Danger zone! ( Ongelmia rakkaudessa )

Vierailija

Toivon omia kokemuksia, tukea ja muita kommentteja. Kiitos.
Mikä helpotuksen tunne, kun tajusin cosmonaisten olemassaolon.

Tahdon alkuun sanoa, että olen yleensä tunnollinen, erittäin kiltti ja opiskeluissa menestynyt 18-vuotias. En olisi uskonut puolitoistavuotta sitten käyttäytyväni joskus näin, tai olevani näin ahdistunut.

Asiaan. Olen seurustellut loppukesästä 4vuotta. Viime kesänä petin poikaystävääni usean viikon ajan (suudelmia, puheita, hellyyttä, EI seksiä) miespuolisen ystäväni kanssa. Olin rehellinen, kerroin asiasta poikaystävälleni ja keskustelimme. Asia kaivertaa välillä yhä, ja nousee pintaan kun kiistelemme siitä, saanko nähdä entistä hyvää ystävääni. Poikaystäväni kielsi tapaamiset minulta (vaikka tein väärin, en tahtoisi hylätä upeaa ystäyyttä).Tapaan ystävääni joskus salaa, kahden kesken, tai muiden kanssa, mutta yleensä valehtelen, ettei hän ollut paikalla.
Tapahtumasta alkaa olla vuosi, mutta sanon suoraan miettiväni ystävääni joka ikinen (helvetin) päivä. Olemme todenneet toisillemme, että asia taitaa olla niin, ettemme tule koskaan olemaan pelkästään ystäviä, vaan enemmän vähintään ajatuksen tasolla.
Poikaystäväni on täyttä kultaa, hyvännäköinen ja hänen seurassaan olen oma itseni enemmän kuin muiden. Ei ole MITÄÄN (järkevää) syytä, miksen pitäisi hänestä, tai olisi hänen kanssaan ONNELLINEN. Välillä silti tunnen halua itsenäistyä, kasvaa ja olla yksin. Ja kokea. Elää välillä vastuutontakin nuoruutta.

Viimeaikoina nähdessäni ystävääni (syvällinen, hieman pelimies,omin sanoin olisi valmis kanssani kaikkeen, silti todellinen ystävä), olemme jälleen puhuneet tunteistamme, koska ne eivät lähde. Kesästä jäi jotain vahvaa, joka nousee välillä pintaan. Tilanne riistäytyi käsistä viimeksi baarissa, kun päädyin pussailemaan ystävääni (lähes vuoden jälkeen!), ja nautin siitä todella, kuten hänkin. Uskomatonta käytöstä, ajattelen.
Olen pohtinut tämän johtuvan kokemuksen halusta (en ole teini-iässä ollut koskaan "sinkkuna". Ystävämme netti ehdottaa pettämisen halun johtuvan muutoksen halusta ja selvittämättömästä identiteettikriisistä. Edellisistä ehdotuksista tunnistan itseni lähimmin. Olen tosissani yrittänyt olla järkevä, etäinen, jättänyt välillä tietoisesti ystäväni unohduksiin ja näkemättä pitkäksi aikaa, mutta tuloksetta. Mistä IHMEESTÄ tämä kertoo????? Mitä minun pitäisi tehdä itseni kanssa.. Aihe on itselleni ja läheisilleni niin kulunut, mutta vaivaa mieltäni jokainen päivä.

Yhteenveto: Näin ei voi jatkua.

Kunnon stoori, kiitos kun luit :)

Kommentit (2)

Vierailija

Koska olet aloittanut seurustelun varsin nuorena ja ollut saman pojan kanssa noin pitkään voi olla, että suhteessanne on menossa taantumavaihe tai voi olla, että alitajuisesti olet tajunnut, että haluatkin ehkä jotain muuta. Haluatteko esim. samoja asioita tulevaisuudeltanne? Jos ystäväsi kiinnostaa sinua enemmän kuin poikaystäväsi, niin sinuna ainakin harkitsisin eroa, sillä tuo ei ole reilua poikaystävääsi kohtaan. Jos haluat jatkaa seurustelua, niin luulen, että sinun kannattaisi pitää etäisyyttä tähän ystävääsi suhteenne hyvinvoinnin vuoksi (ehkä myöhemmin osaat olla vain ystävä tämän pojan kanssa).

Ehkä todella haluat vain kokea jotain uutta ja jännittävää ja juuri sitä saat tämän ystäväsi kanssa. Kannattaa pohtia tarkkaan olisitko valmis eroamaan poikaystävästäsi tämän ystäväsi takia senkin uhalla, että teistä ei lopulta tulisikaan paria. Sanot itse tekstissäsi, että ystäväsi on hieman pelimies, joten tämäkin riski lienee otettava huomioon. Toivottavasti saat jonkinlaisen päätöksen tehtyä ja tilanne ratkeaisi tavalla tai toisella :)

Vierailija

Suosittelisin elämään sinkkuna, ainakin toistaiseksi. Olet aloittanu nuorena seurustelun ja sitä kautta monet kokemukset jääneet väliin. Sitä paitsi toimit todella törkeästi miestäsi kohtaan. Toivoisin sun joka tapauksessa kertovasi tilanteesta hänelle, mitä sitten päätätkin.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat