Mies naljailee

Vierailija

Seurustelen mielestäni muuten ihanan miehen kanssa, mutta hänen naljailunsa ärsyttää ja loukkaa. Ollessamme syömässä hän sanoi aivan yhtäkkiä päin naamaa minulle, että "mitä sä kyttäät", vaikka en mielestäni todellakaan kytännyt mitään, vilkaisin vain viereisessä pöydässä olevia ihmisiä. Samaten kun minulla oli fleecepusero päällä ja hänellä kauluspaita hän sanoi minulle, että "onpa sulla ihana pusero" ja hetken päästä perään tiukasti, että olisit kyllä voinut laittaa paremman puseron! Hän sanoi pirullisella äänellä nuo, ei mitenkään ystävällisesti.
Hän napsi myös satunnaisia kuvia minusta ja siirsi ne koneelle ja zoomaili naamaani,että kaikki finnit ja epäpuhtauteni näkyivät ja itsetuntoni koki taas kovan kolauksen.. Muuten hän väittää rakastavansa minua ja haluavansa olla minun kanssa. En vaan ymmärrä miksi täytyy naiselle puhua noin. Onks miehet yleensäkin tällasia?

Kommentit (10)

Mellyaww
Seuraa 
Liittynyt11.8.2009

No kokemukset liittyvät yleensä. Ja ikä yleensä kokemuksiin. Jos lähetään yleisstämis kannalle. Ja tällaisissa keskusteluissa kun ei paljoa pintaa syvemmälle pääse, niin joutuu turvautua osiksi olettamuksiin.

Anyways, Onko äijälllä sit itellään jotenki huono itseluottamus tai kokemuksen puute parisuhteissa, kun täytyy sinulel naljailla

Ja tärkein kysymys: Oletko puhunut hänelle asiasta?

Ja vastaus sun alkup. kysymykseen. EI. MIehet eivät yleensä ole tuollaisia. Sun miehessä on selkeesti joku valmistusvirhe. :)

Vierailija

Tiedän, että huono itsetunto on ainakin jonkin verran, eikä ole seurustelusta juurikaan kokemuksia, eli kaikki aika uutta.

En ole puhunut asiasta, jotenkin en uskalla, koska pelkään hänen suuttumistaan, jos sanon, että olen loukkaantunut. Kuvittelen, että hän sanoo minulle kuitenkin, että eihän hän voi enää mitään mulle sanoa, kun vedän kaikesta herneen nenääni. Hänet tuntien hän sanoo juuri tismalleen noin.

Mellyaww
Seuraa 
Liittynyt11.8.2009

No asiat yleensä selviää keskustelemalla. Kukaan täällä ei kuitenkaan voi muuttaa sun miehen käytöstä.

Kannattaa tuossa tapauksessa kiinnittää huomiota siihen, miten asiasi esität. Se nyt on todettu, että jos alotat keskustelun miehen kanssa tyyliin "miks sä aina..." "mä en tykkää..." "minä olen..". yms yms. etc.. Niin miehet säikähtää ja menevät puolustuskannalle/mykkäkouluun.

Alotat keskustelemalla jostain ihan arkisella, huolettomalla asialla ja siihen sit voit lisätä perään huolettomasti että sinusta ei tunnu kauhean mukavalta se tapa, jolla hän sinulle puhuu (yms)... tai että tykkäisit tooosi paljon jos miehesi vaikka keskittyisi sinun hyviin puoliin.. Miehet ottaa keskustelut paremmin vastaan jos käännät asian niin, että he itseasassa eivät ole tehneet mitään väärää. ELi.. eivät joudu puolustautumaan eikä saarnan kohteeksi. Vaikea tässä nyt antaasyvällisempiä neuvoja. Pitää olla pikkasen "kiero".. hyvä mielikuvitus auttaa.. ja tosiaan kannattaa miettii konseptia missä keskustelun käy ja miten.

TSEMII ;)

Mellyaww
Seuraa 
Liittynyt11.8.2009

nii ja jos ei halua lähtee tuollaseen säätöön ni ottaa härkää sarvista. Pakkohan parisuhteessa on pystyä keskustelemaan Ja vedät herneen nenään kyl ihan oukeasta asiasta. TERVEESEEN parisuhteeseen ei kuulu toisen jatkuva mollaaminen. Että... voitte alkaa harjottelemaan keskusteluja.. Pakko niitä on jatkossa joskus käydä. Jos haluaa olla yhdessä pidempään.Muuten kasaat kaiken itseesi / selvität asioita väärien ihmisten kanssa.. haet hyväksyntää vääristä paikoista... Voi mennä tosi sotkuseks mutta lopputulos on kuitenki sama.. ERO.

Vierailija

joo, kelaan asioita usein päässäni, mietin syitä ja vastauksia ja hän valittaa minun olevan poissaoleva, mutta en uskalla sanoa, mitä ajattelen. en tiedä, miksi pelkään. Jos olen sanonut hänelle jostakin, hän sanoo, että onko hän taas sanonut/tehnyt jotain väärää.

Mellyaww
Seuraa 
Liittynyt11.8.2009

Toimiva kommunikaatio on tärkeä osa parisuhdetta. Jos toiselle ei pysty/uskalla/halua puhua... mitä se jo kertoo suhteen laadusta ja sen tulevaisuudesta. Ite olen ollut suhteessa, jossa kommunikaatio oli niin huonoa, että loppu peleissä mun pää oli niin sekasin, että en nukkunut puoleen vuoteen lähes yhtään (kelasin vaan aina kaikkia käsittelemättömiä asioita)... No lopulta sit psykiatrille puhumaan asioista ja viimesenä ero tästä avomiehestä.

ja voin sanoa, että minä sentään yritin keskustella asioista. Monella eri tyylillä. Mutta jos ei toimi nin ei toimi. Välinpitämättömyys on rakkauden vastakohta.

Mutta ästä päästään myös siihen, että mites sun itseluottamus?
Oletko varma, että et ole vain halunnut käsittää noita "kohtauksia" negatiivisesti/ tee kärpäsestä härkästä?

Vierailija

mun itseluottamus myös tosi huono jo koulukiusaamisenkin takia. Siellä tulin jatkuvasti mollatuksi. Ehkä hän heittää nämä jutut huumorilla, ehkä ei. Hän on kyllä sanonut, että puhumalla asiat selviää ja että mun pitäisi puhua, mutta sitten kuitenkin kun puhun, hän saattaa suutahtaa. Mun pitäs kokoajan olla semmosessa roolissa, esittää kuinka olen ilonen ja positiivinen ihminen vaikka asiat on mun elämässä sekasin ja oon kokenu kovia juttuja, joihin tarviin aikaa käsitelläkseni ne.

Mellyaww
Seuraa 
Liittynyt11.8.2009

No jos et pysty mielestäsi käsitellä näitä asioita olemalla suhteessatämän miehen kanssa niin oletko harkinnut, että hoidat itsetuntosi kuntoon ilman häntä ja kokeiletsitten vasta seurustelua? Oishan se tietysti hienoa, jos olisi toinen tukemassa siinä samalla kun käyt läpi sinulel vaikeita asioita, mutta jos tuen sijasta saa lisää huolta.... osaat varmaan itse päätellä loput..

Ite kyllä yrittäisin kerralla puhua noi asiat. Suoraan ja rehellisesti. Mies joko suuttuu tai ei.. ymmärtää tai ei. Mutta oli lopputulos mikä tahansa, ainakin sulla on rauha sen asian suhteen ja voit keskittyä muihin asioihin.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat