20 vuotias ja 35 vuotias?

Vierailija

Olen 20 vuotias nuori nainen ja ihastuin vähän aikaa sitten 35 vuotiaaseen mieheen. Ongelma on kuitenkin se, että en uskalla edes yrittää mitään ikäeromme vuoksi. Voiko täysijärkinen 35 vuotias mies olla kiinnostunut 15 vuotta nuoremmasta naisesta? Vai onko mies automaattisesti jotenkin epäkypsä, jos näin nuoresta on kiinnostunut? Varmaankin normaali 35 vuotias mies pitää 20 vuotiasta naista ihan pikkutyttönä.

Kommentit (14)

Vierailija

Nämä ikäerojutut on sellasia ikuisuuskysymyksiä, että ei niihin ole olemassa oikeaa vastausta. Tärkeintä on se, että kemiat ihmisten välillä pelaa. Ainakaan kevyemmässä jutussa iällä ei juuri ole väliä, kunhan pysytään laillisella polulla. Jos taas vakavampaa suhdetta haluaa, voi olla, että 15 vuoden ikäero vaikuttaa jo enemmän. Esimerkiksi elämäntilanne voi olla aivan erilainen ja luonnollisesti toinen on nähnyt elämää paljon enemmän. Asutko yksin vai kotona? Mielestäni sillä on yllättävän paljon vaikutusta onko itse elänyt sellaista itsenäistä elämää, sillä se jos mikä kasvattaa myös sitä elämänkokemusta yms.

Aina kannattaa yrittää, jos siltä tuntuu :) Mutta kannattaa myös varautua siihen, että mies ei ole kiinnostunut. Voi olla, että hän pitää sinua nuorena, mutta eihän hän välttämättä tiedä oikeaa ikääsi. Tilanteet on aina yksilölliä, eikä ole olemassa mitään "sopivaa" ikäeroa.

Vierailija

Asun kahdestaan erään hyvän ystäväni kanssa. Eli en siis enää asu kotona, vaikka käynkin siellä melko usein. Tuosta elämäntilanteesta vielä. Se kun voi olla täysin erilainen myös kahdella samanikäisellä. Itse olen sitä mieltä, että elämäntilanteita on yhtä monta kuin ihmistäkin. Ja loppujen lopuksi, estääkö erilainen elämäntilanne rakastumisen? Eihän ihminen siihen elämäntilanteeseen rakastu..

Vierailija

Minusta on mukava leikkiä seuraavaa ajatusleikkiä:
- Kun aloittaja oli vasta synnytysosastolla, oli miehellä jo karvat kasvaneet ja pelleili tyttöjen kanssa
- Kun mies opetteli ajamaan, opetteli aloittaja vasta puhumaan
- Kun aloittaja sai naimaluvan (rippikoulu), oli mies jo keski-ikän rajapyykin ylittänyt
- Kun aloittaja oli virallisesti täysi-ikäinen ja sai alkosta ostaa ensimmäiset limuviinat, on mies saanut samanaikaisesti ostaa alkosta viinaa kuin viinaa 14 vuotta.
- Kun aloittaja valmistui lukiosta/ammattikoulusta/jostakin opistosta, on mies ollut työelämässä jo 16 vuotta ja jos mies on hankkinut korkeakoulututkinnon, niin 13-12 vuotta työelämän palvelusta. Aloittajalla puhutaan vasta vuodesta tai kahdesta työelämän palveluksessa.
- Monet 15- vuotiaat tulevat teiniäideiksi/isiksi, joten mies voisi olla teoriassa aloittajan isä tai veli.

Mutta niin, kyllä minäkin tunnen monenlaisia keski-ikäisiä miehiä. Sellaisia, joista ei ikikuunapäivänä uskoisi, että ovat yli kolmekymppisiä ja sellaisia, joista on keski-iän nähnyt jo pitkän matkan päähän. Samaa heissä kylläkin on usein se, että suurin osa tuon ikäisistä miehistä pitää nuoria kauniita naisia kivoina leikkikavereina, eivät vaimoehdokkaina. Mutta tätä ei voi sanoa niin, että se pätisi joka ikiseen kolmekymppiseen mieheen!

Mitä tulee ihastumiseen (ei saa sekoittaa rakastumista ja ihastumista keskenään) niin eihän se katso ihmisen ikää, elämäntilannetta tai varallisuutta, vaan ihmisen persoonaa/ulkoista habitusta ja sen sellaista. Ihastumisesta puhuttaessa on kuitenkin muistettava juuri tuo, että se kehittyy nopeasti katsomatta mitään realiteettejä ja kun realiteetit tulevat vastaan, se ihastuminen häviää yhtä nopeasti kuin on tullutkin. Itsekin olen ihastunut varmasti monia kymmeniä kertoja elämäni aikana, mutta yleensä ne ihastumiset ovat lakastuneet kun asiaa on alkanut syvällisemmin ajattelemaan ja katsellut tilannetta realistisemmin.

Kukaan ei tietenkään sano, etteikö kannattaisi kokeilla, koska eihän tuollaisesta asiasta muutoin saa mitään selvää, että onko mies kiinnostunut nuoremmasta ja että millainen hän olisi seksikumppanina ja elämänkumppanina. Myös elämäntilanne ja arvot paljastuvat vasta syvällisemmin tutustuttaessa. Joten, jos todella haluat miehen itsellesi, niin siitä vaan pokaamaan häntä.
Rehellisesti on kuitenkin vielä tähän loppuun sanottava, että jos minulla olisi tytär, joka parikymppisenä iskisi 15- vuotta vanhemman miehen, pitäisin miehelle hyvin syväluotaavan keskustelun siitä, että onko kyseessä hyväksikäyttösuhde, edunsaantisuhde vai oikeaa kumppanuutta.

Vierailija

Anteeksi nyt vain, mutta eiköhän se ole ihan täysin oma asiani selvittää, onko mies kunnollinen? Mielestäni tämän ikäisen ihmissuhde asiat eivät kuulu vanhemmille millään muotoa. 20 vuotiaalla on jo niin paljon arvostelukykyä, että pystyy itse ottamaan selville, onko mies tosissaan vai käyttääkö vain hyväksi.

Vierailija

Tiedän, että elämäntilanne voi samanikäisilläkin olla aivan erilainen. Otin sen esille lähinnä siksi, että 35-vuotias todennäköisesti tietää mitä haluaa elämältään, sinä et välttämättä. Lisäksi 35-vuotias ei välttämättä koskaan halua lapsia, sinä saatat haluta. Niin ja hänellä saattaa jo olla niitä lapsia (periaatteessa myös sinulla voisi olla, mutta ilmeisesti ei ole). Tällaiset isot yhteiseen elämään liittyvät asiat riippuvat siis usein elämäntilanteesta. Voi olla, että mies haluaa jo asettua aloilleen, perustaa perheen ja viettää perhe-elämäarkea, kun taas 20-vuotias ei välttämättä ensimmäiseksi sellaisesta haaveile. Mutta nämä ovat niin ihmisestä kiinni, kuten jo aiemmassa viestissä sanoinkin :)

Vierailija

Miksi sitten kysyt ihmisten mielipiteitä täällä, jos hyökkäät noin vahvasti vastaan, kun ihmiset niitä kertovat? Jokainen ajattelee asioista haluamallaan tavalla ja kaikilla on oikeus ilmaista mielipiteensä. Ei kukaan olekaan sanonut, etteikö sinulla olisi arvostelukykyä riittävästi ja tottakai aikuinen ihminen tekee itse päätöksensä :)

Vierailija
younglady91

Anteeksi nyt vain, mutta eiköhän se ole ihan täysin oma asiani selvittää, onko mies kunnollinen? Mielestäni tämän ikäisen ihmissuhde asiat eivät kuulu vanhemmille millään muotoa. 20 vuotiaalla on jo niin paljon arvostelukykyä, että pystyy itse ottamaan selville, onko mies tosissaan vai käyttääkö vain hyväksi.

Onko? Miten selität sitten sen, että Suomessa joka kolmas avioliitto päättyy avioeroon noin kolmen vuoden kuluessa hääkellojen kilkatuksesta ja avioliittoon menevien keski-ikä on kuitenkin lähempänä kolmeakymmentä kuin kahtakymmentä. Useimmat ovat kuitenkin eläneet yhdessä useita vuosia, perustaneet perheen jne. Miten selität myös sen, että Suomessa perheväkivallan uhreista suurin osa on naisia ja että yleensä ympäristö on huomannut miehen riskikäytöksen paljon ennen naista ja hänen kokemuksiaan?

Joten ei, ikä ei sano mitään arvostelukyvystä. Arvostelukyky kehittyy elämänkokemuksen kautta ja sitä kertyy ainoastaan eletyn elämän avulla. Samanikäisillä ihmisillä voi erota näkemykset toisistaan hyvinkin radikaalisti riippuen aivan siitä, millaisia kokemuksia omaa ja miltä kantilta asiaa katselee.
Arvostelukyvyttömiä löytyy niin teineistä, nuorista aikuisista, keski-ikäisistä kuin vanhoista ihmisistä. Arvostelukykyyn myös vaikuttavat niin voimakkaasti tunteet. Rakkaus on noista tunteista petollisin. Silloin kusipääkin muuttuu upeaksi prinssiksi/prinsessaksi ja paskamaista käytöstä ei tunnisteta ennen kuin sattuu ja kovaa.

Se mitä tulee taas vanhempiin, niin vaikka vanhemmilla ei tietenkään ole täysi-ikäisen lapsensa kumppanin valintaan hirveästi valtaa vaikuttaa, on heillä kuitenkin oikeus ajaa lapsiensa etua. Jokaisen ihmisen tukijoukoissa omien vanhempien pitäisi olla ne järkkymättömimmät ja pysyvimmät. Vanhemmilla on oikeus kyseenalaistaa lapsiensa valinnat ja muistutella realiteeteistä. Rakkaus on sokeaa, kuten sanotaan. Siksi etenkin tuollaisessa suhteessa itse vanhempana kokisin tärkeäksi selvittää, että molemmat osapuolet tasantarkkaan tietävät mistä on kysymys. Jos nuoren aikuisen ja keski-ikäisen suhde on puhtaasti vain seksisuhde, niin hyvä on. Tällöin molemmat osapuolet tietävät vastuunsa ja sen, mihin ovat ryhtyneet, mutta parisuhde kun on hiukan kivikkoisempi ja moniulotteisempi käsitellä etenkin noin ison ikäeron ollessa kyseessä. miumiu92 jo selittikin miksi.

Ja kukaanhan ei ole tietääkseni todellakaan torpannut automaattisesti sitä, että et saisi koettaa iskeä miestä itsellesi. Jokainen on vain muistutellut, että riskit ovat korkeammat. Riskeillä tarkoitan pettymystä/odotuksien eroavuutta. Kuten aiemminkin jo sanoin; jos haluat selvittää, sinun ei auta kuin kokeilla onneasi ja pokata mies. Sen jälkeen asiat kyllä rullaavat omalla painollaan joko hyvään ja halutunlaiseen suhteeseen tai itkuun ja pettymykseen, mutta oletpahan sitten saanut omakohtaisesti selville miten kävi.

Vierailija

Miehiä on moneksi, mutta lähes poikkeuksetta vanhemmat miehet ovat hyvin otettuja nuoremman naisen kiinnostuksesta. Yleensä vanhemmat miehet ovat myös varattuja, ja jotkut miehet ihan oikeasti haluavat olla uskollisia kumppanilleen. Pieni flirtti ei tee kuitenkaan pahaa kenellekään eikä koskaan voi olla varma siitä pisteestä, missä varattukin mies antaa periksi haluilleen.

Jos taas kiinnostuksen kohteesi on sinkku, en näe mitään estettä sille, etteikö hän voisi olla sinusta kiinnostunut, päinvastoin. Ujous voi olla yksi este, tai pikemminkin hidaste, ja toinen ympäristön paine. Nämä ovat kuitenkin sellaisia asioita, joiden ratkaiseminen vaati vain rohkeutta, sinnikkyyttä ja kekseliäisyyttä.

Vierailija

Olen kanssasi samaa mieltä. Tiedän suuren ikäeron riskit ja tottakai vanhempien kuuluu aina olla lapsensa tukena lapsen iästä riippumatta, se on selvä asia. Mutta vanhempieni tehtävä ei ole arvioida miestä puolestani. Mielipiteeseen on tottakai oikeus, mutta loppupeleissä heidän on pakko luottaa siihen, että osaan ITSE selvittää, mistä mahdollisessa suhteessa on kysymys. Sehän on ilmiselvä asia, että suhteen molempien osapuolten tulee tietää, missä mennään. Eihän siitä mitään tulisi, jos toinen haluaa vain seksisuhdetta ja toinen vakavaa parisuhdetta.

Vierailija

Tarkoitan siis sitä, että ei ole vanhempieni asia "keskustella" miehen kanssa, se on minun tehtäväni. "suurin osa tuon ikäisistä miehistä pitää nuoria kauniita naisia kivoina leikkikavereina" Tuo on minusta loukkaavaa nuoria naisia kohtaan.

Vierailija
younglady91

Tarkoitan siis sitä, että ei ole vanhempieni asia "keskustella" miehen kanssa, se on minun tehtäväni. "suurin osa tuon ikäisistä miehistä pitää nuoria kauniita naisia kivoina leikkikavereina" Tuo on minusta loukkaavaa nuoria naisia kohtaan.

Olen nuori nainen itsekin, joten ei kannata pelätä, että vanhat naiset täällä ilkeitä kommentoisi. Noin yleensä vaan miehet tuppaa nuoria naisseuralaisia kutsumaan, yleensä myös ilkeämmillä termeillä. Itseensä ei kannata kovinkaan pienestä ottaa. Voin kertoa, että tietyssä sosiaalisessa ryhmässä ja tietyssä ikäryhmässä miehet osaavat olla hyvinkin ilkeitä suustaan, etenkin kun puhutaan naisista.

Minua myös ihmetyttää miksi nyt takerruit tuohon vanhempien rooliin? Pelkäätkö kenties vanhempiesi reaktiota vai siksikö haet täältä henkistä tukea, että uskaltaisit uhmata heitä? Sanoit jo käsittääkseni, ettei vanhempiesi asia ole puuttua siihen kenen kanssa olet, joten mistä moinen vouhkaaminen?

Vierailija

Itse tapailen miestä, joka on 18 vuotta vanhempi ja itselläni on ikää vasta 18 vuotta. Joten ikäero tuntui aluksi todella suurelta, mutta kun ihmisten kemiat kohta niin ei iällä ole mitään merkitystä. Joten nykyään en ole enää huolissaan ikäerosta. Ainut ongelma on läheiset ihmiset, jotka eivät kykene kaikki hyväksymään ikäeroamme. Mitä vanhempiin tulee niin en ole edes kertonut miehestä mitään, koska tiedän edessä olevan pitkä ja piinallinen keskustelu sopivasta ikäerosta.

Suosittelen tutustumaan mieheen ehdottomasti, jos kiinnostaa :) vanhemmissa miehissä on se positiivinen puoli että he ovat yleensä kerinneet kasvaa jo aikuisiksi.Joten itse ei tarvitse aina olla se suhteen aikuisempi osapuoli, eikä ainaskaan tarvitse olla "vara äitinä" miehelle. Ikäerosta kannattaa puhua melko alku vaiheessa, koska asian on oltava molemmille okei, jotta suhteesta voi tulla mitään...

Itse olin aluksi sitä mieltä että ei luultavasti kannata tutustua paremmin ikäeron takia, mutta mieleni muuttu äkkiä kun vietimme yhteistä aikaa. Eli jos yhdessä vietetty aika tuntuu hyvälle eikä silloin edes huomaa ikäeroa niin asiat on silloin kohdallaan :)
ja mitä ikä loppujen lopuksi kertoo toisesta? vaan elettyjen vuosien määrän ei mitään muuta...eli loput pitääkin itse ottaa selvää. Joten onnea tutustumiseen :)

Vierailija

Onhan niitä paljonkin pariskuntia joilla on suuri ikäero ja todella hyvä suhde, ei se ikä merkkaa siinä vaiheessa mitään kun ihastuu/rakastuu :) Mut on siinä pointtinsa et elämäntilanne saattaa olla todella erilainen ja saatetaan haluta suhteelta eri asioita, tosin nekin muuttuu, mut ehdottomasti niitäkin hieman kannattaa miettiä.

Sekin on totta et monet ton ikäiset miehet tykkää et nuoret naiset on mukavia "leluja", mut jos yhtään ihmistä tuntee tai on ollut edes jonkun verran tekemisissä niin aika hyvin osaa päätellä jos mies on tätä tyyppiä.

Itselläni oli työkaveri, joka oli n. 36-vuotias ja mä siis olen kans parikymppinen ja meidän välillä oli selkeetä sähköä, mut se tosiaan oli sellasta seksuaalista jännitettä. Homma jäi vaan sellaseen flirttiin (välillä aika suoraa ja ronskiakin juttua tuli), mut vissii ympäristön paineiden takia ei sit tullut mitään tehtyä, kun työkaveritkin huomas kyllä tän jännitteen meidän välillä ja siitä sit tuli naljailua. Tää mies oli just sellanen et se kyl oli todella imarreltu mun huomiosta ja sain sen kävelemään kirjaimellisesti joskus päin seiniä pelkästään katsomalla himokkaasti :D Ja selkeesti kyl näki et en ois lelua kummempi ollut, mut en mäkään hänestä mitään vakavaa kumppania ois halunnut :)

Mut rohkeesti vaan katsomaan mitä tapahtuu ja ota ehkä vähän varovaisemmin ja tutustu rauhassa.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat