Kysy teiniäidiltä :)

Vierailija

Olen siis 17.v nuori äiti, joista tuli syksyllä äiti pienelle Oliver-pojalle. Perheeseeni kuuluu lisäksi saksanpaimenkoira Kingston.
Cosmossa on paljon "taidan olla raskaana"-keskusteluja, joten jos olet raskaana / haaveilet lapsesta, niin multa voi kysyä ihan mitä vaan raskauteen ja lapseen liittyvää.
Mikään neuvolantäti en ole, joten kerron enemmän omista kokemuksista ja käytännön jutuista.
Eli jos on ihan mitä vaan kysyttävää, niin keskusteluun vaan mukaan! :)

Kommentit (5)

Vierailija

Mun mielestä tää on hyvä idea, koska odottavia äitejä kuiten liikkuu täälläki!
Mulla ois kuiten pari kysymystä:
1. Miten ihmiset on suhtautunut sun teiniäitiyteen?
2. Pitääkö lapsesi isäänsä yhteyttä / minkälaiset välit sulla on sun lapsen isään?
Kiitos vastauksesta :)

Vierailija

Kiitos kysymyksistä, toivottavasti musta on apua! :)

1. Mun äityteen on suhtauduttu ihan hyvin, toki joka tosi usein näkee ku jengi tuijottaa pitkään, ja kyllä joskus jotku alkaa kuiskiin ku meen ohi ett "kato miten nuori äiti".
Mutta suurin osa ihmisistä on kuiten tosi ihania, avaa ovia ku tulen rattaiden kanssa ja ratikassa antaa istumapaikan jne... :)

2. Me siis erottiin Oliverin isän kans ku Oliver oli pari kk. Ollaan silti pysytty hyvissä väleissä, ja Oliver näkee isäänsä melkein joka viikonloppu ku tää vaa armeijaltaan ehtii. Oon kyllä iloinen, että välit Oliverin isään on pysyny hyvinä, koska se on helpompaa kaikkien kannalta :)

Lisää kysymyksiä vaan, jos niitä sattuu mieleen tuleen ;)

Vierailija

Hei,

Hienoa, että olet avannut tällaisen keskustelun tänne, varmasti monelle hyötyä:)

VOisitko kertoa hieman synnytyksestä ja sen kulusta? Kuinka sujui? Oliko pelottavaa? Kuinka sairaalassa suhtauduttiin ikäiseesi? Oliko joku mukana synnytyksestä?

Kiitos jo etukäteen vastauksesta:)

T: Kaikki tuo vielä tulossa:)

Vierailija

Moikka ja kiitos kysymyksestä :)

Synnytystä olin jännittänyt lähes koko raskauden ajan. Kipukynnykseni on matala, joten eniten pelkäsin kipua.

Synnytyspäivänä aloin tuntea voimakkaita supisteluja, ja lapsivedet tuli iltapäivästä. Lähdimme (ex)mieheni kanssa sairaalaan heti lapsivesien mentyä, ja kaikki tapahtuikin yllättävän nopeaa. Synnytys kesti 2,5 h ja puolen yön aikaan saimme terveen poikavauvan <3
Synnytyksessä en tuntenut paljoa kipua epiduraalin ansiosta, ja hyvä niin. Pystyin keskittymään täysillä ponnistamiseen ja hengittämiseen.
Mielestäni synnytyksessä on tosi tärkeää oikeanlainen hengittäminen, koska itseäni auttoi ainakin paljon, kun keskityin hengittämiseen.

Seuraavan yön muistikuvat on aika hatarat, olimme molemmat onnesta sekaisin, mutta samalla tosi väsyneitä. Poika voi kuitenkin tosi hyvin, ja se oli mulle pääasia. Pääsimme sairaalasta pois kolmen päivän päästä, ja kyllähän se oli erikoinen fiilis, ku talossa olikin kolme tyyppiä.

Näin jälkikäteen ajateltuna synnytys oli tosi mahtava kokemus, ja kaikki meni yllättävän nopeasti ja helposti. Sairaalan porukka oli tosi ihania ja ammattimaisia. Meihin ei nuoren iän takia suhtauduttu mitenkään poikkeuksellisesti, vaan olimme ihan normaali perhe.
Palauduin synnytyksestä tosi nopeasti, jo parin viikon jälkeen olin salilla jne.. :)

Kysykää jos jäi joku mietityttään, mutta tuossa tuo mun synnytys pähkinänkuoressa :D

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat