Miten suhtaudut omaan vartaloosi?

Vierailija

Oletko sinut oman vartalosi kanssa,vai haluaisitko muuttaa siinä jotain,mitä,miksi? itse olen hyvin itsekriittinen enkä osaa tykätä omasta kehostani ollenkaan.ulkopuolisille ja tutuille annan kuvan että olen sinut itseni kanssa,mutta todellisuudessa minulla on huono itsetunto ja ahdistun herkästi kun ajattelen sitä.olen koko elämäni laihduttanut enemmän tai vähemmän ja vaikka olisin kuinka hoikka,tuskin koskaan pitäisin itsestäni. bmi:ni on 23 ja risat eli olen melko normaalipainoinen.mieheni rakastaan vartaloani paljon,miksi minäkin en voisi? en ole koskaan ollut ns.hoikka ja minua on kiusattu peruskoulussa ylipainon takia.voiko olla että joillakin on ihan pienestä asti vääristynyt omakuva vaikka ei olisi pakosta krittiikkiä saanutkaan.Muistan jo päiväkodissa ajatelleeni että olen lihava enkä tykännyt itsestäni.onko joillakin samanlaisia mietteitä? en voi myöskään rehellisesti ja ainakaan ääneen sanoa itselleni että näytän hyvältä,ehkä oikein hyvinä päivinä saattaa pieni ajatus käydä mielessä.todella rasittavaa -.-

Sivut

Kommentit (24)

Vierailija

Olen sinut vartaloni kanssa. Ainahan toki jotain pientä viilailtavaa olisi, mutta minulla ei ole kriisiä kropastani. Voin hyvillä mielin olla vähissä vaatteissa tai alastikin tuttujen nähden, en häpeile.

Pituutta ottaisin mielelläni lisää kymmenisen senttiä tähän alle 160-senttiseen tynkään olemukseeni. Timmimmän pepun haluaisin myös, ja dekoltee-alueeni muoto on hieman outo, minkä vuoksi tissit saisivat olla vähän tuhdimmat. Joskin mies kyllä on ilmoittanut tykkäävänsä noistakin "virheistäni"... :D

Vierailija

ei alastomuus minulle onneksi ole minkäänlainen ongelma toisten seurassa(esim uimahallissa tai saunassa),sillä pidän sitä hyvin luonnollisena. olen toki monta vuotta käynyt esim. uimahallissa ja kyseiset saunomiset ja yms on jo niin normaalia vieraiden ja tuttujen ihmisten kanssa(tai olen oppinut olemaan häpeilemättä),mutta huomaan silti tarkkailevani toisia naisia,heidän vartaloitaan ja melkein aina yllätän itseni miettimästä,miksei minulla voisi olla samanlainen vartalo kuin tuolla toisella. en usko olevani ainut joka tekee näin,toivottavasti :D kriisi olisikin hyvä sana minun tunteilleniomasta kehosta,se kun vain on kestänyt koko elämän :D

Vierailija

Olen normaalipainoinen ja kurvikas nainen, mutta toisinaan myös ylpeä kurveistani ja suhteellisen sinut vartaloni kanssa. Mutta kuten raadon:kin sanoi, niin aina on jotain pientä viilattavaa. Omalla kohdalla haluaisin timmimmän masun :D Mutta muuten olen ihan tyytyväinen vartalooni, ja niin on avokkikin sanonut, tosin olishan niitä kehuja kiva kuulla useammin...

Vierailija

Minulla vaihtelee kovasti. Välillä ajattelen vartaloni olevan suhteellisen ookoo, välillä taas olen raivoissani melkein jokaisesta yksityiskohdasta. Suurin ongelmani on ehdottomasti pituus! Haluaisin olla yli 160cm, nyt olen vain 155, mikä on aina ollut arka paikka minulle. Inhoan lyhyenä olemista! Mutta muuten olen suhteellisen tyytyväinen. Vatsa voisi aina olla kiinteämpi mutta se on omasta viitsimisestä kiinni. :) Kunpa pituuttakin saisi lisää treenaamalla!

Sitten on niitä hetkiä jolloin vaikka lukee lehtiartikkelin ihmisestä joka on vaikka menettänyt molemmat jalkansa tai vastaavaa... Silloin muistuttaa itseään olemaan iloinen siitä, että kaikki raajat on tallella, ettei pian kohtalo suutu turhasta marinasta ja ota minulta niitäkin pois. ;)

Vierailija

Sitten on niitä hetkiä jolloin vaikka lukee lehtiartikkelin ihmisestä joka on vaikka menettänyt molemmat jalkansa tai vastaavaa... Silloin muistuttaa itseään olemaan iloinen siitä, että kaikki raajat on tallella, ettei pian kohtalo suutu turhasta marinasta ja ota minulta niitäkin pois. ;)

tuo on kyllä totta,ja niinkuin sanotaan,"sitä aletaan arvostamaan vasta sitten kun sen on menettänyt". tähän voisin sanoa että jos jotain hyvää pitää keksiä omista ongelmakohdista niin on se että kun rintani joita niin inhoan ovat jo valmiiksi riippuvat ja löysät,vaikka vasta parikymppinen olen,johtuen osin laihdutuksesta,ei tarvitse pelätä sitä menetyksen pelkoa lasten saannin jälkeen kun rinnat mahdollisesti kokevat epätoivotun muodonmuutoksen :D

Vierailija

Mä olen aika sinut kroppani kanssa. Ainoastaan reidet on ongelma, en pidä niistä yhtään. Muuten sit kaikki on ihan ok, osaa tahtoisin periaatteessa muokata täydellisyyteen, mutta ei motivaatio riitä ja kun kuitenkin tyytyväinen olen, niin tämä riittää. Tai no, peppu on kans semmoinen, mistä en oo ihan varma, pidänkö, tai siis ei se todellakaan huonoin mahdollinen ole, mutta välillä pidän ja välillä en. Kuitenkin poikaystävä kehuu sitä sen verran, että kyl sitä alkaa itsekin pikkuhiljaa aattelemaan positiivisemmin.

Cik
Seuraa 
Liittynyt13.9.2010

Mä en ole ollenkaan sujut oman kroppani kanssa. Olen aina ennen ollut normaali- ja alipainoinen mutta nyt on ylipainoa kilo-pari. Olen 165cm ja painan 70kg... Inhoan omaa kroppaani täysin ja yritänkin laihduttaa, mutta sitten taas "masennun" jostain ja syön hyvällä omalla tunnolla liikaa ja kaikenlisäksi juon vielä aika monta siideriäkin. Painoohan siinä kertyy kun ei paljon urheile.
Nykyään en mene yleisille rannoillekaan saati sitten uimahalleihin näytteleen kroppaani, koska se on niin oksettava mielestäni. Reidet ovat ihan järkyttävän kokoiset, maha niin kun olisin raskaana, perse täynnä selluliittia ja jenkkakahvoissa ihon venymisjälkiä. Ainut asia mistä tykkään itsessäni on tissit.

Vierailija

Mulla on ollut jo ala-asteen viimeisiltä luokilta saakka TODELLA huono itsetunto. En ole koskaan ollut ylipainoinen ja olen ihan sieväkin. Kouluaikainen paras kaverini oli todella pienikokoinen ja ylä-asteelle mentäessä vanhemmat tytöt koulukiusasivat minua rumaksi ym. Kun kasvaa ja kehittyy tuollaiset asiat mielessä ja itseään niihin vertaillen, ei voi seurata mitään hyvää. Myöhemmin olen kuullut että ylä-asteella vanhemmat tytöt aloittivat kiusan, koska olivat mustasukkaisia minulle poikien huomiosta, mutta ei se enää asioita muuksi muuta.

Olen siis ihan hoikka, nykyistä painoa en itseasiassa tiedä mutta mm. käytän 26 tai 27 tuuman farkkuja ja muuten S-kokoisia vaatteita. Ikävä kyllä olen vain perinyt suvulta pyöreä pepun ja pienet rinnat (A tai pieni B), tästä olen monesti ollut kiitollinen.... :D Häpeilen itseäni ihan hirmuisesti ja mielestäni jokainen kadulla vastaantuleva nainen on niin hyvännäköinen tai sievä että oikein itteään hävettää, etenkin kuntosalilla! Ikävä kyllä vertailen siis itseäni edelleen muihin ja olen lähes aina laihduttanut enemmän/vähemmän. Eniten häpeän pieniä rintojani ja sisäreisiin keräytynyttä vararasvaa, eli siis vaikka jalkani ovat pienet niin jalat kihnaavat aina toisissaan kiinni..

Olen kyllä monesti saanut kehuja miehiltä ja avomieheltäni, mutta jotenkin suhtaudun niihin aivan nurinkurisesti enkä vain pääse omasta mielikuvastani mitenkään irti.

Vierailija

^ Minulla on samankokoiset rinnat kuin sinulla mutta olen niistä herrantähden onnellinen kun vielä lukion alussakaan ei näkynyt missään paljon mitään ja elin kamalassa tissikriisissä, kun nännit paistoi paidasta läpi mutta liivejä ei löytynyt tarpeeksi pieniä. :D Niin vain sieltä lopulta kasvoivat juuri minun lyhyeen kroppaani sopivat vaikkakin yleisesti ottaen pienet rinnat. :)

Vierailija

En ole ikinä ollut sinut oman vartaloni kanssa. Olen aina ollut todella pieni ja laiha ja siitä minua on aina kiusattu. Olen 155cm ja olen aina haaveillut olevani pidempi, mutta vihdoin olen pikkuhiljaa hyväksynyt olevani hyvä lyhyenäkin. Ala ja yläasteella omat kaverit arvostelivat pienuuttani ja kuinka lauta olen. Vielä amiksessa sain kuulla parhaalta kaveriltani ovevani liian laiha ja liian pienet rinnat. Noiden kaikkien juttujen takia en kehtaa mennä saunaan naisten kanssa ja minkä takia itsetunto välillä aina ihan nollassa. Rinnat on 75B ja on nämä silleen ihan sopivat ja mies tykkää mutta silti haluaisin isommat enkä ole tyytyväinen. Olen sairastanut aikaisemmin syömishäiriötä ja vieläkin oma kehonkuva ihan vääristynyt mutta eiköhän tää tästä pikkuhiljaa ja mitä parhain poikaystävä piristää ja yritän jättää muiden kommentit omaan arvoonsa. :)

Vierailija

Minulla on kyllä todella huono itsetunto ja luotto vartaloni suhteen ja ihan syystä.. olen ylipainoinen ja omenavartaloinen. en kuitenkaan ole mikään superhypermega pari sataa kiloinen nainen mutta liikaa on painoa. ainoana positiivisena painossani/kropassani näen sen, että minulla on isohkot rinnat, mutta niitäkään en kehtaisi esitellä ilman rintaliivejä, läskiriipputissit not so hot. minulla on poikaystävä jonka kanssa olemme pitäneet yhtä puolisen vuotta. hän on nähnyt minun ihan ilkosillaan jolloin hän itse minut riisui makkaripuuhissa mutta sekin oli melko hämärässä. kovasti olisi mietinnässä yhteiset saunareissut mutta en kehtaa heittää itsenäni ilkosilleen, vaan ajattelin mennä esim pyyhe päällä, onko se ihan typerää? siis monethan käyvät yleisissä saunoissa esim uimahallissa pyyhe päällä mutta kahden hänen kanssaan? en varmasti saisi sanaa suustani että en halua olla täysin alasti hänen nähden.. hän hyväilee kroppaani ympäriinsä vaikkei se niin ihana ja hyvä muotoinen olekaan, ja omat ajatukseni luovat minulle valtavat epävarmuudet kroppani suhteen ja ajatukset häiritsevät puuhia ja hänen kanssaan oloa. Toisinaan katson itseäni pelistä ja totean, että ajatelkoot muut mitä haluavat mutta minä olen tämmöinen ja itseni hyväksyn vaikka haluaisinkin laihtua. Ristiriitaiset suhtautumiset ja ajatukset minulla itsestäni on..

Vierailija

Aika 50/50 menee mulla tämä homma. Et joskus on ihan kauheet kriisit, joskus taas en välttämättä edes ajattele asiaa. En ole täysin tyytyväinen vartalooni, mutta pystyn sillai elämään, etten joka päivä stressaa siitä. Mutta vartalokriisejä on ihan säännöllisesti, vaikka olen kuulemma normaalipainoinen ja sopusuhtainen, niin kyllä minun silmään peilissä pistää muutamat paikat, mm. vatsa, perse, tissit, reidet, kädet.. Oon 170cm pitkä ja painoo on about 64kg..? Et kyl mä vähemmänkin voisin toki painaa, mut ei semmosta hengenhätää ole.

Vierailija

[quote author="Pullli"]
...Oon 170cm pitkä ja painoo on about 64kg..?

oon kade :/ oon yhtä pitkä kuin sinä mutta painoa n.5kg enemmän,tuohon lukuun kuin pääsisi ennen kesää :) ja Just-A-Kiss,kyllä se alkaa varmaan helpottamaa,mutta jos olette harrastaneet jo sänkypuuhia niin eikö seuraava askel olisi se saunominen yhdessä ilman pyyhettä ;) ja jos kerran poikaystäväsi tahtoo olla kanssasi,luulen että hän pitää myös vartalostasi ja on iloinen jos uskallat hänelle sen näyttää :) minulle ei merkkaa oikeastaan se mitä muut minusta ajattelevat vaan suurin pulmani on se että en itse siedä omaa kroppaani ja kun haluisin sen olevan tietynlainen enkä voi saada sitä,se ahdistaa kaikista eniten.tai sitten en vain halua myöntää sitä että haluaisin vain näyttää niille arvosteleville ihmisille että minäkin voin olla hoikka ja nätti,ja kun en ole,se ahdistaa.naisen elämä on monimutkaista -.-

Vierailija

Täällä kans yks kroppaansa tyytymätön! Tai oikeestaan vähän päivästä riippuen. Joskus en ajattele koko asiaa, mutta toisina päivinä en voi sietää omaa peilikuvaani, enkä näe siinä mitään hyvää. Olen 160cm pitkä ja vartaloni on.. noh, muodokas. Koko sukuni naiset ovat vartaloltaan samantapaisia, joten sieltä se on kai tullut, mutta itse en pidä siitä yhtään. Reidet ovat liian paksut, maha on vähän liian löysä. Suhtautuminen rintoihin ja peppuun vaihtelee, mies kyllä kehuu ja tykkää mutta itse en ole niin varma. Rinnat on kokoa 75C/D ja olen aina halunnut pienemmät rinnat, noin B-kuppia. Istuvia vaatteita on vaikea löytää, kun ne on suunniteltu usein pienempirintaisille.. Välillä päätän aloittaa laihdutuskuurin, minkä seurauksena rinnatkin pienentyisivät toivottavasti, mutta sitten se tyssää motivaation puutteeseen. Kelpaan kuitenkin tällaisenakin.

Vierailija

En ole langan laiha enkä läski, olen kurvikas! :) En haluakaan olla laiha, viihdyn hieman "rennommassa" kropassa. Toki vois vähän kiinteytyä, mutta kriisiä en kropastani jaksa kehittää. Eniten haluaisin muuttaa kehossani rintoja. Ne on isot ja siksi roikkuvat.. Uskon, että jos rintani olisivat terhakkaammat/"pirteämmät" (mutta silti saman kokoiset), olisin 100% tyytyväinen! :)

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat