tarvitsen kipeästi apua!!

Vierailija

Elikkä olen seurustellut poikaystäväni kanssa 6 vuotta ja me molemmat ollaan vasta 20vuotiaita. Muutettiin vuosi sitten yhteen. Ongelmat alkoivat yhteen muuton jälkeen... poikaystäväni ei tee yhtään kotitöitä, kerran on tehnyt ruokaa, ei ikinä siivonnut wc:tä, ei ikinä pyyhkinyt pölyjä tai vaihtanut lakanoita, imuroinut kerran.. ja puhun nyt tästä koko vuodesta, enkä liioittele ollenkaan. Poikaystäväni opiskelee ja minä käyn töissä, maksan kaikki elintarvikkeet.. ruuat,saippuat,hammastahnat, vakuutukset jne. ja hän maksaa puolet vuokrasta. Teen kotona kaiken, enkä saa arvostusta ollenkaan, saan vaan kerätä likaisia sukkia ja vaatteita ympäri taloa. Olen puhunut tästä monta kertaa hänelle, mutta se tsemppaa viikon ja sen jälkeen kaikki on taas ennallaan. En jaksa olla naputtava akka kotona joka päivä.

Rakastan häntä kovasti ja tuntuu että me ollaan kasvettu yhteen, enkä voi kuvitella eroa ja sitä tuskaa mitä se aiheuttaisi, mutta en voi sille mitään, että mietin eroa ja muita miehiä, joilta saisin arvostusta..muuten hän on ihana ja luotettava poikaystävä ja kunnollinen mies. Me ei olla ikinä kumpikaan petetty toisiamme ja luotamme toisiimme täysin.Meillä on molemmilla omat menot mutta myös paljon yhteistä aikaa. me ymmärretään toisiamme pelkästä ilmeestä ja osataan täydentää toisemme lauseet.En halua menettää häntä. En halua heittää tätä kaikkea hyvää hukkaan. Silti mietin, ottaako vai antaako tää enemmän.

Toinen asia mikä pelottaa on, että koska hän haluaa olla vapaa ja vaan mennä, me ollaan seurusteltu jo niin kauan, että joka ainoolle miehelle tulee, sellanen, että haluaa olla muidenkin kanssa ja vaan olla vapaa. Hän ei puhu meidän tulevaisuudesta paljoa.. vaan elettään aikalailla päivä kerrallaan.

Ollaanko liian nuoriavielä, pitäskö meidän opetella elämää yksin ja etsiä itsemme? olenko liian kiltti? mitä mun pitäs tehdä??? olenko liian itsestäänselvyys?

kiitos kun joku jaksoi lukea!

Kommentit (1)

Vierailija

Voi kulta!! Tuntuu kuin olisin lukenut omat ajatukseni kirjoitettuna! Mulla on niin samat fiilikset välillä. Oikeastaan juuri nuo kuvailemasi ongelmat kasaantuvat aika ajoin riidaksi meilläkin. Se, että minä teen kaiken ja hän vain lusmuaa ja kehtaa jopa vielä valehdella tehneensä jonkin kotityön jota ei oikeasti ole tehnyt. On hän jonkin verran petrannut meidän puolentoista vuoden yhdessä asumisen aikana, mutta edelleenkin joudun huomauttamaan samoista asioista kuin alussa.

Me tosin ollaan molemmat opiskelijoita ja maksetaan jotakuinkin puoliksi kaikki kulut.

Minä sanoisin sulle tähän sen, että olette tosiaan nuoria vielä. Etenkin pojat ovat vielä parikymppisinä usein yllättävänkin lapsellisia. Niin myös minun mieheni. Eli sitä henkistä kypsymistä odotellessa... Satuin nimittäin menemään naimisiin tuon tohelon kanssa..! Ohjeita en muita osaa antaa kuin sen, että puhukaa. Kerro aina, jos hän toimii epäoikeudenmukaisesti sinua kohtaan. Sinulla on oikeus kertoa siitä. Tiedän, joskus tuntuu mahdottomalta tulla kuunnelluksi ja ymmärretyksi! Mutta itse jaksan uskoa että pikkuhiljaa parempaan ollaan menossa. Vain sinä voit päättää sen, haluatko jatkaa yhdessä vai yksin.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat