Tapaaminen eron jälkeen - ei yhteydenpitoa puoleen vuoteen, molemmat silti edelleen kiinni toisissaan. Miten lähestyä?

Vierailija

Mitä tehdä, kun kumpikaan ei ole päässyt erossa eteenpäin - tkesti fiksummalla otsikolla.

Haluaisin siis apua siihen, että minun pitäisi ottaa yhteyttä entiseeni ja yrittää saada hänet tapaamaan minut, koska erosta tulee puoli vuotta, mutta kumpikaan meistä ei ole päässyt yli. En vain ole varma, miten toimia.

Olen ennenkin kirjoittanut täällä suhteestani, joten en nyt lähde siitä nyt tarkemmin selittämään. Lyhyesti sanottuna kuitenkin entiseni siis jätti minut puoli vuotta sitten, oli joutunut silloin psykiatriselle osastolle avohoitoon ja koki olevansa liian sairas suhteeseen. Ainoa selitys eroon oli, että "se on ainoa turvallinen vaihtoehto". Hyvästellessämme sanoin hänelle, että odottaisin hänen parantumistaan, ja hän vastasi vain, että siihen menee kauan. Viimeisenä viestinä tavaroidensa hakemisen jälkeen hän kirjoitti "Minäkin rakastan sinua. Aina". Sitä ennen olimme kohdanneet monia vaikeuksia, muuttaneet puoli vuotta sitten erillemme (mitä hän katui, mutta silloin masennus + tunne-elämän häiriö pahenivat ja häntä pelotti. Ennen nykyistä eroa asuimme kuitenkin taas saman katon alla ja odotimme hänen vuokrasopimuksen umpeutumista, sillä kaksiomme oli hänelle se ainoa oikea koti) ja olleet eron partaalla. Halusimme kuitenkin olla yhdessä, koska olimme kaikesta huolimatta onnellisia ja tiesimme, ettemme koskaan löytäisi mitään yhtä ihmeellistä (hän tiesi heti nähdessään minut, että olisin hänen unelmiensa tyttö, vaikkei tuntenut minua). Vain muutamapäivä ennen eroa ja osastolle lähtöä entiseni sanoikin, että minun jättäminen olisi asia, jota hän varmasti tulisi katumaan loppuelämänsä. Hän myös sanoi haluavansa kanssani kihloihin, kunhan olisi ensin tarpeeksi terve ja voisi olla varma, ettei lähde elämästäni. Hän piti minua sielunkumppaninaan, kuten minä häntä, ja oli minut jättäessään sitä mieltä, ettei hänelle tulisi koskaan ketään toista.

Eron jälkeen hän kuitenkin poisti minut elämästään täysin. Olen kahdesti törmännyt häneen kadulla, eikä hän ole näkevinään minua - olen silti nähnyt hänen katseensa ja se on ollut täynnä kipua. Eron jälkeen sain yhden sähköpostin, kun pakotin hänet kertomaan eron syyt, mutta siinä hän vain sanoi, että elämä on ilman minua - parasta ystävää ja kumppania - tyhjää, hän kaipaa ihan helvetisti ja ettei minun pidä lähteä epäilemään hänen rakkauttaan, koska minua ei auttaisi tietää, kuinka paljon hän rakastaa. Eron syistä hän vain sanoi, että sen pitää mennä näin ja että tämä on ainoa turvallinen vaihtoehto. Itse lähetin jonkin verran viestejä, olen pyytänyt useasti takaisin ja kysynyt tavaroistani, mutta hän ei vastaa mihinkään.

Siitä huolimatta kesti kolme kuukautta, ennen kuin hän poisti last.fm sivustolta minulle osoitetun rakkaudenosoituksen. Jouluaattona hän kävi kahden tunnin välein katsomassa, mitä musiikkia kuuntelen (vietin joulun yksin + hän on henkilö, jonka mielestä kone pitäisi pitää jouluna kiinni)ja nyt kaksi kuukautta sitten hän alkoi lukea minun eroblogiani. Luin hänen galleria blogimerkintöjä, ja niistä näkyi suuri ikävä, joten päätin vielä kerran pyytää häntä palaaamaan. Lisäksi hän oli lukenut muutamaa minun blogiani, joiden linkin olin laittanut last.fm:ään. Päätin siis antaa hänelle sillä hetkellä suljettuna olleen eroblogini (oikeastaan se kertoo elämästäni ylipäätään) osoitteen, sanoin, että sieltä hän löytäisi todellisia ajatuksia, jos haluaisi niitä tietää. Pyysin kuitenkin, että jos hänestä todella tuntuu, ettei hän voi palata, niin hän päästäisi irti, meidän molempien takia. Tarkoituksenani oli avata blogi viikoksi, mutta sitten muistin taas, miten hyvältä tuntuu kirjoittaa ja viikon mietinnän jälkeen päätin jatkaa sitä.

Eikä mennyt kuin hetki, kun hän palasi lukemaan sitä, oli koko ajan odottanut, että avaisin sen uudelleen. Ja hän siis lukee sitä vieläkin. Hän käy blogissa monta kertaa päivässä, mutta vähintäänkin ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla. Kuukausi sitten hän bilettämässä, mutta saavuttuaan sieltä kotiin tuli ensimmäisenä kolmen aikaan yöllä blogiini. Eilisaamun jälkeen hän tosin lopetti blogini lukemisen, tai ainakin yrittää esittää lopettaneensa, sillä en pysty enää yhdistämään häneksi epäilemääni kävijää millään tavalla häneen (en lähde selittämään keinojani tietää, mutta minulla on mm. tilasto, josta näkee paikkakunnan- paikkakuntaa voi kuitenkin muuttaa, ja hän on tehnyt niin ennenkin). En tiedä, mikä siihen johti, sillä kirjoitin vain, miten herään aina sillä hetkellä, kun aamun ensimmäinen lukija (eli hän) tulee blogiini - ja muutenhan blogissani on vaikka kuinka tekstejä, joissa kerron edelleen kasvavasta rakkaudestani. Meillä on aina ollut tämä uskomaton yhteys, ja minä tosiaan heräsin aamuisin sillä hetkelllä, kun hän saapui blogiini - ja aika oli 7-10 välillä.

Mutta ongelmana on se, että tiedän itsekin, ettei tämä voi jatkua. Minusta on ollut ihanaa pitää hänet lähelläni ja toivon edelleen, että hän tajuaisi palata, koska minä en koskaan tule kokemaan vastaavaa ihmettä, mutta emme voi jatkaa näinkään. Olen siis ajatellut ehdottaa tapaamista, jotta voisimme puhua asioista ja vähintääkin päästä molemmat jatkamaan elämäämme paremmin eteenpäin. En vain ole varma, miten asiaa ehdottaa, sillä vaikka sitä ei voi sanoa ahdisteluksi, kun hän kerran itsekin roikkuu minussa kiinni, niin en silti ole varma, suostuuko hän tapaamiseen tai viitsiikö edes vastata viestiini. Ja jos hän lopetti nyt oikeasti blogini lukemisen, niin sekin mutkistaa asioita. En voi vedota enää siihenkään. Onko kenelläkään minkäänlaisia ehdotuksia? Myös ehdotukset, joilla voisin saada hänet takaisin elämääni, olisivat todella tervetulleita, mutta tärkeintä olisi saada hänet edes tapaamaan minut. Tämä ei ole hyväksi kummallekaan, enkä halua mitään niin paljoa kuin sitä, että hänen olisi parempi olla.

Pyydän kuitenkin, että jätätte väliin "unohda hänet" tai "löydät kyllä jonkun muun" - kommentit, sillä minä tiedän, etten löydä ketään vastaavaa. Uskon siihen, että joku pitäisi minua yhtä ihmeellisenä kuin hän, mutta en usko löytäväni toista, joka voisi olla kaikkea mistä saatan unelmoida ja jonka voisin ajatella olevan se oikea. Myönnän myös, että minun olisi paljon helpompi mennä eteenpäin, jos tietäisin, ettei hän halua minua, mutta kun tiedän, että hän ajattelee, että ansaitsen parempaa, jonkun, joka antaa minulle onnen. Tiedän hänen edelleen rakastavan minua.

Kommentit (2)

Vierailija

Luin sun tekstin, mutta mulla ei taida olla mitään neuvoja annettavana.. Kuitenkin, ihmettelen vähän ettei sun tavallaan annettu olla mukana sen elämässä, eikö sulle olis ollu ystävän roolissakin hommaa? Käsittääkseni ihmiset jotka on noissa psykiatrisissa hoidoissa tarttee pitkäaikasia ystävyyssuhteita..

Mutta olen ehdottomasti sen kannalla että yrität sopia tapaamisen. Mieti vaan tarkasti etukäteen mitä haluat sanoa ja anna toiselle mahdollisuus sanoa mitä se haluaa. Kävi kuinka päin vaan, varmasti asiat saa jonkin käänteen.

Vierailija

Kiitos vastauksesta. Hän ei antanut minun olla elämässään, koska hän ei olisi halunnut jättääkään minua. Hän ei olisi kestänyt sitä, että olisin vain hänen ystävänsä, mutta hän ei voinut olla kanssanikaan, koska hän pelkäsi liikaa menettävänsä minut. Ja ilmeisesti hänestä oli parempi menettää kuin pelätä sitä. Olisin itse kuitenkin halunnut olla hänen elämässään, koska hänellä ei ole ystäviä ja hän on aivan yksin. Toki hänellä on opiskelukaverinsa, mutta ainakaan suhteemme aikana kukaan heistä ei tiennyt hänen tilastaan, enkä usko että tietää vieläkään. He olivat tyttöpuolisia tuttuja, joiden kanssa tavata isommalla porukalla toisinaan ja pitää hauskaa (poikia kun ei hänen valitsemalla kasvatustieteen alalla ole).

Ehdotin tapaamista sunnuntaina, laitoin tekstiviestin ja sähköpostia, mutta hän ei ole vastannut kumpaankaan. Minusta tuntuu, että blogini lukemisen lopettaminen on ainoa asia, jota hän teki - hän siis luki blogiani vielä sunnuntai-iltana. Taidan olla siis vain entistä pahemmin jumissa.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat