Isän alkoholismi

Seuraa 
Liittynyt7.1.2012

Olen 17-, kohta 18-vuotias, nuori nainen. Olen huomannut että isäni alkoholin käyttö on lisääntynyt. Hän ei juo muiden nähden vaan salailee juomistaan. Kuitenkin hänestä huomaa kun hän on humalassa. Hän ei ole juotuaan agressiivinen eikä muutenkaan paha. Luulen että hän yrittää purkaa pahaa oloaan juomalla alkoholia. En voi tai osaa puhua asiasta hänen kanssaan. Muuten isäni on todella rakastava, mutta hänen juomisensa todella huolestuttaa minua. Toisaalta odotan että pääsisin muuttamaan pois kotoa, eikä minun enää tarvitsisi katsella sitä, mutta toisaalta pelkään tilanteen pahenevan. mitä pitäisi tehdä, auttakaa.

Kommentit (10)

Vierailija

Sinun kannattaa vaan kylmästi ottaa asia esille isäsi kanssa. Kysy suoraan, miksi hän juo. Sano, että olet huomannut sen ja sinulle tulee siitä paha olo.
En tiedä, sopiiko sinun luonteellesi sanoa näin, mutta itse ilmoittaisin jämptisti etten halua katsella moista touhua joten parasta parantaa tapoja tai ongelma tulee jonkun ulkopuolisen avunantajan tietoon. Pieni terve "uhkailu" saattaa herättää vanhemman tajuamaan asioita.
Voimia!

Vierailija

ota asia ihan rohkeesti puheeksi isäsi kanssa! jos asiasta vaietaan niin pian ongelma voikin olla jo paljon suurempi, ja silloin voikin olla jo olla paljon vaikeampaa ruveta korjailemaan asioita. se voi olla vaikeaa, mutta luultavasti myös kannattavaa.

Vierailija

Oma isäni joi kun olin pieni. Aluksi hänkään ei ollut paha, mutta kun paineet tarpeeksi kasaantui, purkasi hän agressiot minuun. En sano, että näin käy aina tai juuri sinulle, mutta lähinnä kannustimena, että puutut asiaan. Et voi muuta kuin kertaalleen huomauttaa asiasta. Se että muutat pois kotoa voi pahentaa tilannetta, mutta toisaalta se ei saisi olla sinun ongelmanasi.
Huomautuksen voit tehdä hienovaraisesti kuten sillon jos näet, että hän on ottamassa niin toteat, että sinusta olisi kivempi jos viettäisitte selvimpäin iltaa tai jotain muuta.Suoraan puhumistakin pelätään toki liikaa ja vain niin saat varmasti viestisi perille.

Vierailija

Oma isäni joi kun olin pieni. Aluksi hänkään ei ollut paha, mutta kun paineet tarpeeksi kasaantui, purkasi hän agressiot minuun. En sano, että näin käy aina tai juuri sinulle, mutta lähinnä kannustimena, että puutut asiaan. Et voi muuta kuin kertaalleen huomauttaa asiasta. Se että muutat pois kotoa voi pahentaa tilannetta, mutta toisaalta se ei saisi olla sinun ongelmanasi.
Huomautuksen voit tehdä hienovaraisesti kuten sillon jos näet, että hän on ottamassa niin toteat, että sinusta olisi kivempi jos viettäisitte selvimpäin iltaa tai jotain muuta.Suoraan puhumistakin pelätään toki liikaa ja vain niin saat varmasti viestisi perille.

Vierailija

Puhu hänelle asiasta. Ja jos perheessäsi on muita jäseniä, jotka ovat myös huolissaan samasta asiasta, ota heidät mukaan ja puhukaa yhdessä. Tuossa vaiheessa jotain on vielä tehtävissä. Sillä ei ole mitään merkitystä, onko hän juodessaan "paha" tai minkä takia hän juo, vaan yksin juominen ja juomisen salailu vain ovat niin hyviä merkkejä alkavasta alkoholismista, että nyt kannattaisi toimia nopeasti. Ihan oikeasti. Muuten olet kohta siinä tilanteessa, että sinun on pakko muuttaa kotoa, koska muuten hän vetäisi sinut mukanaan pohjalle ja sieltä pohjalta ei ole enää paluuta.

Vierailija

Minulla on täsmälleen sama ongelma äitini kanssa. Olen huomauttanut hänelle asiasta kauniisti ja myös lähes huutamalla, mutta sanoit millä äänensävyllä tahansa, puhe menee kuuroille korville. Myös tätini ja muut sukulaiset ovat hyvin huolestuneita ja olemme yrittäneet miettiä mitä voisime tehdä. Emme kuitenkaan ole vielä keksineet keinoa asian selvittämiseksi.

Itseäni asia rasittaa siksi, että joudun katselemaan sitä menoa joka päivä. Kaupungilla käydessä saa suorastaan hävetä, kun äitini hoipertelee miten sattuu ja puhuu poissaolevasti, kun ei tajua mistän mitään.

Olen niin kypsynyt tähän touhuun. Kun saisi rahaa niin voisi hommata oman kämpän!

Sinun ei kuitenkaan auta kuin ottaa asia puheeksi ja yrittää saada hänet ymmärtämään. Isäsi ei välttämättä ymmärrä, että hänen juomisensa saattaa olla sinulle eongelma. Jos hän ymmärtäisi ongelmansa, hän voisi hakea apua, jos ei itse kykene kontrolloimaan juomistaan. Ellei hän itse tajua sitä, ammattiapu on vain kaukainen toive.

Vierailija

Redeco, oletteko pohtineet katkaisua? Äitis voisi tajuta, jos menette porukalla kertomaan hänelle, että olette oikeasti huolissanne ja että ette halua hänen vielä kuolevan juomisen takia. Jos äitisi yhtään on vielä järjissään, hän tajuaa aiheuttavansa teille huolta ja harmia ja suostuu lähtemään mukaanne. Toimivin ratkaisu olisi tietenkin lähteä sinne katkaisuun heti niiltä puheilta.

Joskus se auttaa, joskus ei. Mutta ette voi tietää, ellette kokeile.

Vierailija

Minulla on myös sama ongelma äidin kanssa. Ongelma on jo jatkunut pitkään, mutta nyt (jos uskallan sanoa) ollaan voiton puolella. Muutamia kertoja kokoonnuimme äidin sisarusten kanssa äidin luo ja keskustelimme aiheesta, kerroimme avoimesti miltä meistä tuntui jne. Viimeisestä keskustelusta on nyt voin parikuukautta ja silloin tapahtui jonkinlainen herääminen. Äiti suostui lähteään kanssani lääkäriin (joku yksityinen lääkäri ja uusi kokeilu paikkakunnallamme) ja tämän lääkärikäynnin jälkeen hänelle on sovittu säännöllisin välein tapaamisia lääkärin kanssa sekä hän käy viikoittain aa-ryhmässä. Tällainen järjestely ainakin meillä on toiminut. Joten suosittelisin ainakin aluksi keskustelua isäsi kanssa; kerro hänelle rohkeasti miltä sinusta tuntuu, peloistasi, pettymyksistä ja ihan kaikesta ja tarjoudu vaikka myös itse mukaan seuraksi lääkäriin..

Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin! :)

Vierailija

Mun isä myös juo, on juonut jo varmaan yli 6 vuotta. Ei puhuminen auta, ei ne humalassa usko että niillä on ongelma. Eikä selvää päivää näe. Ittelles paras lähtee liitään asap, vaikka sukulaisiin.

Itte lähdin kotoa heti kun äiti lupas maksaa Kelan tuesta vajaaksi jäävän osan vuokrasta. Sisko teki saman, äiti ei vaan luvannu että se saa lähteä jossei lähde samantien oikeesti kauas kouluun, joten siellä se nyt asuu yksikseen kun ei muuten olis saanut lähteä. Kolmas sisko asuu kotona, ja se pärjää siellä vain siksi että se vaan istuu omassa huoneessaan ja muun ajan passaa eli siivoaa ja laittaa ruokaa jne.

Hiton raskasta ajatella kuinka paskasti kotona menee, mutta oon todennu että iskä ei oo ansainnu millään tavalla mun kunnioitusta, ja oon siltä niin monet haukkumiset kuunnellut että nyt riittää. Oon sille niin vihainen, että jos olisin paikalla ku sille tulee joku kohtaus tms niin en viittis edes soittaa ambulanssia. Peli on mun mielestä jo aikoja sitten menetetty. Vielä enemmän ahdistaa että oon armeijassakin vaan sen takia että se kunnioittais mua. Mutta ku oon tyttö niin oon yhtä kuin ei mitään.

Vierailija

Luin ton mitä olit kirjottanut..
Itse olen katsonut minun äitiäni ja iskääni yli 4 vuotta, ne eivät juo hirveästi, mutta ottaa tosin joka viikonloppu `pikkasen` joka on PALJON!
Mun ei tartte olla kauaa poissa kunnes tuun kotiin ja siellä on hirveä riita meneillään, siellä saattaa lennellä tavaroita ja myös isä käy äitin päälle. Olen jotenkin tottunut tähän ja tiedän mitä tehdä jos en pysty olemaan kotona.. Minun neuvo tuohon on että toivottavasti sulla on jonkinlainen kaveri, kenelle voit soittaa milloin vain jos tarvitset apua tai tukea (: VOIMIA!

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat