suhde kiemuroita

Vierailija

Olen asunut kumppanini kanssa yhdessä vähän päälle vuoden. Olen onnellinen ja rakastan miestäni. Edellinen suhteeni päättyi kuin seinään täysin odottamatta ja se jätti minuun syvät arvet. Nykyisessä suhteessani olen ollut liiankin varovainen, olen alistuva, pyydän anteeksi vaikka en ole tehnyt mitään väärää ja ajattelen, että kunhan ei tule riitaa. Mieheni tyytyväisyys menee omani edelle. Syytän itseäni helposti kaikesta ja välillä olen epävarma itseni suhteen, vaikka tiedän olevani kaunis ja useat miehet osoittavat kiinnostustaan ja mieheni huomio minua kiitettävästi. en ole kuitenkaan mikään hissukka, vaan olen avoin, rohkea, ulospäinsuuntautunut ja kova menemään ja seikkailemaan. Suhteemme alkuvaiheessa kysyin usein, että rakastaako hän minua todella, aina silloin kun olin pelokas ryhtymään uuteen suhteeseen. Kuten sanoin mies on ihana ja riitelemme hyvin harvoin, mutta murheeni on siinä, että välillä minulla on sellainen olo, että mieheni saa tehdä mitä haluaa, mutta minun tulee kantaa syyllisyyttä jos sanon jotakin mikä on hänen mielestään väärin tai lähden kavereideni kanssa reissuun.Mieheni osoittaa mieltään mököttämällä. Se on raastavaa, koska silloin hän ei puhu, tiuskii vain ja on niin kuin minua ei olisikaan. Olen herkkä ja pitkään jatkuneena tuollainen tilanne saa minut hermostumaan. Olen huomannut, että toimivinta on antaa hänen olla, teen omia juttujani ja koitan jaksaa tilannetta, yleensä hän kyllä normalisoituu..mutta silti syytän pitkään iteseäni: miksi menin kysymään sitä, tavallaan olin varmaan ärsyttävä, tavallaan hän on kyllä oikeassa yms. kelaan turhia asioita päässäni. Olen sen tyylinen, että jos ongelma tai erimielisyys tulee, se selvitetään ja jatketaan eteenpäin. Mieheni ei halua ikinä keskustella, vaan hän menee heti lukkoon ja jatkaa mököttämällä. Pointti on siinä, että asiat ei edes ole mitään isoja, mutta niistä syntyy helposti isoja tuollaisella turhjalla mököttämisellä. Esimerkiksi eilen kun hän oli hyvin hiljainen ja omissa oloissaan, menin hänen viereensä ja kysyin, että rakastatko minua niin kun oikeasti todella. Hän hermostui kysymyksestäni, vaikka selitin, että tiedän hänen rakastavan minua, mutta haluaisin hänen vain sanovan sen ääneen. Kerroin omista tunteistani ja hän vain kommentoi lyhyesti ja mökötti koko illan ja nukkui melkein sohvalla. tiedän, että miehet eivät jaksa turhaa puhumista ja kysymyksiä, mutta hyvin harvoin häntä painostan puhumaan vakavasti. Toivoisin vain, että tuollainen mököttäminen loppusi ja voitaisiin puhua asioista suoraan. Miten saiisn häneen paremman otteen, kun yritän keskustella tai tuoda tunteitani esille? Pelkään menettäväni hänet ja nyt kaduttaa, että edes menin kysymään mitään. pitäisi vain luottaa itseensä ja suhteeseen.

Kommentit (1)

Vierailija

Kertomasi perusteellaa vaikuttaa siltä, että koet jollakin tasolla jatkuvaa epävarmuutta joko itsestäsi tai suhteenne tulevaisuudesta. Vaikutat kaipaavan miehen vakuuttelua siitä, että hän rakastaa sinua ja haluaa olla kanssasi. Luulen, että tämän vakuuttelu alkaa käymään miehesi hermoille. Voi toki olla, että miestäsi vaivaa jokin muukin asia, jos hän on viime aikoina ollut tavallista hiljaisempi.

Ymmärrän tarpeesi keskustella toisinaan "vakavasti". Ehkä keskustelua ei kuitenkaan kannata aloittaa silloin kun toinen mököttää, vaan odottaa hetkeä, jolloin miehesi olisi ns. vastaanottavaisempi. Vai oletko havainnut, että hän ei pysty puhumaan missään tilanteessa avoimesti? Kuten itsekin totesit, puhuminen ei välttämättä ole miehelle yhtä luontevaa kuin naiselle.

Jos suhteenne on vakaalla pohjalla, ei pienien erimielisyyksien todellakaan tulisi sitä horjuttaa. Ymmärrettävästi aiemmat kokemuksesi vaikuttavat itsetuntoosi ja näin ollen myös luottamukseen. Sinun on vain koitettava oppia luottamaan, sillä epäluottamus vaikuttaa sekä sinuun että kumppaniisi sekä teidän suhteeseenne negatiivisesti.

Oletko muuten kertonut kumppanillesi aiemmasta suhteestasi ja sen vaikutuksesta sinuun?

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat