän ihmetyttää, jos tuollaisen avioehdon haluaa koskevan myös tapausta, jossa avioliitto päättyy toisen puolison kuolemaan. Tuntuisi hölmöltä, että leski ei siinä tilanteessa saisi ropoakaan. Huomatkaa myös, että biologisia lapsiaan ei voi jättää perinnöttä, vaan heille kuuluu aina lakiosa.

Avioehtoa ei minun mielestäni pidä nähdä pelottavana mörkönä ja verisenä loukkauksena tai luottamuspulana. Se on varakkaamman puolison täysi oikeus ja toisaalta vakuutus siitä, että naimisiin ei mennä pelkkien erorahojen takia. Itse olen naimisissa, minulla ei omaisuutta juurikaan ole, kun taas mieheni perhe on varsin varakas. Avioehtoa emme tehneet, sillä se ei ollut tarpeellista, koska mieheni vanhempien perintö on testamentilla suojattu niin, että lasten puolisoilla ei kuitenkaan ole niihin oikeutta. Jos mieheni olisi avioehtoa pyytänyt, olisin siihen tietenkin suostunut. Miksipä en? Järjellä ajatellen, eihän minulla ole mitään asiaa niihin varoihin, joiden eteen en ole itse tikkuakaan ristiin laittanut. Haluan tulla toimeen omillani enkä elää kenenkään siivellä. Ja omavaraisuuteen aion päästä työtä tekemällä.

LISÄYKSENÄ vielä edelliseen suosittelen kaikkia perehtymään myös avioliittolakiin: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234

Vierailija

Olen mieheni kanssa menossa naimisiin ensi vuonna ja avioehto on meille aika luontainen vaihtoehto. Mieheni pitää sitä aika ehdottomana vaihtoehtona (siksikö että on rikkaampi kuin minä :D ) , mutta itse ajattelen niin että jos jonain päivänä eroamme, eroaminen on helpompaa kun omaisuus on helposti "jaettavissa".

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat