Syömishäiriökö?

Vierailija

Syömishäiriöksihän luokitellaan tilanne, jossa elämä pyörii ruuan ympärillä. Anoreksia ja ylensyönti ei osu minuun, bulimia enemmänkin. En todellakaan ole pää vessanpöntössä oksentamassa, mutta käytän aineenvaihduntaa kiihdyttäviä, voimakkaita, lääkkeitä. Tämän olen tosin perustellut itselleni ja muille voimakkailla kipulääkkeilläni, sillä elimistö ei aina toimi niinkuin pitäisi.

En ole siis ollut huolissani ennen edellispäiväistä kampaamopäivääni, jolloin luin Kauneus ja Terveyslehdestä, että myös jatkuva ruokailun miettiminen lasketaan syömishäiriöksi. Itse siis suunnittellen mahdollisesti jo aamupalaa syödessäni, mitä seuraavaksi syön, monelta syön, kuinka paljon kaloreita siitä tulee ja suhteutan sen normaalisaantiin ja kulutukseen. Olen ehkä jotenkin varttunut tähän niin sisälle, mutta eikö kaikki jotka ovat terveydestään ja painonhallinnata kiinnostuneita tee näin edes jossain määrin? Okei pidän sen lisäksi viellä syömispäiväkirjaa, jotta pystyn laskemaan päivän lopuksi kalorit ja mennä viellä tarvittaessa lenkille.

Tulevana hoitajana joo pitäisi varmaan tietää, mutta itseä on aina niin paljon vaikeampi kritisoida....

Kommentit (2)

Vierailija

"Itse siis suunnittellen mahdollisesti jo aamupalaa syödessäni, mitä seuraavaksi syön, monelta syön, kuinka paljon kaloreita siitä tulee ja suhteutan sen normaalisaantiin ja kulutukseen. Olen ehkä jotenkin varttunut tähän niin sisälle, mutta eikö kaikki jotka ovat terveydestään ja painonhallinnata kiinnostuneita tee näin edes jossain määrin? Okei pidän sen lisäksi viellä syömispäiväkirjaa, jotta pystyn laskemaan päivän lopuksi kalorit ja mennä viellä tarvittaessa lenkille."

^ Kyllä tuo jo vähän pakkomielteiseltä vaikuttaa. Minä en ole koskaan laskeskellut päivän aikana syömiäni kaloreita. Ja olen kyllä terveydestäni kiinnostunut, joskaan ei ole ollut vielä koskaan tarvetta painoa pudottaa (lapsena terkkari valitti koko ajan alipainosta, ja vasta lähemmäs täysikäisenä pääsin painoindeksissä 20:een). Että en tiedä olenko sitten kuitenkaan oikea ihminen vastaamaan tähän. Mutta minun mielestäni - tämän tekstisi perusteella - elämäsi pyörii liikaa syömisen ja kuluttamisen ympärillä.

Vierailija

olen miettinyt ihan samaa itsestäni! :( olen menossa kesällä naimisiin ja tämä ruoka ja syöminen meinaa aivan riistäytyä käsistä,ahdistaa koko syöminen.olen koko elämäni tosiaan laihduttanut enemmän tai vähemmän enkä varmaan koskaan opi suhtautumaan ruokaan oikein,se on niin hyvää,mutta niin ahdistavaa! harrastan liikuntaa vähintään kolme kertaa viikossa ja se on ollut minulle ihanaa vapaa-ajan viettoa mutta nykyään vain ajattelen että jos en liiku,lihoan,ja kun liikun niin ajattelen että on pakko laihtua ja liikunnasta on tullut osin ahdistavaa. bmi:ni on 23 ja risat eli suht normaalipainoinen,mutta mikään ei silti riitä todennäköisesti.olen ollut reilusti ylipainoinen ja laihduttanut reilusti ja koko ajan on pelko että lihon taas vanhoihin mittoihin vaikka olen saanut pidettyä itseni kurissa jo monta vuotta,pieniä nousuja ja laskuja lukuunottamatta. tiedän todella mistä puhut :(

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat