Onko tässä suhteessa enää järkeä??

Seuraa 
Liittynyt30.4.2012

Olen seurustellut poikaystäväni kanssa nyt yhden vuoden verran. Olemme edenneet nopeasti suhteessamme, sillä muutaman kuukauden seurustelun jälkeen tavallaan muutin poikaystäväni luokse. Nyt kuukausi sitten muutimme virallisesti yhteen, muutimme uuteen asuntoon ja toivoin, että tästä se minun unelma alkaisi. Muutosta on nyt kuukausi, ja suhteemme on muuttunut rajusti. Tuskin puhumme enää ollenkaan, seksi on myös kadonnut ja yleinen yhdessäolo vähentynyt. Yleensä poikaystäväni on halunnut harrastaa joka yö seksiä, mutta nyt harrastamme seksiä hyvin harvoin. Meidän suhteemme ongelmana on hänen jatkuva pelaamisensa ja tietokoneella olemisensa, nämä ongelmat aiheuttaa meidän suhteemme epävarmuuden. Tässä viime viikoina olen ajatellut, tosissani, että ansaitsen parempaa.. Minun ei kuulu elää suhteessa, jossa en voi luottaa toiseen enkä viettää hänen kanssaan aikaa. Mitä mieltä te olette, onko teillä samanlaisia kokemuksia?

Sivut

Kommentit (23)

Vierailija

Kuulostaa ikävältä tilanteelta.
Rakastatko poikaystävääsi?

Ei kannata tuhlata aikaansa ihmiseen, joka ei tuhlaa aikaansa sinuun.
Oletteko puhuneet asiasta, että mikä on muuttunut? Nostakaa kissa rohkeasti pyödälle ja käykää läpi asioita ja kerro miltä sinusta tuntuu.

Jos olisin samassa tilanteessa, puhunut, eikä mikään auta, luultavasti suhde olisi lopetettava. Kuka haluaa elää suhteessa, jossa mikään ei oikein toimi eikä nauti toisen seurasta ?!

Onnea ja kaikkea hyvää sinulle, toivottavasti oli jotain hyötyä ! (:

Lizzyne
Seuraa 
Liittynyt30.4.2012

Kiitos vastauksestasi :)

Rakastan poikaystävääni, hyvin paljon. Mutta en tiedä kuinka kauan jaksan tätä samaa rataa... Haluan poikaystävän, joka huomioi muutkin kuin itsensä.
Olemme puhuneet asiasta monet kerrat, mutta ei näyttävästi mitään vaikuta...
Olen niin neuvoton.. Oikeasti tiedän, ettei minun kuuluisi kestää tällaista, mutta rakastan häntä liikaa, en pysty yhtäkkiä vaan eroamaan hänestä.

Mellyaww
Seuraa 
Liittynyt11.8.2009

Ota huomioon, että kaikki muutokset/stressi/kiire vaikuttaa ihmisen psyykeeseen ja sitä kautta myös käyttäytymiseen (mukaanlukien seksikäyttäytyminen).
Olette juuri muuttaneet yhteen mikä on suuri muutos ja varmasti sisältänyt myös paljon asioita (kiire, sopeutuminen, stressi, mukautumminen). Kannattaa katsoa miten tilanne siitä tasoittuu.
Lisäksi vuosi on sellainen aikamääre, jolloin moni suhde menee poikki, kun alkuhuuma alkaa laantumaan. Seuraava rajapyykki on siinä 5 vuoden kohdalla.

Lizzyne
Seuraa 
Liittynyt30.4.2012

Aivan, ei tullut ihan heti mieleen näiden muuttojen yms aiheuttavan minkäänlaisia outoja juttuja... Mutta tietenkin se on mahdollista. Olenhan itsekin kova stressaamaan ja touhuamaan kaikkea. Mutta kun toinen istuu sohvalla ja pelaa (joka on hänen tapansa rentoutua), niin en tiedä kuinka paljon stressiä hänellä sitten oikein on. Välillä keskustelemme aina omista ajatuksista ja tuntemuksista, joka on hyvin terapeuttista parisuhteessa :D Mutta kommunikaatio on vain hävinnyt, joka hermostuttaa minua hyvin paljon...

Vierailija

Minusta tämä kuulostaa sille, että yhteenmuuttonne myötä poikaystäväsi on alkanut pitää sinua itsestäänselvyytenä. Jos tämä johtuu siitä, hän ei välttämättä itsekään tajua, että kumppanille pitäisi antaa aikaa ja huomiota. Joskus ihmiset ajattelevat tiedostamattaankin, että yhteenmuuttaessa asutaan kuitenkin yhdessä, ettei silloin tarvitse enää erikseen ruveta toista huomioimaan.

Kannattaa keskustella asiasta rauhassa miehesi kanssa. Jos muutosta ei tule, niin ette taida olla toisillenne sopivat ja kannattaa tosissaan harkita suhteen jatkamista.

Vierailija

Heippa! Tarkennatko vielä, onko poikaystäväsi ollut huomioimatta sinua koko kuukauden ajan, jonka olette asuneet uudessa asunnossa, vai onko hän muuttunut etäisemmäksi pikku hiljaa?

Parisuhteissa on erilaisia vaiheita (rakastuminen= ei nähdä kumppanin huonoja puolia, itsenäistymisvaihe= otetaan etäisyyttä kumppaniin ja panostetaan myös itseensä ja rakkaus) ja kuten jo mainittiinkin esimerkiksi stressi voi vaikuttaa myös seksin tarpeeseen. Sanoit itse, että poikaystäväsi tapa rentoutua on pelaaminen, joten anna hänen pelata. (En tietenkään tarkoita, että olisi hänellekään hyväksi istua pelaamassa 24/7. Kohtuus kaikessa.) Et kai olettanut, että harrastaisitte seksiä joka päivä lopun elämäänne? En uskonutkaan. Jokaisessa suhteessa on omat "kuivat" kautensa, eikä siitä pidä huolestua. :)

Miksi pelaaminen aiheuttaa sinussa epävarmuutta? Hän on kuitenkin kotona, vaikka voisi yhtä hyvin olla missä tahansa muualla. Voisit yrittää ehdottaa poikaystävällesi, että viettäisitte aluksi vaikkapa kerran viikossa aikaa ihan vain kahdestaan. Ei teidän tarvitse tehdä välttämättä mitään sen ihmeellisempää, kuin tehdä yhdessä ruokaa, jutella yhdessä syödessänne, tai katsella vaikkapa yhdessä televisiota.

Minua kiinnostaisi myös tietää, että kuinka itse virität keskustelua ja huomioit poikaystävääsi ja kuinka hän reagoi tähän? Yritätkö ensin ns. hyvällä, vai sanotko heti että pelaaminen ärsyttää sinua? Jos esimerkiksi hierot hänen hartioitaan, tai suukottelet hänen pelatessaan huomaako hän koko asiaa? Muista, että huomiota se on pienikin huomio. :)

Itse en ainakaan heittäisi hukkaan suhdetta heti kun kumppani siirtyy ns. itsenäistymisvaiheeseen, joka ei kuitenkaan kestä ikuisesti.

Minulla on toiminut ihan yksinkertainen pikku niksi: kun mies on kiinnostuneempi pelistä, kuin sinusta, älä sinäkään huomioi koko miestä vaan keskity ihan vain omiin askareihisi. Ennen pitkää mies kerjää huomiota halusit sinä sitä tai et.

Lizzyne
Seuraa 
Liittynyt30.4.2012

Poikaystäni sanoi muuttopäivän lähestyessä että hänen mielestään muuton jälkeen suhteemme on hyvin pysyvää, mutta itse vastasin siihen että mitä tahansa voi tapahtua. Itse kun olen tälläinen "kyllästyvä tyyppi". Eihän sitä koskaan tiedä, koska tinki tulee täyteen tai muuta vastaavaa.

En tietenkään olettanut, että harrastamme seksiä joka päivä, koko elämän loppuun saakka :D Se vain yhtäkkiä hävisi, melkeinpä kokonaan, välillä oli viikkoja, kun emme harrastaneet seksiä. Kuitenkin tiesin poikaystäväni harrastavan silloin tällöin omaa kivaa, joten olin hieman hämmentynyt, kun pornon katselu on mielenkiintoisempaa kuin oman naisen kanssa sekstailu.

Ja pelaamiseen liittyen, en pidä siitä kun olemme molemmat kotona, vapaapäivinä yms. niin hän vain pelaa ja pelaa. Hän saakoon pelata niin paljon kun olen poissa, mutta kun tulen esim. töistä, haluan viettää loppuillan hänen kanssaan. Mutta sehän on tietenkin ok, jos katson esim. tv:tä, niin sillä aikaa hän saa ihan hyvin pelata. Mutta silloin kun hän pelaa, hän ei kuule eikä vastaa. Jos annan hänelle suukon, hän saattaa reagoida siihen pienellä hymyllä tai sitten hän ei anna minkäänlaista reaktiota ja jatkaa pelaamista. Olen nätisti kertonut, miltä se minusta tuntuu kun hän pelaa koko ajan, ja hän on yleensä itsekin sen myöntänyt että on pelannut aivan liikaa. Tämän jälkeen saattaa seurata muutama "pelaamaton" päivä, mutta sitten sama jatkuu taas. Mutta en voi häneltä pelaamista estää, enkä haluakaan, mutta silloin kun olemme molemmat kotona, haluan viettää aikaa hänen kanssaan, en elektroniikan kanssa.

Itse näen asian sillä tavalla, että parisuhteessa olevat, ja varsinkin yhdessä asuvat sellaiset, heidän täytyy huomioida toinen henkilö, jonka kanssa asustelevat. Itselleni tulee ainakin todella paha mieli, kun toinen tuijottaa näyttöä 24/7, eikä välillä edes vilkaise minuun. Tällöin usein annan hänen sitten touhuta omiaan ja minä teen jotain omaa myös.

Mutta rakastan poikaystävääni hyvin hyvin paljon. En todellakaan haluaisi menettää häntä pelien takia. Mutta muutenkin suhteessamme on ollut hyvin vähän kommunikaatiota tällä hetkellä, ja itse tunnen tulevan hulluksi, kun toinen ei puhu sitten mistään kanssani. Ehkä tämä on ohimenevää... Todellakin toivon niin.

Vierailija

Saanen sanoa, että mielestäni kannattaisi soveltaa tuota Tiuviun menetelmää laajemmassakin kaavassa ja asteittain kovenevien keinoin. Samassa suhteessa kuin kumppanisi ignooraa sinua, teet samoin hänelle, ja vastaavasti palkitset hänen huomionosoituksensa omilla huomionosoituksillasi. Sillä ei ole niinkään väliä, miten välinpitämättömyytensä ilmaisee, mutta pirullisinta/piinaavinta miehen kannalta on, kun nainen siirtää tarkoituksellisesti tilien tasaamisen myöhempään ajankohtaan - omasta kokemuksesta sanoisin, että naiset osaavat olla tässä suhteessa ylivoimaisia eksperttejä.

Esimerkiksi vaikka näin, että jos viikko on mennyt pelatessa, menet itse viikonlopuksi kavereiden kanssa ulos etkä anna kuulla itsestäsi mitään muuta kuin että hauskaa oli. Ennen pitkää mies tulee mustasukkaiseksi, jos ylipäätään välittää, ja on saanut opetuksensa.

Mellyaww
Seuraa 
Liittynyt11.8.2009
Cosmonautti

Saanen sanoa, että mielestäni kannattaisi soveltaa tuota Tiuviun menetelmää laajemmassakin kaavassa ja asteittain kovenevien keinoin. Samassa suhteessa kuin kumppanisi ignooraa sinua, teet samoin hänelle, ja vastaavasti palkitset hänen huomionosoituksensa omilla huomionosoituksillasi. Sillä ei ole niinkään väliä, miten välinpitämättömyytensä ilmaisee, mutta pirullisinta/piinaavinta miehen kannalta on, kun nainen siirtää tarkoituksellisesti tilien tasaamisen myöhempään ajankohtaan - omasta kokemuksesta sanoisin, että naiset osaavat olla tässä suhteessa ylivoimaisia eksperttejä.

Esimerkiksi vaikka näin, että jos viikko on mennyt pelatessa, menet itse viikonlopuksi kavereiden kanssa ulos etkä anna kuulla itsestäsi mitään muuta kuin että hauskaa oli. Ennen pitkää mies tulee mustasukkaiseksi, jos ylipäätään välittää, ja on saanut opetuksensa.

Niin metsä vastaa kun sinne huutaa? Vääryys korjataan vääryydellä?

Sori kärjistäminen mut hieno mentaliteetti parisuhteessa oleville ihmisille.

Vierailija
Mellyaww

Niin metsä vastaa kun sinne huutaa? Vääryys korjataan vääryydellä?

Sori kärjistäminen mut hieno mentaliteetti parisuhteessa oleville ihmisille.

No kuule käytä sinä mitä tahansa hyväksi havaitsemaasi menetelmää ikinä haluatkin parisuhteesi hoitamisessa. Joskus vain täytyy käyttää keinoja, jotka saavat ihmisen heräämään todellisuuteen. Jos omassa parisuhteessasi ne ovat keskusteleminen ja kärsivällinen odottaminen, go for it.

Ja kerrotko vielä, mitä väärää on lisätä omaa aikaa parisuhteen ulkopuolella, jos kumppanikin sitä tekee? Se että se mahdollisesti herättää menettämisen pelon ja mustasukkaisuutta kumppanissa, tai jotain muuta kamalaa?

Mellyaww
Seuraa 
Liittynyt11.8.2009

Niin. Onneks on itsellä niin onnellinen tilanne, että keskustelu hoitaa asiansa. Ehkä se on sit kokemus suhteessa ikä juttu. Mistä mä tiiän. Ehkä sen takia en ymmärräkään tuollaista toimintaa. Itse ei tarvitse kärsivällisesti odotella, keskustelu ja kommikaatio pelaa.

Mutta jokainen päättäkööt itse omat toimintatapansa ja tuota en pahalla tarkoittanut. Omasta mielestään vaan ei ole koskaan oikein korjata vääryyttä vääryydellä.

Ja en sanonut että siinä on _mitään väärää_ motiivit vaan ovat väärät. Omaa aikaa, omaa kivaa omaksi iloksi. Oman mielenterveyden ja onnellisuuden takia. Se on hyvä ja hieno homma ja näin pitääkin olla! kaikilla. Parisuhteessa olevilla kuuluu olla myös oma elämä... Mutta tuo sen takia, että toinen tulee mustasukkaseksi.. tuota. en ees sano.

Ei tartte alkaa hampaita esittelee ;) tietyssä mielentilassa kun asiat tupataan ymmärtää juuri niinkuin ne itse halutaan.

Vierailija

Itse ainakin käsitin, että tässä aloittajan kysymyksessä oli ongelmana juuri tuo kommunikaatioyhteyden katoaminen. Jos ei pysty tai ei ole halua keskustella tai se osoittautuu muuten mahdottomaksi, silloin pitää ottaa teot käyttöön. Joku tarjoaa pelkkää porkkanaa ja mikäs siinä, mutta jos ei sekään auta, mielestäni käyttöön täytyy ottaa lisäksi keppi. Oma näkemykseni on, että miehet tahtovat olla parisuhdeasioissa vähän laiskoja ja tarvitsevat koulutusta ja ohjausta sillä saralla läpi elämänsä.

Mustasukkaisuuden herättäminen saattaa kuulostaa väärältä, mutta sen herättäminen ei ole päämärä itsessään eikä tulisikaan olla, vaan sen tarkoituksena tulisi olla välittämisen herättäminen ja osoittaminen. Toki jotkut käyttävät parisuhteessa ainoastaan mustasukkaisuuden tunteita hyväkseen ja suhde saattaa pysyä koossa pelkän menettämisen pelon varassa. Tällainen parisuhde ei tietenkään ole enää terveellä pohjalla, mutta valitettavasti tällaisiakin on, ja äärimmillään ne saattavat viedä perhesurmatyylisiin loppuihin.

Yhteenvetona, mielestäni parisuhteeseen kuuluu kaikenlaisia tunteita ja niiden läpi käymistä, ei pelkästään niitä vaaleanpunaisia positiivisia, vaan myös niitä vaikeita ja potentiaalisesti ihmisenä kasvattavia.

P.S. Mustasukkaisuuden aiheesta syvemmin kiinnostuneille suosittelen johdatukseksi (pienin varauksin) Nancy Fridayn Mustasukkaisuus -tiiliskiveä : )

Mellyaww
Seuraa 
Liittynyt11.8.2009

niin. Kokemuksensa ja näkemyksensä jokaisella. Itse olen oppinut, että tuo ei johda mihinkää (OMASSAT APUAKSESSA SIIS). Olen ollut suhteessa, jossa komminkaatio ei pelanut. Ja kyllä 5v.. no siitä ajasta 3v sitä naiivina ja toiveikkaana katsoin ja usko pois. Yritin myös tuota. Mutta tämä kyseinen mies otti tämän minun "kepitaktiikkani" niin, että: "kappas, muija vetelee menee ties missä, eikä puhu mulle mistään mitään. Ni enpä kyllä puhu sille ja jatkan ite ihan samaa menoa. Voin aina vedota siihen, että ihan samalla tavalla säkin toimit. Sinä siellä baareissa menet ja viiletät. Kyllä minäkin saan." (huomaa kärjistys) Ja tuossa tiivistettynä se, miten kehittävää keskustelua se sai aikaiseksi. Ja kyseessä ei ollut edes enää mikään lapsi. Vaan nuori 3kympinen mies. Mutta jokainen on yksilö.

Ja siinähän se just on. Ite opin tosta suhteesta. Opin tosiaan sen että vääryys ei korjaa vääryyttä. Se saattaa pahentaa, syventää, monimutkaistaa. Ja kyllä herättää suuria tunteita. negatiivisia. Joskus liiankin suuriksi. Mutta jos haluaa lähteä testaamaan teoriaa: sen tajuaa vasta menetetttyään, mitä haluaa... Niin siitä vaan. Omalla riskillä. Koska se menetys saattaa olla lopullinen.

Eli mainpoint: sanat lupaa, teot vahvistaa. Totta. Mutta niitä tekojakin on monia. Eikä sen aina tartte mennä siihen, että yritetään toiseen vaikuttaa negatiivisesti.

Olen nyttemmin tuon eksäni kanssa keskustellut asiallisesti kommunikaatio-ongelmista ja olemme tulleet siihen lopputulokseen, että olisi ollut moniakin keinoja korjata se. Suhteessa on vaan helposti sokea juuri tietyille asioille, kun tunteet tuppaa sumentaa järjen.

Vierailija

Mä voisin jopa väittää, ettei edellisellä suhteellasi ollut menestymisen mahdollisuuksia alunperinkään, tai sen onnistuminen olisi ollut melko epätodennäköistä vaikkei täysin poissuljettuakaan. Joskus ihmiset vain ovat luonteelta niin erilaisia ettei yhteistä säveltä löydy vaikka kuinka yrittäisi. Se ei tarkoita etteikö tällaisessa suhteessa voisi olla ns. omanlaistansa kemiaa tai seksuaalista jännitettä, yleensähän tämä jännite kasvaa samassa suhteessa luonteiden erilaisuuden kanssa. Jossain vain tulee raja vastaan ja liika on liikaa.

Olen myös itse kokenut suhteen, joka ajautui tällaiseen hedelmättömään vääryydellä kostamiseen, mutta toisaalta tällaiset suhteet eivät ole mikään poikkeus vaan itse asiassa melko yleisiä ensimmäiseksi suhteeksi. Joiltakin ne jäävät kokonaan kokematta ja en usko että siinä myöskään menettää mitään vaikka ovatkin omalla tavallaan kasvattavia, toisaalta myös kyynistäviä.

Mellyaww
Seuraa 
Liittynyt11.8.2009

Aivan. tai sanotaan näin jos kommunikaatio ei pelaa ni se ei pelaa.Mutta Een nyt niinkään sanois että olimme niin erilaisia. Muuten ihan jees suhde. Ja toi kommunikaatio-ongelmakin rajoittui tiettyihin osa-alueisiin. Mutta mun entinen suhde ei ole tässä se, mihin ollaan "apua" hakemassa.

Ja voin sanoa, että tämä ei ollut ensimmäinen pitkä suhteeni. Että siihen on paha mennä vetoomaan.

Ja parastahan tässä on se, että itse en ainakaan ole kyyninen, en negatiivinen tai muutakaan. Tässähän juuri yritän tolkuttaa että suhteessa ei koskaan kannata lähtee "kosto" linjalle. AINA on parempiakin vaihtoehtoja synnyttää sitä seksuaalista kipinää, yhteistä aikaa ja mielenkiintoa. Ei tartte nähä kun pikkasen vaivaa. Kyllä mä ainakin vielä uskon näin imelästi sanottuna rakkauteen ja siihen, että jokainen pystyy itse tiettyyn pisteeseen asti vaikuttamaan sen rakkauden ja läheisyyden laatuun ILMAN että lähtee siihen "toista pakottavalle" linjalle.

Mutta tässä nyt on ainakin keskustelun alottajalle tullu näkökulmia ja miettimistä. Toivottavasti synnyttää ajatuksia.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat