Paha olla

Vierailija

Heissan. Olisiko kellään antaa mitään apua, kun mulla on jotenkin vaan aika ajoin yksinkertasesti paha olla.
Tuntuu että oon jotenkin ihan hukassa.
Mä asun yhdessä mun poikaystävän kanssa ja meillä menee "ihan hyvin." Ihan kivasti kavereitakin ja tosi hyvät välit perheeseen.
Jotenkin vaan sillon tällön tulee hetkiä ku tekis vaan mieli itkeä.
Mun murheet saattaa kuulostaa joillekin tosi mitättömiltä mut haluan nyt vaan jakaa ne tänne, jos se helpottais mun oloa jotenkin.
Esim. suhde mun poikaystävän kanssa huolettaa välillä tosi paljon. Oon ehkä epävarma itsestäni, ku pelkään koko ajan että jos se lähtee ulos poikien kanssa, että se löytää jonkun uuden tai sitä, että se ikävöikin jotain sen eksää. Mä en tiiä mikä tähän on syynä. Mä en osaa luottaa itseeni, enkä tiiä miks. Tunnen oloni niin rumaksi jos näen jotain kauniita naisia baarissa ja sitte muhun iskee se inhottava tunne, et ihan varmasti mut vielä jätetään eikä mua halua kukaan. Mua ei ole ikinä jätetty, joten ehkä sekin vaikuttaa, että ajattelen sitte että "Kyllä mut vielä jätetään..." Sitte mun sisko aina sanoo mulle et mun täytyy luottaa itseeni ja luottaa mun poikaystävään, että tämä haluaa olla mun kanssa.. Ja mä tiedän sen, mut joskus iskee vaan niin älytön alemmuuskompleksi. Oon jotenkin kokoaikaisessa pelossa, et mun poikaystävä jättää mut. Miksi??? Ja jotenkin joistain asioista on hirveen vaikee puhua mun poikaystävän kanssa, enkä oikeen aina jaksa ruveta kertomaan mun huolista. Ja joskus jos me riidellään, ja ollaan jo lähellä sovintoa mutta mulla jääkin vielä jotain hampaan koloon, ja yritän vielä saada muotoiltua jotain sanottavaa enkä oikeen keksi, ni mun poikaystävä tivaa. "no??? kerro sitten?!" ja sitte mä en enää halua puhua. Jotenkin hirveen iso patti tulee kurkkuun ku miettii tätä, et meillä menee poikaystävän kanssa ehkä vähän huonosti ja sit esitän kaikille kuinka onnellinen oon.
Sitte nyt kun on pääsykokeisiin lukemisen aika, ni kauhee stressi siitäkin ja syyllinen olo kun ei oo lukemassa vaikka pitäis. Oon hakemassa oikikseen, ja tiedän minkä työn takana se opiskelupaikka on. Haluan sinne vaan niin kovasti, mutta jotenkaan en jaksa haluta? Siis nytkin mulla odottaa tossa toi kirja, enkä vaan saa jäämään mitään päähän. Se tuottaa mulle pahaa oloa kun mietin, et tavallaan petän itteni ja läheiseni jotka tsemppaa mua ja olen maksanut kalliit kurssimaksut valmennuskurssista, ku tulee näitä hetkiä et en pysty! Olen tässä nyt alkukevään nähnyt hyvin vaivaa, mut nyt vaan on alkanu iskeä sellanen epätoivo. Ja ku joku ääni mussa huutaa et "et sä sinne ikinä pääse!" vaikka mä tiiän, et tää on ihan väärä asenne, ja sinne mennään jos sinne halutaan. Tää syyllisyys on kamalaa ku tietää asennoituvansa väärin ja tietää, että siellä ne muut nyt lukee päätä pahkaa ku ite parun täällä.
Äh, emmä tiiä mitä mä tänne oikeen kirjotin. Lähinnä tarvitsisin jotain tsemppausta että saisin virtaa tähän elämään ku tuntuuu että nyt on sellanen vaihe et on liikaa kaikkea ja en pysy ite perässä, enkä edes halua jaksaa pysyä. Auttakaa.

Kommentit (2)

roselavender
Seuraa 
Liittynyt12.3.2012

Moikka! Oli pakko vastata kun jotenkin tuntu tutulta.kuulostaa että olet aika stessaantunut ja silloin kaikki asiat niin suhde, koulu ynnämuut asiat tuntuu tosi paljon pahemmilta.Tuohon pelkoosi suhteessasi ei oikeataan varmaan ole mitäänyhtä neuvoa tai vastausta mutta puhuminen auttaa joten suosittelisin että uskaltaisit ja kertoisit poikaystävällesi peloistasi. Uskon että poikaystäväsi voisi jpa arvostaa sitä että kerrot ja huolthan on.kaikkein parasta jakaa läheisen.ihmisen kanssa.

Itse olen todella paha stressaaja ja oma kokemukseni on se että kaikkein eniten on vaikea myöntää muille ja itselleen ettei jaksa niin paljon kun ehkä joku muu jaksaisi. Omalla kohdallani ainakin vertailin juuri opiskeluissa ja muissa asioissa itseäni muihin ja otin vielä pahemman stressin muiden.odotuksista. Paras neuvoni jonka voin antaa on että älä anna stressin mennä niin pitkälle ettet enäö jaksa mitään. Muutaman kerran todellisen burn outin kokeneena en halua itseäni päästää enää ikinä siihen kuntoon. Voisitko luvata itsellesi vaikka jotain mukavaa tekemistä kesäksi tai ottaa vapaa päivän ihan vaan olemiseen? Itselle on vaan annettava armoa ja ymmärrettävä että ei missän nimessä oo väärin olla jaksamatta ja se ei tee susta heikkoa :) toiottavasti keksit jonkun oman keinon rentoutua ja muistat pitää myös hauskaa vaikka asiat painavat :) tsemiä sulle kevääseen!

Vierailija

Voi että, ihan ku ois ollu mun oma kirjottama :o itselläkin vaikeuksia luottaa poikaystävään, jos esim. lähtee kavereiden kanssa ulos. Pelkään hänen katselevan ja himoitsevan toisia, kauniimpia naisia, ja jättävän minut. Vakuuttaa rakastavansa ainoastaan minua eikä halua ikinä menettää minua, mutta jostain syystä vain epäilen. Tekisi vain mieli itkeä, olen varmaan niin ruma että oikeasti kohta jättää minut.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat