Miten kestää sinkkuutta?

Vierailija

Olen jo pitemmän aikaa ollut sinkkuna. Erittäin pitkä parisuhteeni päättyi useita vuosia sitten. Alan olla jo täysin loppu yksinäisyyteen. Päivät matelevat eteenpäin ja olen asian suhteen hieman masentunutksin. Olen aivan ok näköinen, mukava ja huumorintajuinen. Olen jo sen verran "iäkäs", ettei baareissa notkuminen tuota mielihyvää, vaan kulutan aikana mieluummin harrastusten ym. parissa. Jostain syystä en vain ole "kelvannut" kenellekään... Usein sanotaan, että mies löytyy kun sitä vähiten odottaa. Itse olen jo aivan loppu olemaan yksin ja haluaisin kovasti löytää kumppanin. Lisäksi olen erittäin ihastunut erääseen henkilöön, mutta en ole saanut häneltä vastakaikua. Tämäkin tuottaa minulle paljon synkkiä tunteita.

Miten te sinkut kulutatte aikaanne ja kestätte yksinäisyyttä? Kertokaahan omia kokemuksianne?

Kommentit (8)

Vierailija

Terve!

Toivottavasti et elä siinä uskossa, että jos löydät parisuhteen kaikki ongelmasi ratkeavat. En usko että kukaan elää täydellistä elämää, oli sitten sinkku tai suhteessa. Mikään parisuhde ei ole täydellinen, vaan aiheuttaa päänvaivaa, surua ja murheita. Mieti vaikka omaa eroasi, tuskin suhteenne oli pelkkää ruusuilla tanssimista(?).

Ihmiset haluavat aina sitä mitä eivät voi saada. Sinun kannattaa pysähtyä, miettiä mitkä asiat elämässäsi ovat hyvin ja iloita niistä. Tee hyvää ruokaa, katso leffoja, vietä aikaa ystäviesi kanssa ja panosta ystävyyssuhteisiin, käy kampaajalla ja kosmetologilla, nauti harrastuksistasi...

Kumppanin voi nykyään löytää myös netistä. Jos kipeästi kaipaa jotain vipinää elämääsi, niin kannattaa ainakin kokeilla! Pidä silmäsi auki myös sinkkubileille- ja risteilyille. Vaikka et löytäisikään kumppania, voit viettää siellä mukavaa aikaa ystävän kanssa!

Jos joku ei anna vastakaikua, älä haikaile hänen peräänsä! Hän ei ole arvoisesi eikä tiedä mitä menettää ;)

Tsemppiä!

Vierailija

Voin sanoa että ei toi pari vuotta nyt kauheen pahalta vielä kuulosta. Palataan asiaan sit kun oot samassa tilanteessa kuin meikä.

Terveisin nimim. "Kolmekymppiä lähestyy uhkaavasti eikä käteen oo vieläkään jäänyt kuin pari hassua yhdenyönjuttua."

Vierailija

Lainaus:

Voin sanoa että ei toi pari vuotta nyt kauheen pahalta vielä kuulosta. Palataan asiaan sit kun oot samassa tilanteessa kuin meikä.

Terveisin nimim. "Kolmekymppiä lähestyy uhkaavasti eikä käteen oo vieläkään jäänyt kuin pari hassua yhdenyönjuttua."

Voitko ystävällisesti kertoa, missä kohtaa puhuttiin parista vuodesta?

Vierailija

Kyllähän sitä sinkkuna itsekin toisinaan kaipaa lämpöä ja läheisyyttä - nykyään ehkä enenevässä määrin. Koska itselläni on ollut viime vuodet todella kiireisiä kiitos koulunkäynnin ja töiden, ei sitä ylimääräistä aikaa ole ollut niin valtavasti, joten ei tavallaan ole ollut edes kunnolla aikaa haikailla kenenkään perään. Oikeastaan olen koittanut ajatella niin päin, että minulla ei kuitenkaan olisi aikaa millekään vakavammalle juuri näiden kiireiden takia. Pian koulut alkavat kuitenkin olla käyty, joten nyt alkaisi mielessä siintää parisuhde. Lisäksi olen löytänyt mukavantuntuisen miehen, jonka kanssa minulla onkin säätöä, mutta mies on kyllä sanonut, että ei ainakaan vielä ole valmis sitoutumaan.

Kyllähän se aina vähän laimealta tuntuu, kun sanotaan, että mies löytyy kun sitä vähiten odottaa. Itse en edes oikein usko siihen. Usein tietysti sattuman kautta tutustuu ihmisiin, mutta ihmettelen toisinaan, että miten jotkut löytävät aina tilalle uuden kumppanin. Ehkä sitä sitten vain on niin nirso :D Harrastatko sinä mitään? Esim. kuntosalilla on paljon myös miehiä, joten harrastusten kautta sellaisen voisi löytää, jos baareissa ei huvita pyöriä :)

Itse otin myös kissan, joten ainakin siitä on seuraa, jos ei muuta seuraa ole :D Viime aikoina olen koittanut myös panostaa ystävyyssuhteisiin, jotta ystävät pysyisivät rinnalla, eivätkä jäisi taka-alalle. Olen luonteeltani sellainen, että tykkään puuhastella kaikenlaista, joten yleensä aika menee melko mukavasti yksin ollessakin. Toisinaan on kyllä sellaisiakin päiviä, että kaipaisi seuraa ja toimintaa. Ei auta kuin uskoa, että vakinainen kumppani löytyy :)

Vierailija

Olen itse ollut sinkkuna jo useamman vuoden ns. "omasta tahdostani". Seurustelin pitkään erään miehen kanssa, mutta suurimman osan ajasta meillä meni huonosti. Olin iloinen, että pääsin suhteesta eroon ja nyt tyytyväinen, että saan olla vapaa.

Kulutan vapaa-aikaani juuri kuten itse tahdon. En ole tilivelvollinen kenellekään menemisistäni ja voin lähteä lyhyellä varoitusajalla minne vain. Kehottaisin sinua nauttimaan täysin rinnoin vapaudesta, jota sinulla nyt on. Tee kaikkea sellaista mistä itse todella nautit, lue, kokkaa, urheile, herkuttele, tapaa ystäviä, tee juuri sitä mistä ITSE nautit:)

Itselläni ainut "ongelma" sinkkuudessa ovat ah niin rakkaat -sukulaiset. Heidän kysymykset poikakavereista ottavat todella päähän. Ja pahimpia ovat sukulaistätien kommentit sinkkuuteeni "no voi, noin mukava tyttö ja vieläkin sinkku", jepjep.. Jos sinkkuuteni on sukulaisille ongelma niin sittenhän on, minulle se ei sitä ole:D

Älä turhaan murehdi miehiä, löydät varmasti ajan kuluessa oman kullan kainaloosi ja saat katsella häntä kyllästymiseen saakka:) Nauti nyt elämästä kun voi:) Tsemppiä:)

Vierailija

Täällä kans yksi sinkku! Olipa kiva lukea muitten "tsemppausta" :) ja mukavaa, että muillakin on tää sama "ongelma", jos tätä siksi voi kutsua. Itse olen ollut jo aika pitkän tovin tässä vapaana ja kyllä tää rupee jo vähä "kyllästyttämään", et kaipas kyllä elämään jotain vaihtelua :) sellasta läheisyyttä. Kaveriporukassa melkein kaikki on parisuhteessa nii kyllä välillä on hieman yksinäistä ja ulkopuolinen olo. Varsinkin, jos pitäisi pitää tyttöjen ilta nii yleensä ne päättyy tähän samaa, että mennään samaan paikkaan missää nää näitten miehet viettää iltaa... Usein siis oon se kolmaspyörä. Nautin kyllä sinkkuna olosta ja oon kyllä yrittäny nauttia tästä niin paljon ku mahdollista, mutta jotenki on vaa sellane tunne, et jotain vaa puuttuu... Ja onko se oikeesti totta, että sen löytää ku vähiten odottaa?

Vierailija

Tiedän itsekin oikein hyvin tuon ns. kolmantena pyöränä olemisen tunteen. Myös useimmat minun kavereistani ovat olleet pitkään parisuhteessa, vaikkakin tällä hetkellä aika moni on itse asiassa päättänyt suhteensa. Onhan se toisinaan hieman ärsyttävääkin katsella toisten hempeilyä, mutta juuri nyt olen paremmalla mielellä asian suhteen, kun itsekin olen pari kertaa tavannut erästä miestä. Vaikka tästä ei mitään sen kummempaa kehittyisikään, ainakin olen taas hetkeksi saanut lämpöä ja läheisyyttä ja toivon mukaan pysymme ainakin kavereina, vaikka paria meistä ei tulisikaan.

En siis itse oikein usko tuohon, että mies löytyy kun vähiten sitä odottaa, vaikka toisaalta siinä onkin perää. Kannattaa koittaa vaan olla liikaa keskittymättä tietoiseen etsintään, yleensä sattuman kautta parit löytävät toisensa ennemmin kuin tietoisella etsinnällä. Voihan toki kokeilla vaikka nettideittailua, jos tosissaan haluaa jonkun löytää pian. Itse olen kuitenkin aina löytänyt miehet sattuman kautta :)

Vierailija

Olen myös pitkään ollut jo sinkkuna. Olen aina toivonut suurta perhettä; ihanaa miestä ja montaa lasta. Ikää minulla alkaa jo olla sen verran, ettei suurperhettä enää välttämättä ehdi perustaa. Olen jotenkin jo vain luopunut ajatuksesta ja toivosta omaa perhettä kohtaan. Valitettavaa, mutta niin totta. Pakko vain tunnustaa, etten enää "ehdi" saamaan montaa lasta. Aihe on ollut itselleni todella arja ja keskustellessani hyvien ystävieni kanssa aiheesta on lopputulos oluut aina täysi nolla. Ystäväni, joilla on jo mies ja lasten teko käynnissä ovat olleet välinpitämättömiä "huoleeni". He eivät jaksa keskustella aiheesta eivätkä tsempata minua eteenpäin. En toki tarkoita, että heidän tarvisi kantaa taakkaani mukana, mutta se, että joku tsemppaisi olisi mielestäni tärkeää. Ainoa kommentti mitä ystäviltäni olen saanut on ollut, että "ethän sä koskaan käy missään, mistä muka voisit miehen löytää".
No en toki baareissa jaksa notkua, mutta käyn kaikkialla muualla. Harrastan monenlaisia asioita ja tapaan sitä kautta ihmisiä. Töissä olen ihmisten kanssa jatkuvasti tekemisissä.

Itse olen jo jotenkin vain tyytynyt tilanteeseeni ja olen varautunut siihen, että elän sinkkuna mahdollisesti lopun elämääni. Surullista, mutta totta..

Kiitos kaikille, jotka jaksavat täälä kannustaa sinkkuja:) Tästä lähtien teen sellaisia asioita joista itse pidän, kuten muutamassa kommentissa kehoitettiin:)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat