yhdessä vietetyn vkonlopun jälkeen tyhjä olo?

Vierailija

Eli olen muutaman kerran tapaillut erästä komistusta. Löysimme toisemme baarista, jonka jälkeen olen käynyt kerran hänen luonaan katsomassa leffaa, ja nyt olin kokonaisen viikonlopun (eli 2 yötä) tiiviisti hänen asunnollaan. Viikonloppu meni hyvin, nautimme toistemme seurasta, mutta tänä aamuna kun tein lähtöä hänen luotaan, olo ja ilmapiiri oli tosi tyhjä. Mies ei aikaisemmasta käytöksestään poiketen osoittanut mitään merkkejä sille, että haluaisi minun jäävän vielä 3. yöksi, vaan suurinpiirtein kannusti minua lähtemään kotiin (asun 100km päässä). Edellisenä iltana kundi oli vielä viimeiseen asti halukas esittelemään minua baarissa parhaille kavereilleen.

Tuliko jätkä viikonlopun jälkeen sellaisiin ajatuksiin, että thats it, oli kiva pitää kädestä ja pussailla, vai haluaisikohan hänkin vain tiiviin viikonlopun jälkeen omaa tilaa? Ollaan kumpikin oltu useampi vuosi sinkkuja ja lisäksi hän on minua 7 vuotta vanhempi.

En vain voi ymmärtää kuinka fiilikset yhteisestä jatkosta laskivat sinä aamuna, kun pakkailin kamojani :( Uudelleen tapaamisestakin hän vain tokaisi, että katsellaan ja viestitellään koska ehkä näkisimme seuraavan kerran, vaikka tiedän, että kummallakin on vapaa-aikaa ja mahdollisuuksia nähdä vaikka joka ilta.

Kommentit (9)

Vierailija

Luultavasti mies haluaa vaan ottaa vähän omaa tilaa tuollaisen tiiviin yhteisolon jälkeen ja toisaalta ehkä haluaa ehkäistä sitä, että kiinnyt häneen liikaa. Hän ei välttämättä itsekään tiedä, mitä haluaa sinusta, joten ei halua sinun odottavan liikoja. Kyse ei siis välttämättä ole siitä, että hän ei enää lainkaan haluaisi sinua nähdä. Suosittelen kuitenkin nyt hieman hillitsemään itseään eli älä viestittele jatkuvasti, vaan odota myös hänen yhteydenottoaan välillä. Jos miehestä ei sitten mitään ala kuulua, voit kysyä mikä on homman nimi.

Itselläni on melkoisen vastaava tilanne. Olen muutaman kerran tapaillut itseäni vanhempaa miestä, tosin meillä välimatkaa on useampi sata kilometriä. Olen käynyt hänen luonaan ja hän minun. Ensimmäisen yhteisen viikonlopun jälkeen oloni oli myös hyvin tyhjä, kuten sinäkin mainitsit. Tuolloin olin hieman liian innokas ehdottelemaan seuraavaa tapaamista, jolloin miestä alkoi hieman ahdistaa. Otin kuitenkin vähän vähemmän innokkaan asenteen, eikä juttu siihen sitten kaatunutkaan. Nyt suunnittelemme jo seuraavaa tapaamista, eikä minusta enää tunnu, että minun täytyisi olla se aktiivisempi osapuoli.

Toivottavasti tuosta oli jotain apua, vaikka hieman sekava selostus olikin :)

Vierailija

Kiitos hurjasti miumiu, toivotaan että näin asia tosiaan on :) Ennen viikonloppua ollaan kyllä viestitelty ihan fifty fifty, mutta voi toki olla, että hänen kotonaan saatoin aavistuksen liikaa udella jo seuraavaa tapaamista. Miekkonen on tosiaan ollut sinkkuna vuosia...Nyt odotellaan, onneksi tuo kaveri on tähänasti ollut innokas tekstailija, eli muutaman päivän sisällä selviää kiinnostaako meikäläisen seura jatkossa vai ei.

Vierailija

Kannattaa kuitenkin muistaa, ettei peli välttämättä ole menetetty, vaikka mies ei heti laittaisikaan viestiä. Meillä oli välissä sellainen hiljaisempi kuukausi, jolloin ehkä kerran viikossa viestiteltiin vain muutama viesti. Mutta sen jälkeen ollaankin taas oltu enemmän yhteyksissä. Ihmisten tilanteet on niin erilaisia, eikä sitä koskaan tiedä mitä se toinen oikein ajattelee, ellei sitä suoraan kysy. Aika näyttää sitten :)

Vierailija

Itse kun olen niin pitkään asunut omillani ja tottunut tekemään asioita yksin, niin kyllä minulle ainakin tulee ns. ihmiskrapula, kun poikakaveri tai kavereita tulee luokse viikonloppua viettämään. Silloin sitä tulee tehtyä paljon asioita, valvottua ja kokoajan oltua jonkun ihmisen kanssa tekemisissä ilman, että semmosta varsinaista omaa aikaa tai rauhaa saisi. Joten itselläni ainakin on ihan yleistä, että sunnuntaina on sellainen väsymys-kooma-jumitus- olotila päällä, että tekisi vain mieli heittää porukka pellolle, mennä peiton alle ja hyvillä mielin ensin nukkua väsymys pois ja sitten omassa rauhassa puuhailla omia juttuja joutumatta miettimään, et tylsistyykö tuo toinen tjmsp. Eikä tällöin koskaan ole mielessä se seuraava näkeminen, kun nykyisestäkin haluaisi ensin palautua.

miumiu92 oli oikeassa siinä, että liian innokas ei kannata olla, eikä pienestä hiljaiselosta pelästyä. Ei sitä vaan aina oikeasti ole juteltavaa tai semmoista olotilaa, että jaksaisi viestitellä kokoajan tai olla aktiivinen. Ei se silti tarkoita, etteikö kiinnostaisi. Rauhassa vaan ajan kanssa. Ainahan voit myös pistää viestiä, että sulla oli kivaa silloin viikonloppuna ja pidit miehen seurasta ja kaipaat sitä. Ainakin mies silloin tietää, mitä sinä tunnet, mutta ilman painostusta, että millon uusiks? millon uusiks? jne. Ymmärrät kai, mitä meinaan :P

Vierailija

kiitos myös Athenel kannustuksesta. Itsellä loppujen lopuksi tosi vähän kokemusta tälläisistä vakavammasta "tapailusta", joten joskus tulee suhtauduttua omaankin käytökseen tooosi skeptisesti.

Mutta tästä kinkkisestä tilanteesta on jo päästy eteenpäin, nimittäin tänään tiistaina sieltä tuli jo viestiä :) (huh, mikä helpotus!). Ja seuraavaa tapaamispäivääkin jo ehdoteltiin. Nyt vain itselle jäitä hattuun seuraavalle kerralle, ettei raukka pelästy uudelleen. Ja ehkä olisi hyvä viettää miekkosen luona vain yksi ilta, eikä melkein kolmea vuorokautta niinkuin nyt kävi.

On nää miehet aikamoisia!

Vierailija

Hienoa, että asia ratkesi sinulla hyvin :)

Minun täytyy nyt hieman omalta osaltani avautua aiheesta. Tämä taitaa olla aivan ääriesimerkki siitä miten toisen osapuolen liiallinen innokkuus voi pilata kaiken aivan täysin. Yleensä minä olen aina ollut se hieman liian innokas osapuoli, mutta nyt meni toisinpäin...

Eli tutustuin muutama viikko sitten yhteen mieheen. Kiinnostuin hänestä, mutta koska edellisen suhteen päättymisestä on minulla kulunut vasta vähän aikaa, niin halusin ottaa asiat rauhallisesti enkä olla heti liian tiiviisti yhteydessä. Kerroinkin tästä avoimesti kyseiselle miehelle viikko sitten ja hän sanoi ymmärtävänsä. Jokin tuossa sanomassani ei ilmeisesti kuitenkaan mennyt perille, sillä kun emme viime viikonloppuna voineet minun opiskelukiireitteni takia nähdä, niin hän pommitti minua toistuvasti viesteillä ja soitoilla useamman kerran päivässä... Minä turhauduin ja ahdistuin jo parin ensimmäisen viestin ja soiton jälkeen niin paljon, että laitoin kännykän koko viikonlopuksi äänettömälle. Opiskelujuttuihin keskittyminen olisi muuten mennyt aivan mahdottomaksi.

Tämän viikon alussa sitten selvitin asiaa miehen kanssa, ja sanoin hänelle suoraan ahdistuvani hänen liiallisista yhteydenotoistaan ja sanoin jopa, että haluaisin pitää asiat nyt alkuun enemmän ystävätasolla. Hän sanoi ymmärtävänsä, ja koska minulla oli huojentunut olo ja pidin edelleen miehestä, niin suostuin sopimaan tapaamisen jo parin päivän päähän. Luulin että nyt mies ainakin ymmärtäisi odottaa tapaamiseemme, eikä soittelisi tai laittaisi minulle viestejä, mutta väärinpä luulin. Heti seuraavana päivänä tuli taas useampi soitto ja viesti. Ahdistuin niistä ihan täysin, ja niinpä kirjoitin hänelle lopulta viestin etten haluaisi sittenkään nähdä häntä. Siitä kaikki tietysti vain yltyi... Mies laittoi minulle nyt loukkaavia viestejä, ja soitti kymmeniä kertoja kahden päivän sisällä. Minä en tietenkään vastannut näistä enää mihinkään. Pidin vain puhelimeni äänettömällä.

Tänään häneltä sitten tuli anteeksipyyntöviesti ja mies pyysi, että selvitettäisiin tämä asia niin kuin aikuiset ihmiset. Pari tuntia tätä viestiä myöhemmin tuli vielä toinen viesti. Tällä kertaa pyyntö, että sanoisin edes jotain, jotta hän tietäisi mitä minä ajattelen. Kumpaankaan viestiin en ole vastannut, enkä varmaan vastaakaan. Yllätys, yllätys, ei tunnu siltä, että haluaisin olla tähän mieheen yhteydessä enää millään tavalla.

Vierailija

kaisa_pieni: Kuulostaa kyllä todella ahdistavalta ja on kieltämättä melkoinen ääriesimerkki... Kannattaa pysyä erossa tuosta miehestä, sillä joko hän on tosi lapsellinen tai hänessä on pientä narsistin vikaa, kun heti alkaa lähetellä loukkaavia viestejä, kun saakin kieltävän vastauksen. Varmasti löydät arvoisesi miehen, eikä tuo mies siltä kyllä vaikuta!

Vierailija

miumiu92: Kiitos kommentista. Tavallaan olen jopa tyytyväinen, että sain nuo loukkaavat viestit kyseiseltä mieheltä, sillä ainakin hänen luonteensa tuli minulle nyt kertarysäyksellä täysin selväksi. Oli sitten kyse lapsellisuudesta, narsismista tai jostakin muusta, niin jätän nuo asiat hänen ongelmakseen. Parempi jatkaa vain itse eteenpäin, niin saattaa se oikeakin mies osua vielä kohdalle :)

Vierailija

Tinttarella, mulla on välillä edelleen sama tilanne (ja ollaan seurusteltu poikaystävän kanssa jo 7 kk).

Kun ollaan yhdessä, pidetään hauskaa ja pussaillaan ja tehdään kaikkea mukavaa (minä käyn useimmiten hänen luonaan). Mutta kun olen lähdössä (bussilla siis kuljen, kummallakaan ei ole autoa ja asun 50 km:n päässä), mies hädin tuskin sanoo minulle "hei hei". Nykyisin tilanne on helpottanut. Alkuaikoina saatoimme suudella bussipysäkillä siihen saakka että bussi saapui, mutta sitten tilanne meni todella oudoksi. Kun tein lähtöä, mies saattoi esimerkiksi ilmoittaa menevänsä suihkuun ja lähdin sitten vain sillä aikaa, hyvästelemättä ja odotin pysäkillä yksin. Itsellänikin oli sellainen olo, että haluan vain kotiin.

Nyt asiat ovat jonkin verran paremmin, tunnetaan kuitenkin toisemme jo sen verran hyvin että ollaan puhuttu kaikenlaisesta. Kuitenkin välimatka on edelleen sama, ja luulen että se oli ja on ainakin mulla tämän epämääräisen ahdistuksen syy. Jotenkin tuntui helpommalta erota viileissä väleissä. Enkä halunnut antaa itsesäni kuvaa, että olisin täysin riippuvainen hänestä, vaikka todellisuudessa oikeastaan olinkin... Ja olen ehkä edelleen. Ja jotenkin tunteiden ilmaisu tuntui niin vaikealta. Kumpikin olisi halunnut että olisin jäänyt, mutta sitä ei sanottu ääneen.

Silloin minua kuitenkin auttoivat miehen somat tekstiviestit (niissä hän kyllä osoitti tunnetta!) :)

Kuten sanoin, nyt on kuitenkin parempi tilanne, toivottavasti myös sinulla!

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat