Miksi olen sinkku?

Vierailija

Olen 19-vuotias lukiolaistyttö, ja minua on alkanut kyllästyttää jatkuva yksinolo. Olen urheilullinen, fiksu, kaunis, kiltti ja hauskakin. Saan usein kehuja ulkonäöstäni sekä luonteestani ns. tasokkailta miehiltä, mutta silti en ole onnistunut saamaan aikaan kahta kuukautta pidempää seurustelusuhdetta.

Missä vika? Kellään samanlaisia tuntemuksia?

Kommentit (15)

Vierailija

Miksi suhteet ovat loppuneet?

Kun sanot olevasi kiltti, tarkoittaako se että olet ujo? Uskallatko näyttää tunteesi? Useat miehet eivät tee aloitetta jos et itse ole tippaakaan innostunut.

Vierailija

Voihan olla myös, että miehet pitävät sinua ns. liian täydellisenä ja ehkä pelkäävät tästä syystä edetä jutussa. Onhan siitä jonkinlaisia tutkimuksiakin tehty, että kauniiden naisten on vaikea löytää kumppania, koska miehet eivät uskalla aina lähestyä heitä :D tiedä sitten näiden tutkimusten laadukkuudesta... Mutta tosiaan, tuo mitä edellinen kirjoittaja mainitsi, niin kannattaa ehdottomasti myös itse osoittaa kiinnostumisen merkkejä, sillä muutoin juttu lopahtaa ennen kuin se on alkanutkaan (ainakin useimmiten).

Vierailija

En ole ujo, ja juttelen helposti takaisin jos joku lähestyy mua. Ystävien mukaan olen välillä "tosi flirtti" mutten edes tajua sitä itse : D
Mulla vaan jotenkin menee aina "peruutusvaihde" päälle kun tajuan miehen pitävän minusta. En jotenkin osaa luottaa siihen, että hän pitäisi minusta vielä kuukaudenkin päästä. Siksi saatan (jep, kliseisesti) esittää vaikeastisaavutettavaa, etten vaan joudu itse pettymään jos juttu meneekin jäihin. Luulen että tää on jonkinlaista sitoutumiskammoa, jos sellasta edes on olemassa.
Kommentoikaa miumiu ja hearshaped lisää jos jaksatte! :)

Vierailija

Tällä yksi samanlainen!

Oon 20-vuotias enkä oo seurustellut ikinä!
Oon mielestäni aika nätti, saanut myöskin kehuja ulkonäöstä aina välillä. Minulla on suht paljon kavereita ja tutustun helposti uusiin ihmisiin. Monet kaverit on sanoneet että olen hauska ja "söpö" luonteelta.
Yhessä vaiheessa aloin jopa lauhduttamaan hurjasti, koska pidin sitä syynä sinkkuuteeni. Eikä laihduttaminen tietty vaikuttanu asiaan mitenkään :D

Asian takia itsevarmuus on heikentyny ja joskus jopa ollu hiukan masentunut. Asian vaivaaminen näinki paljon tuntuu typerältä mutta silti..

Vierailija

On vaikea sanoa tarkkaa syytä siihen, miksi jotkut ovat pitkään sinkkuja ja toiset löytävät helposti kumppanin. Mutta kyllä varmasti tuo vaikeastisaavutettavuus voi olla yksi selittävä tekijä, jos vie siis sen vähän liian pitkälle... Voihan olla niinkin, että mies odottaa soittoa/viestiä tai muuten vaan jonkinlaista merkkiä kiinnostuksesta. Meillä naisilla vain on usein tapana ajatella, että miehen tulisi tehdä se aloite. Itse olen ainakin oppinut, että oma aktiivisuus kannattaa :) Siis nimenomaan se, että ottaa riskiä miesten suhteen. Aina se ei ehkä kannata, mutta toisaalta, eipä siinä mitään menetäkään.. Jos siis tulee pakit, niin ainakin olet yrittänyt ja voit olla tyytyväinen siitä, että uskalsit! :) Vähän sekava viesti ehkä, mutta toivottavasti ymmärsit pointtini :)

glamnation
Seuraa 
Liittynyt9.10.2010

Luettuasi viestisi minulle tuli heti mieleen että miesten silmissä olet ehkä jopa liiankin hyvä tyyppi, he näkevät sinut ennemmin kaverina kuin potentiaalisena tyttöystävänä tai jopa ns. liian täydellisenä niinkuin muutkin lukijat ovat sanoneet. Mutta jos ystäväsi sanovat sinua "tosiflirtiksi" voisi syynä myös olla se, että flirttailet ehkä liikaakin(?) miesten kanssa. Jos joku Herra X olisi kiinnostunut sinusta, hän voisi luulla että flirttailet samalla tavalla kaikille miehille, eikä hän tuntisi itseään erityiseksi sinun silmilläsi. Jos olet kiinnostunut jostakin, näytä se hänelle, tee hänelle selväksi että haluat viettää aikasi juuri hänen kanssaan :)

Sitoutumiskammo on jo asia erikseen. Se on vain niin hassua: vaikka kuinka haluaisi poikaystävää ja mahdollisesti joku ihana, josta pitkään on jo haaveillut, tulee ja näyttää kiinnostuksensa, niin yhtäkkiä tuleekin paniikki että mihin tämä johtaa? :D

Vierailija

Mulla ihan sama juttu ! Paitsi etten oo ikinä seurustellu edes sitä kahta kuukautta. Aina ite aattelen, ettei ne miehet oo vaan ollu oikeita, kun ei oo tuntunu hyvältä.

Mut nykyään en enää ees uskalla tehä ite alotetta. Kerran, kun olin ite tosi mukana ja jätkäkin tuntu olleen, pitkän säätämisen ja tapailun jälkeen sain pakit.. Ja se tuntu niin kauheelta, että en oo sen jälkeen pystyny ite toimiin miesten suhteen, joiden kanssa on ollu esim. mahtava ilta baarissa.

Vierailija

Anonyymi: ikävää, että itsetuntosi on laskenut sinkkuuden takia. Kuulostat ihanalta tytöltä, joten sun (ja meidän muiden hyvien sinkkujen myös) kannattaa pysyä itsevarmana, koska jos joku hyvä sattuukin kohdalle niin epävarmuus häiritsee suhteessa viihtymistä. Aika noidankehä kyllä, mutta eteenpäin sanoi mummo lumessa :D

Miumiu , päätin ottaa vinkistä vaarin ja lopettaa sen etten ikinä itse laita viestiä tms. : ) Joskus nuorempana olin välillä turhankin innokas, ja silloin se karkotti miehet (tai siinä iässä pojat) ja nyt olenkin tässä "jääkuningatar"-tilanteessani siksi että ehdoin tahdoin päätin alkaa toimimaan vaikeastisaavutettavan tavoin.

Glamnation: en tiedä oikeasti miltä vaikutan ulkopuolisten silmissä ollessani "flirtti", sillä en tee sitä tarkoituksella. Hankala selittää, kerron esimerkin: kerran lukion liikkatunnilla oli nuori miespuolinen sijainen, ja oli voimistelua. En osannut jotain liikettä, ja tuohtuneena rupesin valittamaan "pikkutyttömäisesti" opettajalle että ei tämä onnistu ja pyysin opelta lisäneuvoja ja siinä sivussa tapani mukaan kommentoin ironisesti open neuvoja. Ja tunnin jälkeen kaverit nauroivat, että olitpas taas flirtti. Flirtti kuuluu pakettiin, halusin sitä tai en. Toivottavasti tajusit.

Vierailija

Itse olen ehkä hieman ujo uusien ihmisten seurassa, joten olen itsekin joutunut aika paljon "harjoittelemaan" tuota oman kiinnostuksen osoittamista. Nuorempana pelkäsin myös pakkien saamista, jolloin ajattelin usein, että parempi jättää aloite tekemättä kokonaan. Nykyään ajattelen kuitenkin päinvastoin, sillä eihän se elämä niihin pakkeihin kaadu, vaikkakin kolauttaa hetkellisesti itsetuntoa. Ei sitten tarvitse jälkeenpäin jäädä harmittelemaan :)

Ja jos ensiyrittämällä ei vielä onnista, niin ainakin on seuraavalla kerralla helpompi tehdä aloite. Tällä hetkellä itselläni on vähän juttua erään miehen kanssa ja täytyy kyllä sanoa, että tässä tilanteessa ei luultavasti oltaisi, ellen olisi alussa ollut se aktiivisempi osapuoli :)

glamnation
Seuraa 
Liittynyt9.10.2010

No jos flirtti tulee ihan luonnostaan, niin eihän sille mitään mahda. Minulla flirttaaminen tuntuu tosi teennääiseltä, tuntuu kuin jätkät huomaisivat että nyt minä ihan yrittämllä yritän flirttailla. :D Tämä varmaan johtuu siitä, että ylianalysoin liikaa kaikkia tilanteita, esim. keskustellessani faebookissa mietin todella tarkkaan mitä se miespuolinen kaveri nyt ajattelee jos aloitan keskustelan tms.

Vierailija

Täällä on samanlaisia tuntemuksia, kun aloittajalla! Noi mitä miumiu92 kirjottaa niin kuullostaa välillä kyllä niin tutulta. Ja miumiu puhuu myös ihan asiaa, että mielummin tekee jotain, ku jättää tekemättä. Eihä sitä koskaa tiedä mitä tulee tapahtumaan ja jos sitä ei tee nii luultavasti sitäki rupee jossai vaiheessa sitten harmittelemaan. Itse kun vielä pystyis tätä toteuttaa.. Miumiu kirjotti, että on "harjoitellu" oman kiinnostuksen osoittamista nii miten sitä voi harjotella? Ite oon ainaki niin monta kertaa "jääny jalkoihin" omissa ihmissuhde asioissa, että oikeestaa ihan pelottaa tehä jotain uusia aloiteita ja useimmiten se sitten jääkin tekemättä. Ja jälkeen päin harmittaa.. Ois kumminki kiva päästä tästä "kammosta" yli, mutta oon jotenki jämähtäny paikoilleen. Ideoita?

Vierailija

Olen sinkku ja erittäin kiinnostunut eräästä miehestä. Haluaisin tehdä aloitteen, en kuitenkaan tiedä miten ja uskallanko. Jotenkin se kynnys on niin suuri ja pelkään nolaavani itseni. Pelkään, että minut tunnetaan lopulta vain sinä epätoivoisena tyttönä. Mitä jos miehen mielestä olen ällöttävä? Mitä jos nolaan itseni täysin? Miten enää kehtaan näyttäytyä missään? Tiedän, että olen jotenkin tosi epävarma itseni kanssa. Olen niin monesti joutunut pettymään ihmissuhteissa, että siksi kynnys tehdä aloite on niin korkealla. Olisiko kenelläkään antaa hyviä vinkkejä, millä itsetuntoa saisi kohennettua ja aloitteen tekeminen olisi helpompaa?

Kiitos jo etukäteen:)

Vierailija

Tuo "harjoitella" ei ehkä ollut paras sanavalinta, mutta siksi laitoinkin sen lainausmerkkeihin :D Lähinnä tarkoitin sitä, että yrityksen ja erehdyksen kautta olen löytänyt itselleni sopivimman tavan osoittaa kiinnostusta. Etenkin pienessä hiprakassa hakeudun helposti miehen seuraan, jos hän vaikuttaa kiinnostuneelta. Jos istumme vierekkäin, heitän jalat miehen syliin, jolloin yleensä odotan miehen tekevän seuraavan siirron. Harjoituksella tarkoitin myös sitä, että olen opetellut asennoitumaan eri tavalla. Ennen harmittelin, kun jutut miesten kanssa eivät edisty, mutta erinäisten tapahtumien kautta ymmärsin elämän rajallisuuden ja päätin ottaa enemmän riskejä ja nauttia elämästä, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin :)

Edelliselle kirjoittajalle sanoisin, että ole rohkea! Jos kyseessä on todella mies, eikä enää mikään nuori poika, hän osaa varmasti käyttäytyä asiallisesti, vaikka ei olisikaan sinusta kiinnostunut. Oletteko ennestään ystäviä tai tunnetteko jotakin kautta? Voitko luontevasti pyytää hänet kanssasi esim. syömään tai viettämään kanssasi iltaa? En usko, että aloitetta tehdessä voi edes kovin pahasti itseään nolata. Eiköhän se vastapuolikin ajattele enemmänkin, että se oli rohkeaa sinulta.

Itse olen ainakin huomannut, että esim. Facebookin kautta on helpompi tehdä aloite kuin vaikkapa kasvotusten. Kannattaa siis aloittaa siitä, jos tuntuu, että kasvotusten se on liian ahdistavaa. Toki voi laittaa myös tekstiviestiä, jos on niin tuttu, että omistaa kiinnostuksen kohteen puhelinnumeron :)

Vierailija
Vierailija

Olen 19-vuotias lukiolaistyttö, ja minua on alkanut kyllästyttää jatkuva yksinolo. Olen urheilullinen, fiksu, kaunis, kiltti ja hauskakin. Saan usein kehuja ulkonäöstäni sekä luonteestani ns. tasokkailta miehiltä, mutta silti en ole onnistunut saamaan aikaan kahta kuukautta pidempää seurustelusuhdetta.

Missä vika? Kellään samanlaisia tuntemuksia?

http://pleieri.blogspot.com/2013/04/miksi-olen-sinkku.html kertoo syyn sinkkuuteesi vastentahtoasi

 

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat