facebookviestejä toiselta tytöltä

Vierailija

Olimme yksi päivä poikaystäväni kanssa koneella ja hän kävi facebookissa katsomassa viestinsä. Hänelle oli tullut viesti yhdeltä tytöltä jonka oli kerran tavannut töissä: olisitpa täällä :)
Menin ihan hämilleni ja kysyin, että mikä tuo on? Poikaystävänikin ihmetteli ja sanoi että todella outoa että se tyttö tollasta viestiä laittaa.
Olen ennenkin nähnyt, että he ovat jutelleet facebookissa. Pari kertaa kun olen mennyt poikaystäväni luo niin hän on ollut koneella ja hänellä on ollut ihan avoimesti keskustelu auki tämän tytön kanssa eikä hän ole mitenkään sitä peitellyt.
Kuitenkin ihmettelen, että mikä motiivi hänellä on jutella sellaisen ihmisen kanssa kenet on tavannut kerran? Poikaystäväni sanoi, että hän ei ole mitenkään antanut tämän tytön ymmärtää, että olisi kiinnostunut. Hän avasi keskustelun ja sanoi että ole hyvä ja lue niin näet, että tässä keskustelussa ei ole ollut mitään siihen viittaavaa. Vanhoista keskusteluista kuitenkin näki, että poikaystäväni on itse välillä alkanut juttelemaan tälle tytölle. Oliko kivaa tampereella? kun tyttö oli aikasemmin puhunut lähtevänsä sinne. Toinen viesti oli mitä puuhailet? En vain ymmärrä miksi hän haluaa jutella jonkun puolituntemattoman kanssa. Ja juuri se että poikaystäväni on ite aloittanut keskusteluja ja kysynyt mitä puuhailet jne.
Poikaystäväni sanoi että tytön viestin on pakko olla jokin vitsi tai sitten hän tarkoittaa että olisitpa nyt online täällä facebookissa. Eikä minua niinkään kiinnosta se mitä se tyttö lähettää vaan se että poikaystäväni on välillä aloittanut keskustelun hänen kanssaan. Poikaystäväni itse sanoi että ei hänellä mitään erityistä syytä ole huvikseen vaan on jutellut. Mitä mieltä? Voiko hän muka olla ilman mitään kiinnostusta jutellut käytännössä tuntemattoman ihmisen kanssa ja vielä usein?

Sivut

Kommentit (20)

Vierailija

Voi todella olla, että hän on jutellut tytön kanssa vain huvikseen, kuten itse sanoo. Mielestäni se on hyvä merkki, että poikaystäväsi on avoimesti näyttänyt keskustelut sinulle, sillä jos hänellä olisi jotain salattavaa, hän tuskin olisi sitä tehnyt. Ymmärrän kyllä, että tuollainen jää jollain tasolla kuitenkin vaivaamaan. Kyllähän sitä itsekin tulee vastakkaisen sukupuolen kanssa keskusteltua facebookissa silloin tällöin, tosin lähes poikkeuksetta tunnen ihmiset, joiden kanssa keskustelen, ainakin jollain tapaa.

Vähän ehkä ihmettelen sitä, että kerran tavattuaan juttelee tytön kanssa usein (siis kertomasi mukaan). Itsellenikin saattaisi tulla mieleen, että onkohan mies silloin hieman kiinnostunut tästä tytöstä. Näin ei kuitenkaan välttämttä ole. Voit mainita, että sinua hieman häiritsee se, että poikaystäväsi keskustelee tytön kanssa niin usein ja että hänkin aloittaa usein keskustelun. Poikaystäväsi saattaa kuitenkin pahastua tästä, sillä hän voi kokea sinun haluavan päättää siitä kenen kanssa saa olla yhteyksissä jne. Jospa seurailet vähän aikaa tilannetta ja katsot jatkuuko heidän keskustelunsa.

glamnation
Seuraa 
Liittynyt9.10.2010

En usko että sinun tarvitsisi huolestua poikaystäväsi ja hänen fb-kaverinsa chattailusta. Mutta onhan tuo aika outoa, että hän on kiinnostunut noin paljon ihmisestä jota ei edes tunne kunnolla. Jos he keskustelevat paljon facen kautta, on tietenkin luonnollista että poikaystäväsi esim. tiesi tytön Tampereen reissusta ja kyseli kuulumisia. Samaa hän olisi kysynyt luultavasti keneltä tahansa. Voithan kysyä poikaystävältäsi, miltä hänestä tuntuisi jos sinä tapaisit uuden kaverin joka olisi mies, ja alkaisit pitää hänen kanssaan yhteyttä säännöllisesti facebookin kautta.

Vierailija

Okei.. Sanoisin että oot ihan naurettavan vainoharhanen ja ylimustasukkanen.
Pehmitän kuitenki vähän että ite olisin varmaan kans mustasukkanen syystä jota en käsitä koska tietäisin ettei mieheni halua tytöstä mitään muuta kuin korkeintaan kaveria. En sanoisi miehelle mitään negatiivistä keskustelusta ja vaikka hän haluaisi ihan ystävystyä tytön kanssa, näyttäisin vähä mustasukkaisuuttani mutta en estäisi enkä suuttuisi.

Mun mielipiteeseen varmaan vaikuttaa aika paljon se että siitä asti ku oon mieheni kanssa ollu mulla on ollut lähes kaikki kaverit poikia ja yhden kaveripojan on hankkinu netistä meijän seurusteluaikanaki.
Välillä mies osottaa mustasukkasuutta varsinki jos oon pukeutunu sen mielestä liian nätiks ku meen kaveripoikia tapaamaan, mutta muuten se on vaa ilonen että mulla on omia kavereita.

Ois siis tosi itsekästä olla luottamatta mieheen ja kieltää siltä yhteydet muihin tyttöihin ku ite huitelen ties kenen kanssa.

Tää on sitä luottamusta ja jos teijän suhde on alussa, sanoisin että ei hätää tää keskenäinen luottamus tulee kyllä. Jos ootte useemman vuoden seurustellu ni sanoisin että teijän pitäs ehk jutella täst luottamusasiast tai jotai..

Vierailija

En ehkä teistä muista tiedä, mutta kyllä minun kaikki tuttavani ja kaverini ovat olleet aluksi minulle tuiki tuntemattomia ihmisiä, jotka on jossakin tavannut ja joihin on tullut sitten pikku hiljaa tutustuttua juttelemisen kautta.

Kuten kaikki edellä sanoneet ovat todenneetkin: mustasukkaisuudelle ja epäilemiselle ei ole mitään syytä. Olen tästä samaa mieltä. Ei ole mitään pahaa, väärää tai outoa, että toinen haluaa tutustua uuteen ihmiseen ja luoda läheisen kontaktin. Kyselemällä kuulumisia, muistamalla aiemmat keskustelut ja kyselemällä tekemisiä saa kaikista helpoiten särjettyä jäätä ja aloitettua soljuvan keskustelun, jos ei toista vielä tunne niin hyvin, että voisi puhua henkilökohtaisemmista asioista tai aloittaa keskustelua puhumalla suoraan jostakin aiheesta. Ei mitään salamyhkäistä tai epäilyttävää siis!

Niin kauan kun poikakaverisi on avoin tekemisistään ja jutteluistaan muiden ihmisten kanssa, ei ole mitään syytä epäillä. Jos tilanne kuitenkin yllättäen muuttuu kokonaan eli mies ei anna sinun nähdä hänen fb:tään enää tai anna sinun olla koneella vaan istuttaa sinut viereensä hallinnoiden itse hiirtä ja näppäimistöä, on syytä kysyä mitä salattavaa hänellä on. Enkä tällä tarkoita, että miehellä tietenkään mitään velvollisuutta olisi antaa sinun katsoa ja selata kaikkea miehen omaa ja yksityistä, vaan tarkoitan lähinnä sitä, että jos nykyinen käytös muuttuu yllättäen hyvin umpinaiseksi.

Vierailija

En näe mitään syytä, miksi parisuhteessa oleva ihminen hankkisi väkisin itselleen uusia vastakkaisen sukupuolen edustajia kavereikseen. Mielestäni tuomoisessa on aina vähän jotain hämärää. Itselläni, eikä miehelläni ole mitään kiinnostusta hankkia uusia vastakkaisen sukupuolen edustajia ystäviksi ja kummankin mielestä se olisi ahdistavaa toista kohtaan. Ja ei Cristaly, meillä ei ole luottamusongelmia. Vaan tästä se luottamus juuri on syntynyt kun ei ylipäätänsä tehdä mitään hämärää ja on selvät rajat ja pelisäännöt.

Täyttä hömppää tuo nykyajan vapaamielisyys, että pitäisi kaveerata kaikenmaailman killien kanssa vaikka omakin kumppani on. Miksi turhaan loukata toista. Kavereita tulee ja menee. Se on vaan sellaista teinihöpötystä, että kaverit on muka niin tärkeitä, että menevät parisuhteen edellekin.

Sinuna sanoisin miehelle suoraan, että hänen juttelunsa häiritsee, ja jos hänen mielestään hänellä pitää olla uusi naisystävä ja sinusta taas ei niin hän tuskin on oikea mies sinulle. Kannattaa mielummin hankkia sellainen, joka on samoilla linjoilla itsensä kanssa.

roselavender
Seuraa 
Liittynyt12.3.2012

Luulen että poikaytäväsi ei mitään hämärää puuhaa josta tarvitsisi olla huolissaan, mutta olen myös samoilla linjoilla haamukoiran kanssa. Meillä ainakin yrittään puolin ja toisin välttää sellaista josta toiselle tulisi paha miele ja meilläkin luottamus kyllä ihan kohdallaan.Itselläni ainakaan ei ole edes mitään intressejä kerätä lisää vastakkaista sukupuolta olevia kavereita eikä myöskään miehelläni. Yleisesti tuntuu siltä että jos molemmilla on eri käsitykset siitä mitä saa tehdä tai mikä satuttaa toista niin silloin niitä ongelmia syntyy. Ja minulle avomieheni on ainakin tärkeämpi kuin kukaan uusi kaverini. Kompromissejä :)

Vierailija

Niinno eihän siinä välttämättä ole kyse muusta kuin uuden ystävyyssuhteen luomisesta. Mutta en siltikään ymmärrä, miksi parisuhteessa olevien tulisi tieten tahtoen luoda uusia kontakteja uusiin vastakkaisen sukupuolen edustajiin. Olisi paras jos kaikki löytäisivät sellaisen kumppanin, jonka kanssa olisi yhtä mieltä "rajoista". Toisen mielestä pieni flirttailu, uusien suhteiden luominen tms. voi olla täysin harmitonta ja toiselle se ei tule kysymykseenkään.

Olisi kuitenkin hienoa jos jokaiselle parisuhteessa elävälle oma kumppaninsa olisi kaikkein tärkein ihminen, ja kukaan ei menisi hänen edelleen. Ja jos joku uusi ihmissuhde tuottaa kumppanill harmia, voisi tämän suhteen katkaista tai kylmettää toisen vuoksi.

Itse voisin luopua kenestä tahansa kaveristani mieheni takia.

Vierailija

Ollaanpas sitä nyt tiukkoja ja epäileviä o.O Minkä sille mahta jos ystävystyy paremmin vastakkaisen sukupuolen kanssa? Se on ihan fakta että muutama ystävä on hyvä olla parisuhteen molemmilla osapuolilla. Jos sitä aina vain on kahestaan sitä ennen pitkää kyllästyy, tai jompaakumpaa alkaa ahdistaa kun ei toisella ei ole omaa elämää yhtään. Ja jos vanhat ystävät on kuihtunu pois (esim. just seurustelun alun myötä) on sitä pakko hankkia uusia ja tässä maailmassa se tapahtuu helpoiten netissä.
Ja tässähän siis ei ole ollenkaan kysymys siitä että se oma pari ei olisi kaikkein tärkein. Saa sitä nyt nähä muitaki ihmisiä ilman että tarttee kyseenalaistaa sitä rakkautta o.O

Vierailija

Samaa mieltä kuin Cristaly. Itse en katso ystävyyssuhteissa sitä, onko kyseessä mies vai naispuolinen ihminen. Tottakai parisuhteessa joskus tulee oltua mustasukkainen jos toinen lähtee muiden tyttöjen kanssa jonnekin, mutta en näe mitään järkeä siinä että pitäisi alkaa rajoittamaan parisuhteen ulkopuolisten ihmisten tapaamista. Olen pyytänyt saada tutustua kyseisiin tyttöihin ja se on auttanut paljon luottamuksessa. Samoin kumppanini tuntee minun miespuoliset ystäväni, joskus liikkuu heidän kanssaan ilman minuakin.

Itse olen bi-seksuaali, ja siinä tapauksessahan mieheni pitäisi rajoittaa minulta sekä naiset että miehet, jos noilla säännöillä mentäisiin. Jokaisella on tietysti omat pelisääntönsä suhteessa, eikä siinä tietenkään ole mitään pahaa jos ne vain toimivat molemmilla.

Bambiriino, minusta myös tuntuu siltä että miehesi on hyvä tyyppi, kerta näyttää avoimesti sinulle keskustelunsa tuon tytön kanssa.

Vierailija

No silloinhan se toimiikin, jos kumpaakaan ei haittaa parisuhteen ulkopuoliset läheiset mies/nais ystävyyssuhteet. Mutta siinä tapauksessa jos parisuhteen osapuolet ovat eri linjoilla asiassa, on luvassa ongelmia.

Mutta en ihmette miksi nykyaikana pettämistä tapahtuu niin paljon kun jatkuvasti "leikitään tulella". Luirutaan kaikenmaailman Maiju-Pettereiden ja Kerttu-Eemeleiden kanssa pitkin maailmaa...

Joo tiukkoja ollaan. Onneksi mieheni kanssa molemmat :) Epäileviä? Emme, koska emme anna toisillemme mitään syytä siihen.

Parisuhteen ulkopuolisia ystäviä toki on hyvä olla, mutta en vain ymmärrä miksi parisuhteessa elävän tarvitsisi heidän kanssaan jatkuvasti olla tekemisissä. Jos toisen seura ei riitä suurimmaksi osaksi, niin mitä järkeä olla edes yhdessä.

Vierailija

Ps. Komppaan valioyksilö95:sta. Tytön viesti "olisitpa täällä" on selvä merkki, ettei kyse ole pelkästä viattomasta "ystävyyssuhteen kehittelemisestä".

Tuollaisen kommentin takana on AINA taka-ajatus.

Vierailija

Haamukoira on selvästi niitä ihmisiä, jotka eivät välitä yhteisöllisyydestä, vaan kietoutuvat ennemmin kumppaniin. Asian voi ajatella noin mustavalkoisesti, että jos kumppanin seura ei ainoastaan kelpaa, niin miksi edes olla. Käytännössä asiat eivät toimi noin yksinkertaisesti. Ihminen "tarvitsee" ympärilleen verkoston. Siihen kuuluu yleensä oma perhe/sukulaiset, kumppani ja lähimmät ystävät. Nuorena ei varmasti haittaa tuollainen kietoutuminen, mutta vanhemmiten se voi yllättää.

Oma sukulaisnaiseni teki miehensä kanssa juuri noin, että he elivät toisilleen ja ympärilleen eivät kehittäneet minkäänlaista verkostoa. Mies kuoli 58- vuotiaana ja nainen jäi yksin. Kirjaimellisesti yksin. Hän koetti sitten vuosi miehensä kuoleman jälkeen saada meitä nuoria lähtemään kanssaan ulkomaanmatkalle kun yksin ei uskaltanut lähteä eikä osannut yksin mennä, kun oli tottunut matkustamaan miehensä kanssa, eikä oman ikäisiään ystäviä ollut, joita olisi voinut pyytää matkalle. Meillä nuorilla taas ei ole varaa matkoihin saatikka aikaa. Nainen joutui jättämään toiveet matkustamisesta.

Mitä vanhemmalla iällä koettaa ystävyyttä rakentaa muiden ihmisten kanssa, sitä vaikeampaa se valitettavasti on. Hänkin sen myönsi, ettei ollut onnistunut luomaan yhtään hyvän päivän tuttavuutta kummempaa ystävyyssuhdetta, vaikka oli kokeillut kaikkensa. Ystävyys ei ole asia, jonka saisi sormiaan napsauttamalla vaan se on vuosien vaalimisen tulos. Ystävyys tulee pikku hiljaa, pienistä ja isoista teoista, jakamisesta ja yhdessäolosta. Riippuu totta kai, miten ystävykset ylläpitävät suhteitaan, mutta tietynlainen ulkona pitäminen rappeuttaa ystävyyttä enemmän kuin ylläpitää sitä.

On totta, että parisuhde toimii paremmin, jos on samankaltaiset sävelet yhteisistä säännöistä. Jos mieheni koettaisi tehdä samanlaista sääntöä kuin haamukoiran parisuhteessa on, pitäisin häntä epäluotettavana. Eikö mies kykene kommunikoimaan ja olemaan muiden naisten seurassa ilman, että heti on mielessä intiimi kanssakäyminen? Pelkääkö mies retkahtavansa heti, kun joku nainen osoittaa kiinnostusta? Samalla myös kokisin, ettei mies luota minuun, vaan olettaa minun lähtevän heti toisen miehen matkaan, jos satun toimimaan jonkun muun kuin hänen kanssaan (tarkoittaen vaikkapa koulutöitä, työpaikan juttuja, harrastuksia). Lopettaisin melko varmasti suhteen siihen. Tämä vain osoittaa sen, että ihmisiä ja asenteita on erilaisia, ja parisuhteen rakenteita yhtä paljon ja erilaisia kuin on pariskuntiakin.

Haamukoira kutsui tätä sukupuolineutraalia ystävyyttä "muoti- ilmiönä". Tämä herättää minut miettimään, oletko yli 70- vuotias, vai ovatko vanhempani ja lähisukulaiseni vain niin moderneja ollakseen yli kuusikymppisiä, kun heillä on ollut lapsuudesta lähtien ystäviä molemmista sukupuolista aina tähän päivään asti. Ainoastaan samankaltaisen asenteen olen kohdannut anopillani/apillani. Heidän mielestään parisuhteessa ei pitäisi olla missään tekemisissä vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Olen saanut tästä kuulla muutamaankin otteeseen, kun olen puhunut kavereideni (miehiä) ja minun projekteista. Itse en edes kykene ajattelemaan mitään seksuaalista puhuessani noista projekteista, mutta mieheni mukaan kun tarpeeksi likaisesti ajattelee, saa imetyksestäkin perverssin riitin.

Eniten minua kuitenkin harmittaa tuollainen asenne, että jos toinen sanoo varatulle ihmisille "olisitpa täällä", tarkoittaa se automaattisesti "jotain semmosta likasta ja ihan varmasti on taka-ajatuksia ja kaikkee, hyihyi". Mieheni naispuolisen ystävän äiti kuoli onnettomuudessa, jolloin miehestäni tuli naiselle itkuolkapaa. Oli aivan normaalia, että hän saattoi laittaa tuonkaltaista viestiä tai soittaa iltamyöhällä jutellakseen. Tarkoitan tällä sitä, että jos tapausta ei tunne, eikä tiedä kaikkea, on tuollaisten likaisten oletuksien esittäminen loukkaavaa ja kertoo enemmän sanojan ajatusmaailmasta, kuin todellisesta tilanteesta. En tietenkään kiellä, etteikö voisi ollakin niin, että tyttö olisi vaikkapa ihastunut tai jotain, mutta estääkö se siltikään miestä juttelemasta tämän kanssa? Minusta ei. Alkuihastuminen on sellainen asia, joka ei ihan suoraan tarkoita, että toisen haluaisi sänkykumppanikseen. Olen monasti kuullut kun pojat ovat myöntäneet ihastuneensa uuteen miespuoliseen kaveriinsa ystävyyssuhdetta rakennettaessa. Samoin käy usein myös naisille kun uuden naispuolisen kaverin kanssa viettävät aikaa. Eikä se ihastuminen muutu sen kummemmaksi vastakkaisten sukupuolien kohdalla. Ihastuminen on usein osa kaverustumista, se ei tarkoita mitään sen kummempaa eikä se kestä iäisyyttä.

Minua myös harmittaa aloittajan poikaystävän puolesta. Hän toimi avoimesti ja rehellisesti. Silti kuuluu soraääniä sen suhteen, että mies olisi epäluotettava ja kommunikointi pitäisi kieltää vain sen takia, että sattuu olemaan parisuhteessa, mies ja keskustelun toinen osapuoli on nainen. Totta kai, jos aloittajaa hirveästi kaihertaa asia, siitä kannattaa puhua ja erityisesti aloittajan kannattaa pohtia, että mikä asiassa häntä eniten kaihertaa. Se, että kyseessä on tuntematon nainen, se että mies ylipäätään juttelee muiden naisten kanssa vai se, että mies näyttäisi tykkäävän jutella sen naisen kanssa. Kuitenkin, jos avoimuus tuomitaan epärehellisyytenä, niin kannustaako se edes sitten olemaan avoin ja rehellinen, jos sillä ei saavuta mitään muuta kuin syytöksiä?

Vierailija

En ole 70-vuotias, mutten mikään teinikään. En ole väittänyt, etteikö ihmisellä tarvitsisi olla muita läheisiä, kuin oma kumppaninsa. Arvostaisin kovasti, jos et laittaisi sanoja suuhuni Athenel. Sanoin vain, etten ymmärrä miksi ylipäänsä JATKUVASTI pitäisi olla tekemisissä kavereiden kanssa jos elää parisuhteessa. Myönnän kyllä etten ole kovin yhteisöllinen ihminen, enkä näe asiassa mitään väärää. Se ei tosin tarkoita että olisin eläisin silti ainoastaan kumppanilleni. Perheeni on minulle myös äärimmäisen tärkeä ja minulla on läheisiä ystävyyssuhteita, joita vaalin. Vähän vanhemmaksi kun tulee, niin huomaa, että aidot ystävyyssuhteet kyllä kestävät vaikkei koko ajan oltaisikaan tekemisissä.

En ymmärrä miksi aloittajan poikaystävän kannattaisi jatkaa juttelua tytön kanssa, kun tyttö vaikuttaa häneen ihastuneelta, tai heillä vaikuttaisi lähinnä olevan molemminpuolista ihastumista. Yhteydenpito vain ruokkii tätä ja turmiollista parisuhteelle. Onhan se alkanut jo rappeuttaa sitä, aiheuttamalla pahaa mieltä aloittajalle.

En tarkoita myöskään, etteikö vastakkaisen sukupuolen edustajia voisi olla kavereina, mutta ei heidän kanssan tarvitse parisuhteessa elävien liiemmin viettää aikaa. Varsinkaan kahdestaan, JOS se tuottaa toiselle pahaa mieltä. Jos asia on molemmille osapuolille ok, niin sitten se on ok.

Vierailija

Myönnän, että alun kirjoitin melko kärkevästi, vaikkei tarkoitus ollutkaan olla noin kärjistävä.

Mietin, että mikä on haamukoira sinun mielestäsi sitten jatkuvasti? Kysyn tätä vain siksi, että jatkuvasti on laaja käsite ja tarkoittaa monille hiukan eri asioita. Minulle jatkuvasti tarkoittaa päivittäin, mutta joillekin se voi tarkoittaa kerran viikkoa tai kerran kuukautta.

Itse myönnän olevani sen verran itsekän ja jääräpäinen ihminen, että minä olen laittanut mieheni nielemään sen asian, että minulla on miespuolisia kavereita, joiden kanssa vietän aikaa. Hänelle se oli aluksi ongelma, vaikka jo tapaillessamme tiesi siitä. Kun asia nousi miehelle voimakkaaksi mustasukkaisuudeksi, laitoin hänet silloin valitsemaan, että joko oppii sietämään tai vaihtaa naista. Hän valitsi sietämisen. Enkä sano, että se olisi kädenkäänteessä tapahtunut. Asian hyväksyminen vei aikaa ja voimia. Sittemmin hän ystävystyi muutaman naisen kanssa itsekin ja ilmeisesti se vähän laukaisi tilannetta ja nykyään hänelle on minun vanhat ja uudet miespuoliset kaverisuhteet ok. Ja suhteemme on tuon jälkeen kestäny vuosia.

Ei parisuhteet ole vakaita tiloja, vaan muuttuvia suhteita. Ihmiset kasvaa ja asenteet muuttuu, tilanteet voi yllättäen muuttua radikaalisti ja yhdessä on kyettävä asiat ratkaisemaan, vaikka kuinka vaikealta tuntuisi. Myönnän, että jos nyt olisin samassa tilanteessa kuin vuosia sitten, uskottavasti pistäisin miehen suoraan etsimään uutta naista, enkä edes ehdottelisi omien asenteidensa käsittelyä. Olen nimittäin tuossa asiassa samaa mieltä kanssasi, että ei kumppanilleen tai itselleen pidä ehdoin tahdoin pahaa oloa tuottaa. Jos asenteet eivät lähtökohtaisesti natsaa yhteen, eikä kompromissiratkaisuja osata tehdä, on parempi tällöin lähteä eri teille.

Olemme siis haamukoira tässä asiassa aivan eri ääripäissä mielipiteiden ja tehtyjen ratkaisujen osalta. Myös sen osalta, että ei kaikki se, mikä rappeuttaa, tuhoa automaattisesti suhdetta :P

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat