Tapailun/suhteen aloittamisen vaikeus?

Vierailija

Onkohan mulla kohtalotovereita?

Olen 28-vuotias, liikunnallinen, itsestäni huoltapitävä nainen. Kivannäköinenkin, enkä mikään seko hullu tai säälittävä hihassaroikkuja.

Silti tuntuu, että suomalaisen miehen kanssa suhteen aloittaminen on kuin opettelisi hepreaa. Oon seurustellut ulkomailla asuessani siis kahden ei-suomalaisen kanssa.
Olen käynyt paljon treffeillä nyt keväälläkin, mutta tapaan kahdenlaisia miehiä; kynnysmattoja, joilla saattaa olla hyvinkin kiinnostava ajatusmaailma, mutta joista tiedän ettei olisi ikinä suhteeseen minun kanssani. Sitten osasto "kovikset", joille nainen on vain barbi, näyttelykalu ja he vaihtavat naisia koko ajan. Tärkeää on että nainen näyttää mahdollisimman täydelliseltä ja eipä siellä päässäkään tartte paljoa olla, kuin ehkä seuraavat liikuntatreenit.

Tämän lisäksi tuntuu, että miehillä on kadoksissa täysin se, miten naista kohdellaan. Mun treffeillä on mies tullut avaamaan kotinsa ovea shortsit jalassa, katsellen Viidakon tähtösiä, kysellyt haluanko MINÄ hieroa häntä, toinen on jutellut autoista koko treffien ajan, jotkut taas tulevat kauhtuneissa vaatteissa katsomatta peiliin edes sen vertaa, että viitsisivät hiuksiaan kammata. Yhä useampi "urheilullinen" mies taas käy ulkona muutenkin kuin juomassa kaljaa, kerran kuukaudessa.

Tapaan siis miehiä paljon netin kautta, koska en käy viihteellä enkä pidä humalaisista.
En vaadi mitään ihmeellisyyksiä mielestäni; tupakointi ja huumeet on ehdoton no-no, jonkinlainen tyylitajukin on ihan kiva, mutta tärkeintä on että hän miellyttää edes jotenkin silmääni (mihin myös ne vaatteetkin saattaa vaikuttaa..), osaa keskustella ja huomioi minut.

Tuntuuko kenestäkään muusta että suomalaisten miesten pitäisi mennä jollekkin "näin kohtelet naista"-kurssille, koska luonnostaan se ei taida veitikoilla oikein tulla?

Pakostakin alkaa pohtimaan, mitä vikaa minussa on... Kunnes menen taas ulkomaille, ja minua kohdellaan kuin naista; miehet katsovat minua ihan normaalisti (eivät niin kun metsän puuta), pyytävät treffeille, näkevät jopa vaivaa miettiessään mitä haluavat tehdä treffeillä jne..

Ehkä olen asunut liikaa ulkomailla, niin mun on vaikea sopeutua tällaiseen omituisuuteen. Muutenkin olen kyllästynyt sellaiseen tunteiden panttaamiseen, ettei voida sanoa toisesta mitään hyvää kuin vasta kihloihin mentäessä jos silloinkaan... Jotenkin miettinyt, että olen liian vanha säätämään, vaan eipä taida ne miehet aikuistua koskaan.

Siis onks mulla YHTÄÄN kohtalotoveria?!!

Kommentit (8)

Vierailija

Pakko oli vastata, vaikka siis kohtalotoverisi en ole.

Olet tapaillut selvästi aivan vääränlaisia ihmisiä, sillä kyllä minä kaupungilla liikkuessani, yöelämässä, työpaikalla jne, tapaan siistejä ja hyvin käyttäytyviä miehiä, jotka osaavat jutella, lähestyä naista, kehua toista ja olla iloisia. Totta kai aina sekaan mahtuu muutama hunsvotti, pelimies ja olemukseltaa hiukan toispuoleinen.

Sen lisäksi, että olet valikoinut kokoajan vääränlaista miesseuraa, voi myös sinun seurassasi olla toki jotain vikaa. Monasti miehet kyllä rivienvälissä näyttävät sen, pitävätkö naisesta vai eivät. Miehet harvoin sanovat naiselle päin naamaa, että toinen on tylsä/epämiellyttävä/jotain, sen sijaan he muuttavat vain puheenaiheita tai käytöstään sellaiseksi, että nainen lähtee ihan omatoimisesti pois.

Kannattaa myös pohtia, että onko vaatimuksesi miehiä kohtana ihan oikeasti sellaiset, mitä tuossa luettelet, vai onko alitajunnassasi paljon korkeammat kriteerit, joita et ole tiedostanut olevan olemassa. Mietin myös, että miten sitten naista katsotaan niin erityisen normaalisti? En ole koskaan huomannut, että miehet olisivat täällä katsoneet sen erikoisemmin kuin muuallakaan maailmassa naisia.

Kuitenkin, koskaan ei ole liian vanha säätämään, vaikka tosiasia on, että ikä lisää kyynisyyttä. Silmät vaan auki, avoimuutta ja enemmän ihmisten ilmoilla liikkumista, niin niitä upeita miehiä voi sinunkin eteesi osua nykyistä enemmän. :)

Vierailija

Työpaikalla en halua syödä kuormasta. Mulle yksityiselämä oja työelämä on kaksi eri asiaa. Toisaalta jos oikeasti kiinnostuisin kybällä työkaverista, niin ei kai sille mitään voisi.

Siis huvittavinta näissä mun treffeissä on ollut just se, että suurin osa näistä miehistä on sitten jossain vaiheessa osoittaneet kiinnostuksensa, hyvin epäsuorasti mutta kuitenkin. Oon ollut äimänkäkenä monta kertaa, koska treffitilanteessa mikään ei välttämättä anna viitteitä siihen, että mies edes näki minua naisena.

Sillä eri tavalla katsomisessa tarkoitan sitä, että miehet täällä esim kadulla tai julkisissa eivät uskalla katsoa naista suoraan, vaan jostain alta kulmain ettei vahinogssakaan nainen huomaa tätä. Ihan kuin se olisi kamalaa jos jonkun katsesesta näkee että hän pitää näkemästään. Esim ausseissakin miehet katsovat suoraan silmiin kadulla kävellessä, saattavat hymyillä tms. :)
Luulen että monet tietävät mistä puhun...
Itse olen muutaman kerran täällä tehnyt niin ja miehet on olleet aivan hämmennyksissä :D.

Voihan se olla että itsellä on jotain tiedostomattomia kriteerejä tms, ihan mahdollista. Kelläpä ei?

p.s ja tietenkään en oleta, että jokainen mies olisi muhun lääpällään. Kauneus on aina katsojan silmässä, kaikkia ei voi miellyttää.

Vierailija

Ja ulkomailla, varsinkin (turkki,italia,espanja.tms) miehet ovat imeliä naistennielijöitä. Kehuvat silmiä, vaikka ne olis kierot ja pyörittävät muutamaa muutakin naista siinä ohella. En väitä, että kaikki olis, mutta aika iso osa. Pitävät suomalaisia naisia tyhminä.

Vierailija

Ja ulkomailla, varsinkin (turkki,italia,espanja.tms) miehet ovat imeliä naistennielijöitä. Kehuvat silmiä, vaikka ne olis kierot ja pyörittävät muutamaa muutakin naista siinä ohella. En väitä, että kaikki olis, mutta aika iso osa. Pitävät suomalaisia naisia tyhminä.

Vierailija

Aloittajalle: tiedän tarkalleen mistä puhut! Vikahan voi olla ties missä tai vähän kaikessa, mutta välillä ongelma voi olla ihan vain tuurissa. Olen omalla kohdallani huomannut, että Suomessa jostain syystä miehiin tutustuminen on todella vaivalloista, ainakin kaikkien ollessa selvinpäin, etenkin jos kaveripiireissäkään ei miehiin tutustu.
On kiistaton tosiasia, että Suomessa (epä)sosiaalinen kulttuuri tekee täysin uusiin ihmisiin tutustumisesta huomattavasti vaikeampaa kuin monissa muissa maissa (enkä nyt puhu Välimeren maiden yms. kulttuureista tässä). Omat kokemukseni ovat Britanniasta, USA:sta ja Keski-Euroopasta.
Aika monet tutut kuitenkin ovat Suomestakin kunnollisia paikallisia miehiä löytäneet, joten niitä kyllä on; ongelma saattaa olla oikeissa piireissä pyöriminen jotta ihmisiin tutustuu helpommin vaikka kavereiden kautta. Monissa muissa maissa tätä "välikättä" ei tarvitse, edes vaikka mies ei edustakaan tätä yleistä gigolostereotyyppiä.
Tsempit aloittajalle etsintöihin! :) Kyllä niitä hyvä netissäkin on.

Vierailija

Ymmärrän täysin mistä alottaja puhuu ulkomaalaisista miehistä. Ulkomailla nainen saa paljon helpommin huomiota ja kehuja tulee todella helposti,mutta joskus tuntuu että miehet osaa olla turhankin lipeviä tapauksia....jotenka suomalaisissa miehissä on se hyvä puoli että voit usko kohteliaisuuden tulevan suoraan sydämestä, koska turhaan ne ei niitä latele. Itse toimin hieman poikkeavasti suomalaiseksi eli kyllä avoimesti voin katsoa miestä ja osoittaa sen että pidän näkemästäni :D ja kyllähän ne miehet siitä innostuu, jotenka kannattaa vaan osoittaa oma kiinnostus niin voi hyvinkin mieskin uskaltautua lähestymään :)
Itse en ole koskaan netistä tapaillu miehiä, vaan miehet on tullu pääosin baarista löydettyä, koska tykkään itsekin silloin tällöin käydä juhlimassa ja tanssimassa. Mutta baaristakin löytyy varteen otettavia vaihtoehtoja, kunhan välttää ne jotka sattuvat siellä joka kerta vastaan eli ns. vakioasiakkaat ja muutenkin kaikista päihtyneimmät tapaukset. Vaikka itse tapailen miehiä baarissa niin en kovinkaan helposti ole lähössä yöksi jonkun luokse, mutta jos mies pyytää numeroa niin kyllä voin sen antaa. Ja kun tapaa saman miehen selvinpäin niin näkee helpommin että tuleeko jutusta mitään ja onko mies oikeesti kiinnostunut juuri sinusta vai oliko hän vain etsimässä yöseuraa....tosin yleensä tällaiset yöseuran etsijät eivät laittele viestiä ja pyytele treffeille. jotenka suosittelen joskus kokoeilemaan että jalkaudut yöelämään ja katsot mitä vastan tulee :)

Vierailija

Hienoa että jotkut ymmärtävät mistä mä puhun :p.

En tarkoittanutkaan pääsääntöisesti näitä lipeviä naistenpyörittäjiä jne. Olen itse asunut ulkomailla jne, joten tiedän kyllä aika hyvin nämä lipeväkielet ja muut. Yleensä keihin ne heidän imartelunsa tehoaa on ne tytöt, jotka matkustavat vähän (skandinaavit on aika hyvä kohderyhmä) ja eivät kuule kotimaassaan niitä kehuja.

Useimmiten näihin törmää siis latinomaissa ja afrikassa. Melkein kaikkialla köyhissä maissa. Aasiassa saa kyllä nainen olla melko rauhassa, mikä on mukavaa :). Mutta siis useimmat ymmärsivät pointtini juuri siitä, että sellaista arkipäivän kohteliaisuutta esiintyy huomattavasti enemmän muissa länsimaissa ja miehet eivät epäröi ottaa ohjia käsiin ja pytää treffeille jne :).

Vierailija

Joo, ihan samoja ajatuksia. Kaipaisin myös hyväkäytöksistä miestä,joka kohtelee hyvin, ottaa huomioon ja pystyy keskustelemaan asioista. Käytännössä tää kai tarkoittaa reilusti itseäni vanhempaa miestä.

Haha, tää kuulostaa ehkä katkeroituneen kirjoitukselta :D Ärsyttää vaan ku omalla kohdalla menen ääripäästä toiseen - joko seurustelen tai vietän täysin hiljaiseloa miesten saralla jopa vuosia. Tuntuu vaan että olen aina ollut väärässä paikassa väärään aikaan, esim. baarivalinnat ovat ainakin menneet täysin metsään. Mistään Onnelasta ei löydä kuin korkeintaan itseään kylkeeni hinkuttavan, kahden promillen humalassa olevan 18-vuotiaan tai tanssilattian laidalla kyttäävän limaisen ählämi-liimatukan. Hyi että. Missä lymyilee ne komeat ja hyväkäytöksiset miehet?

Rakastan liikuntaa, ja monesti suunnittelen esimerkiksi viikonloppuni treenien mukaan. Siksi baareissa roikkuminen jää aika harvinaiseksi huviksi. Ehkä vaan pitäis enemmän käydä ulkona koska kukaan ei tule kotioveltakaan hakemaan :) Mieluummin kyllä tapaisin vaikka salilta jonkun komistuksen, tietää ainakin heti ensitapaamisella että se tykkää liikunnasta :) Jaksa sohvaperunavätyksiä kyllä yhtään. Ja liian usein oon huomannut jonkun hyvännäköisen olevankin varattu...

ELI: onhan mullakin tiettyjä kriteereitä. Mut niinkuin aloittaja sanoi, kellä ei ois.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat