Raastava tuska!

Vierailija

Olen jo jonkun aikaa lukenut netistä keskustelupalstoilta viestejä eroista, ja päätin nyt kirjoittaa tänne, kun tuntuu olevan samantapaisia kokemuksia muilla ihmisillä. Se helpottaa edes sen hitusen minkä voi helpottaa etten ole ihan yksin. vaikka ei poista tätä tuskaa kun mikään ei tunnu miltään. Eli erosin vähän yli kuukausi sitten 2 vuoden suhteesta. Olen varma että minä pilasin kaiken usein erolla uhkailullani ja tiuskimisella ja vihasesti puhumisellani. Mutta onko se teidän mielestä syy jättää? toivoisin että joku osaisi vastata kysymyksiin jotka ovat nyt pyörineet joka päivä mielessäni. Anteeksi sekava tekstini mutta pää on niin sekaisin etten osaa ajatella selvästi ja kirjoitan tänne nyt vain mitä sattuu ajattelematta virheitä jne.. Meidän suhteessamme oli paljon riitoja koska itselläni ollut vaikeaa nuorempana masennusta jne.. mut aina selitin miehelle että mistä johtuu kun olen vihainen. Ja hermostuin kyllä helposti mutta kerroin myös syyn siihen johtuen perheestäni jonka kanssa on myös vaikea tilanne. Onko se syy jättää loppupeleissä kun ei ole ollut mitään pettämistä ja on hyviä hetkiä ollut paljon, olin hänen tukenaan armeija aikana jne muutenkin ku tukea tarvitsi. Eli välittäminen ei loppunut kun vielä eron jälkeenki sanoi välittävänsä ja puhui että ei tiedä jos joku päivä nähdään ja uudestaan aletaan seurustelemaan. Mutta en kestä vain odottelua ja mietiskelyä et onko joku pvä toivoa.. en kestä että hän joskus olisi toisen kanssa ja eläisin koko loppuelämäni omien virheitteni kanssa. Eivätkö kaikki ansaitse toisen mahdollisuuden. Kun syy ei ollut edes mikään vakava. Olen muuttunu ja tiedän nyt että on niin väärin uhata erolla toista. Mutta haluaisin että mies näkisi että olen eri ihminen ja arvostan nykyään pieniäkin asioita. Kunpa hän suostuisi vaan tapamaan. Meidän piti tavatakkin viellä mutta sanoi että vielä liian aikaista. En tiedä tarkoittiko että aikaista hänelle vai minulle. Ihan kuin hän olisi väkisin halunnut erota. En tiedä mitä teen. En kestä elämää ilman häntä ja muistoja, oksettaa kaikki ja ruoka ei maistu. Olen kuin aave elämässä. Minulla ei ole paljon ystäviä.Onneksi on edes yksi hyvä. Mutta asiaa vaikeuttaa myös koti vaikeudet perheeni on erittäin vaikea heilläkin masennusta jne.. ainut minkä takia jaksoin oli tämä mies. Nyt hänkin on poissa. Elämä tuntuu vain nyt niin epätoivoselta. En nää missään valoa. Enkä tiedä miten jaksan. ku menetin sen mistä eniten elämässä välitin. Tämän miehen kanssa tuntui vain että selviämme mistä tahansa kaikki oli niin varmaa, tuntui että nyt se oikea löytyi. Suunnittelimme kaikkea tulevaisuutta ja olimme varmoja että haluamme olla aina yhdessä ja että kaikki vaikeudet voitamme koska niin paljon välitimme. Minun piti muuttaa hänen kanssaan asumaan kun hän aloittaisi opiskelut toisella paikkakunnalla. En voi uskoa sen olevan loppu. Tämä mies oli liian varma hän vakuutteli niin usein asioita ja näytti että minä olin hänelle tärkeintä maailmassa. Sydäntä raastaa kun ajattelen että en koskaan enää saisi olla hänen kanssaan. Kaikki oli vain niin varmaa. Onko kenelläkään kokemuksia. Että mies jättänyt ja sanonut että ei halua pitkään aikaan seurustella ja että en yrittiäisi häntä takaisin. Mutta sitten joku pvä itse ottanut yhteyttä? onko kellään kokemuksia. Tämä ei voi loppua näin että 2 vuotta olimme tärkeimmät ihmiset toisillemme ja nyt kuin kuolleet. Voiko ihminen lakata välittämästä kuukaudessa?. Ja ilman minun erouhkailuani emme olisi edes tässä hänen kanssaan. kadun sitä eniten koko maailmassa että olen vain liian äkkipikainen ja sanon vihaisena mitä lystää..toivon että joku osaa auttaa. Olen niin epätoivoinen. toivon vain että joku pvä heräisin hänen vierestään tai en heräisi enää ollenkaan jos joudun olemaan ilman häntä.

Kommentit (3)

Vierailija

Moi! Mulla itellä oli aivan sama juttu kuin sinulla nytten. Itse jätin mieheni jonka kanssa olin ollut 3 ja puoli vuotta. Kaipasin kai seikkaluja. 3 kk olin yhden toisen miehen kanssa ja siinä ajassa 1-2 kertaa ruinasin jo exääni takasim :/ Erosimme toisen "ukon" kanssa onneksi, mutta oli kuitenkin hirveän tyhjä olo kun emme olleet exän kanssa pitäneet 3 kk puhelimilla yhteyttä toisiimme. Sain tietää yhdessä vaiheessa että exälläni oli jo uusi nainen jolloin tulin mustasukkaiseksi. Joulukuun viimine pvä 2010 alettii olee uudeestaan :) Ymmärsimme ettei pitkää suhdetta voi noin vain lopettaa.. Ja nyt olemme olleet jo kaksi vuotta lisää yhdessä ja kihloissa yms yms...Mies sanoi minulle silloin kun ei oltu yhdessä että "ehkä näin on parempi" se viilti syvältä ja sattui ihan hirveesti. Tiedän mitä tunnet mut jos te oikeesti kuulutte yhteen niin palaatte :) Tarvitset vain kavereita millä jaksat eteenpäin :) Niin minäkin teen nyt kun tuttuni erosi miehestään ja haluaisi hänet takasin, niin minä tuen häntä.. Hommaat uusia ystäviä ja tukeudut niihin kyllä se elämä siitä hymyilee vielä :) Ja se tuska on aina suuri kun eroaa toisesta, mutta ajan kanssa oppii päästää irti.. Sitä luulee et pois nukkuminen on ratkaisu mut ei se ole.. Kun ajattelee kuinka moni ihminen jäisi sitten kaipaamaan sinua. Itse itkin 3 kk exän perään ja itken vieläkin kun kadun sitä kun jätin hänet.. Nyt tällä hetkellä susta tuntuu tuolta ettet voi elää ilman häntä, mut te joko palaatte yhteen tai ette ja sie löydät sen oman prinssisi sieltä jostain "kiven alta" :)

Vierailija

Kiitos todella paljon vastauksesta :). Mutta niin kai on sitten pakko uskoa vaan että tulee se joku vielä joku pvä. Tiedän nyt että tuskin palaamme exän kanssa enää yhteen. Tänään laitoin hänelle viestiä kun oli pakko en kestänyt enää. Ja teki aika selväksi ettei halua enää olla kanssani ja sanoi että on päässy yli vaikka kuukausi vasta mennyt erosta. Ja syytteli minua että antoi monta mahdollisuutta muuttua mutta en muuttunut ja hän ei enää kestänyt. En tiedä olen vain niin rikki nyt. Mutta tosiaan onneksi on edes pari hyvää ystävää. Pitää vaan uskoa että joku pvä pääsee yli. Tai sitten että tapaa uudestaan vaikka nyt tuskin uskon niin. Mutta elämästä ei ikinä tiedä. Niin sanottu onkin että sitä oikeaa ei voi menettää jos siis hän oli oikea tapaan hänet vielä ja jos ei ni tapaan toisen. Sattuu vain niin paljon kun tietää että itse oli ns syypää. Eikä toinen edes antanut mahdollisuutta näyttää että voin muuttua. Ja en varmasti ole maailmassa ainoa ihminen kun raivonnut ja huutanut.. vaikka ei usein ollutkaan oikein. Mut kiitos tosiaan että joku vastasi. Helpotti hiukan. Että en ole yksin. Että muitakin ihmisiä jotka tietävät miltä tuntuu.

Vierailija

:) No hyvä että helpotti vähäsen :) Eikä sun tarvii pelkästään itseä syyttää siitä, koska eroonkin tarvitaan kaksi. Miehessä yhtä paljon "vikoja" kuin sinussakin. Siinä teet virheen jos itseäsi pelkästään syytät siitä vaikka nyt tuntuukin siltä.. Mut voimia sulle kyllä se prinssi vielä tulee vastaan :)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat