Yhteenmuutto

Vierailija

Mitä mieltä olette siitä, kuinka kauan on hyvä seurustella ennen kuin muuttaa yhteen? Mulla on ollut tässä asiassa aika paljon vaihtelua. Eksän kanssa meni 3 vuotta, nykyisen kanssa noin viikko.

Sivut

Kommentit (24)

Vierailija

Viimeisimmän avokin kanssa "muutettiin" saman tien yhteen, toisin sanoen ensimmäisestä yöstä asti herra majaili mun luona. Muutettiin lopulta kaikki tavarat saman katon alle vajaan neljän kuukauden jälkeen, muutaman viikon päästä palaudun yksin oman kodin nurkkiin. Ei siinä mitään varsinaista määritelmää taida olla kuinka kauan kannattaa seurustella ennen yhteenmuuttoa, kunhan on yhteisen arjen pelisäännöt sovittu ja muutenkin yhteensopivuus varmistettu :)

Vierailija

Nykyisen miehen kanssa ollaan asuttu yhdessä melkein seurustelun alusta asti, pyysin miestä muuttamaan luokseni, kun hän oli asuntoa vailla. Enää en osaisi kuvitella seurustelua hänen kanssaan, ilman että asuisimme saman katon alla.

Edellisen kanssa taas oli tullut seurusteltua kaksi vuotta ennen yhteenmuuttoa, ja yhteistä arkea kestikin vain muutama kuukausi. Ihan parisuhdekohtaista taitaa olla, kuinka paljon on tunnettava toista, ennen yhteenmuuttoa. Mitä itse olen jäänyt kaipaamaan, on ihan täysin "itsenäinen" asuminen - vain kuukauden verran on tullut sitä kokeiltua. Toisaalta, olen niin säikky, että käpertyisin peiton alle pimeinä talvi-iltoina, kun pelkään yksin ollessani jokaista rasahdusta.

Ärsyttävintä yhteenmuutossa on se, kun tavaroita on kaksin kappalein. Meillä oli vielä viime kesänä kaksi kahvinkeitintä, kaksi silitysrautaa ja lautaa, kahdet vedenkeittimet yms.

Vierailija

Nykyisen mieheni kanssa ollaan asuttu yhdessä nyt noin 3,5 vuotta, puoli vuotta sen jälkeen kun aloimme seurustelemaan, muutimme yhteen. Ja hyvin on kaikki toiminut:) Tuon ekan puoli vuotta meillä oli kaukosuhde (välimatkaa noin 300km) ja toistemme luona käytiin viikon kahden välein. Se ei riittänyt, niin oli muutettava yhteen!:)

Vierailija

Muutin huhtikuun lopulla miekkosen kanssa yhteen. Ollaan oltu yhdessä vasta neljä kuukautta, mutta se ei estänyt muuttoa. Olimme ennen muuttoa kaukosuhteessa (asuin Kuopiossa ja mies Oulussa).

Onneksi kerkesin viedä miekkosen kotiväelle näytille, niin mummolle ja äidille oli paljon helpompaa päästää minut tänne asti. :D

Vierailija

Meillä kaikki tuntu olevan sitä mieltä et hirveen nopeesti edetään kun jo kolmen kuukauden jälkeen alettiin suunnittelemaan avoliittoa. Jotenkin se vaan tuntu luonnolliselta kun alusta asti mieheke majaili meillä mun vanhempien nurkissa ja sit pari viimeistä kuukautta miehen porukoitten luona ennenkun saatiin tää asunto. Ja on kyllä pakko hehkuttaa että kuinka ihanaa tämä avoliitossa asuminen on kun tätä on odotettu niin kauan! :)

Vierailija

Me taas asuttiin avokin vanhemmilla puolisen vuotta ns. kellariasunnossa ja nyt asuttu vuos kaksin toisella puolella suomea..:) Oltiin kyl seurusteltu 3 vuotta ennen yhteenmuuttoa, että me tunnettiin kyllä tositosi hyvin.. Oltais muutettu aikasemminkin, mutta "kaukosuhteessa" se oli vähäsen hankalaa..

Vierailija

Syksyllä olisi tarkoitus oman miekkosen kannsa muuttaa yhteen. Ollaan seurusteltu silloin puolitoista vuotta :) Jännittää kyllä melkoisesti että miten tuo tulee toimimaan, toivottavasti hyvin. Molemmat muuttaa lapsuudenkodeistaan, alkaa kyllästyttämään kun pitää koko ajan olla reissaamassa mieheltä kotiin ja takaisin..

Vierailija

Mekin muutettiin lapsuudenkodeista yhteen ja hyvin on kaikki asiat menny.. Mitä nyt en tienny et mies on noin siivousintoilija kun on :D

Vierailija

Muutettiin poikaystäväni kanssa yhteen reilun puolen vuoden seurustelun jälkeen. Kun aloimme seurustella, asuttiin molemmat vielä vanhempien luona, mutta heti alusta alkaen vietettiin kaikki yöt yhdessä, vuorotellen kummankin kotona. Lopulta kummmankin vanhemmat saivat tarpeekseeen meidän majailusta ja päädyttiin sitten muuttamaan omaan kotiin ja oikein hyvin on sujunut :)

Vierailija

Me ollaan seurusteltu neljä vuotta ja ei asuta vielä yhdessä. Tosin ok-talo on ollut viimosen vuoden ajan rempan alla ja tänä kesänä päästään ehkä jopa jo muuttamaan siihen. Ja ennen tämänkään kyseisen talon ilmaantumista elämäämme olimme jo päättäneet muuttaa yhteen, ajankohta vain oli avoinna. Ja asumismuoto.

En missäännimessä muuttaisi yhtikäs kenenkään kanssa yhteen alle vuoden tuntemisen jälkeen. Lisäksi tykkään asua yksin ja voisin jatkaa tätä yksinasumista edelleenkin, mutta toisaalta onhan se kiva kokeilla yhdessäasumistakin. Ei sitä tartte jatkaa, jos se toimi, voi muuttaa taas erilleen ja jatkaa kuten ennenkin.

Kaikkein vähiten ymmärrän näitä nuoria pariskuntia, jotka muuttaa suoraan lapsuudenkodistaan yhteen. Sitten jos ero tulee valtaosa näistä on ihan hukassa, kun pitäs asuakkin yksin.

Ja ainakin mä tunnen ihmisen, jonka kanssa tulen jakamaan yhteisen pesäkolon. Ei tule tarpeettomia yllätyksiä niin herkästi.

Mutta toki, jokainen tyylillään. Mä vaan tykkää ihmetellä muiden omituisia (lue: omista tavoista radikaalisti poikkeavia) tapoja olla ja elää.

Vierailija

Toisaalta yhteen muuttaminen voi kuitenkin olla taloudellisesti ja käytännöllisesti paras ratkaisu. Ainakin omassa tuttavapiirissä monet nuoret parit muuttavat suoraan lapsuudenkodista yhteen, kun lähtevät opiskelemaan samalle paikkakunnalle. Vuokra ja laskut jäävät henkeä kohti pienemmiksi, kun ne jakaa toisen kanssa ja lisäksi tutun, oman rakkaan kanssa yhteen muuttaminen ihan uudessa paikassa on ehkä monen mielestä turvallisemman tuntuinen ratkaisu.
Monella tapaa helpommaksi ja halvemmaksi(edellä mainittujen lisäksi esimerkiksi matkakustannukset toisen luona vieraillessa) tulevana ratkaisuna yhteenmuutto houkuttaakin enemmän, ja on minun mielestäni ehkä fiksumpaakin, kuin että molemmat näkisivät vaivan saadakseen sopivan hintaisen ja muutenkin sopivan kämpän, maksaisivat omat asumiskulunsa ja silti mahdollisesti viettäisivät suurimman osan ajasta vain toisen asunnolla.

Jokainen tavallaan :)

Vierailija

Komppaan Avalanchea. Myös meillä yhteenmuuton taustalla oli olennaisena osana vaikuttamassa myös taloudellisuus; asuminen on huomattavasti edullisempaa kaksin kuin yksin. Vuoden verran ehdittiin ennen minun muuttoa tänne seurustella, loppuvaiheessa oltiin jo muutaman kuukauden ajan vietetty jokaikinen yö yhdessä joten turhaltahan se jo tuntui minun maksaa keskustakaksiosta kuukausittain "edullista" vuokraa kun en siellä enää öitäkään viettänyt.:P

Eihän se tietenkään siltikään mikään syy ole hätiköityjä päätöksiä tehdä, yhteenmuuttoa kannattaa kuitenkin harkita tarkkaan ennen päätöstä. :)

Vierailija

Komppaan Avalanchea. Myös meillä yhteenmuuton taustalla oli olennaisena osana vaikuttamassa myös taloudellisuus; asuminen on huomattavasti edullisempaa kaksin kuin yksin. Vuoden verran ehdittiin ennen minun muuttoa tänne seurustella, loppuvaiheessa oltiin jo muutaman kuukauden ajan vietetty jokaikinen yö yhdessä joten turhaltahan se jo tuntui minun maksaa keskustakaksiosta kuukausittain "edullista" vuokraa kun en siellä enää öitäkään viettänyt.:P

Eihän se tietenkään siltikään mikään syy ole hätiköityjä päätöksiä tehdä, yhteenmuuttoa kannattaa kuitenkin harkita tarkkaan ennen päätöstä. :)

Vierailija

Komppaan Avalanchea. Myös meillä yhteenmuuton taustalla oli olennaisena osana vaikuttamassa myös taloudellisuus; asuminen on huomattavasti edullisempaa kaksin kuin yksin. Vuoden verran ehdittiin ennen minun muuttoa tänne seurustella, loppuvaiheessa oltiin jo muutaman kuukauden ajan vietetty jokaikinen yö yhdessä joten turhaltahan se jo tuntui minun maksaa keskustakaksiosta kuukausittain "edullista" vuokraa kun en siellä enää öitäkään viettänyt.:P

Eihän se tietenkään siltikään mikään syy ole hätiköityjä päätöksiä tehdä, yhteenmuuttoa kannattaa kuitenkin harkita tarkkaan ennen päätöstä. :)

Vierailija

Asuin myöskin eksäni kanssa jotain puoli vuotta yhdessä, ja yhteen oltiin muutettu puolentoista vuoden seurustelun jälkeen. Hermothan siinä meni, kun mies ei siivonnut enää, ja muutenkin loppui seurustelusta kaikki mukava, jotenkin ei jaksanut inspata enää kun mies oli siellä 24/7 naaman edessä..:(

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat