Puhumaton mies

Vierailija

Ollaan tutustuttu miehen kanssa netissä ja nähtykkin vasta pari kuukautta sitten ekan kerran mutta sen jälkeen ollaankin oltu erottamattomat ja käytännössä asun miehen luona 250km päässä kotoani.Alkuhuuma oli tietysti yhtä juhlaa ja nyt se ns karu arki on iskenyt itsensä starttiin.Elikkäs mies opiskelee aikuiskoulutuksessa 8 tuntia päivässä mukaan lukien matkat,on harrastuksia ja arjen perus asioita hoidettavana.Yhteinen aika on siis kortilla.Minä oleilen kämpillä päivät pitkät,siivoilen,käyn kaupassa,laitan välillä ruokaa,hoidan lemmikkejämme ym.Olen kyllä hakenut täältä päin töitä mutta se on vaikeaa kun kyseessä on pieni paikkakunta eikä ole ajokorttia jotta kulkisi helpommin suuremmille kunnille.Lisäksi minun täytyy pitää kirjani kotipaikkakunnallani jotta mies saa asumistukea yksiöönsä joten sekin tekee työnhausta vaikeampaa kun useimmiten suosivat paikkakuntalaisia.Rahat alkaa itsellä vähenemään kun ei työttömyystukeakaan tunnu saavan.Kotipaikkakunnallani on kyllä muutama kiinnostava paikka auki mutta en tahtoisi lähteä ja jättää tätä taakseni.Sitten ongelmaan:Riitelemme harvoin mutta kun se tapahtuu se on helvetillistä,riita saattaa alkaa vain puhelusta kaverilleni ja jos satun mainitsemaan vaikeuksista puhelussa,mies kääntää asioita päälaelleen vaikka en ole negatiivista sanaa hänestä puhunutkaan vain tästä tilanteen hankaluudesta.Useimmiten hän alkaakin puhua luovuttamisesta kun kerran kaikki on niin vaikeaa.Viimeyönä pahoitin todella mieleni kun olin tosiaankin vain puhunut ikävästä mieheen kaverilleni ja mies käänsi senkin päälaelleen.Alkoi puhumaan kuinka hän pystyisi olemaan kuukaudenkin erossa jos lähtisin esim töihin kotikunnalleni eikä suhteemme tarvitsisi muuttua miksikään.Tämä tuntui samaan aikaan sekä hyvältä että pahalta sillä olemme puhuneet kuinka vaikeaa viikonkin eron tulee olemaan kun lähden lomalle perheeni kanssa.Itkuunhan sekin päättyi mutta minä sainn itkeä yksin vessassa ja sorruin jälleen satuttamaan itseäni.Mies ei reagoinut asiaan mitenkään ja koko yö nukuttiinkin sängyn eri puolilla mahd. kaukana toisesta.Minun ymmärrykseni mukaan mies käy kouluaan vain huonon rahatilanteen vuoksi joten ei ole myöskään mukava seurata kun toista ketuttaa 24/7.Mies vihaa puhumista ja syyttää aika-ajoin minua asioiden väärin ymmärryksestä,vaan ei ymmärrä katsoa itse peiliin.Hänestä olisi mukavaa vain olla ja pitää mölyt mahassa,enkä minkään syvällisiä keskusteluja halua harrastella harvasen päivä mutta totuus vain on se että terve suhde vaatii toisen ymmärrystä,kompromisseja ja sitä että molemmat on mukana.Menneisyyteni vuoksi menettämisen pelko on jatkuvasti suuri ja vielä suurempaa siitä tekee se että tälle miehelle menetin neitsyyteni sillä tämä tuntuu oikealta ihmiseltä.Seksissäkin on alkanut olemaan ongelmia,luultavasti tilanteen takia.Ja hänestäkin huomaa että häntä hävettää aina ongelmien ilmetessä ja loukkaantuu tietysti jos käyttäydyn vähänkin torjuvasti.Tietenkin olen anteeksiantava,eihän hän tilanteelle mitään voi mutta väkisinkin syytän itseäni että ongelmat johtuvat minusta.Ikäeroa meillä on kymmenen vuotta mutta välillä tuntuu että mies olisi vajonnut murrosikään kiukutellessaan.Lisäksi mieheni sanoi viimeyönä että varmaksi hän voi keryoa ettei hänellä tule olemaan muita minun jälkeeni ja että olen hänen ainoansa.Romantista tavallaan mutta koska hän oli minuuttia aiemmin kertonut kaiken olevan taas niin "vaikeaa" niin tuli hieman pettynyt olo että ehkä hän ei vain jaksaisi uutta suhdetta jälkeeni.Epäromanttista oli myöskin se että tuon sanottuaan hän vain käänsi kylkeään ja jätti minut itkemään.Lisäki hänen tultuaan päivällä kotiin,sain huomiota vain seksin merkeissä,joka sekin epäonnistui..Molemmat nukuttiin yö huonosti ja nyt vähän puoliriidoissa erossa vaikka aamulla yritin jotain sovittelua sopertaa mutta aika yksipuolista oli sekin ainakin puhumisen osalta.Mies osaa olla todella ihana ja kaipaankin vain taas hieman lisää yhteistä aikaa ja hellyyttä muutenkin kuin seksin merkeissä.Miten saamme puhuttua asioista kummankaan kärsimättä?Kiitos jos jaksoitte lukea ja vielä enemmän kiitosta jos osaatte neuvoa:)

Kommentit (2)

Vierailija

mies ei kuulosta kovinkaan tasapainoiselta. Mutta välinpitämättömältä hän kyllä kuulostaa. sinuna lähtisin takaisin kotikaupunkiin etsimään töitä ja oikeaa elämää,enkä roikkuisi miehessä joka saa itkemään eikä edes välitä siitä. Muista, että teoilla on enemmän merkitystä kuin sanoilla. sanoilla mies saa sut jäämään, vaikka tekisi mitä. "en voisi olla muiden kanssa kuin sun" ei kuulosta romanttiselta, jos hän seuraavaksi kääntää kylkeä ja jättää sut itkemään. Ja näyttäisi siltä, että miestä ei kiinnosta puhua, häntä ei haittaa vaikka sun mielestä asiat on huonosti.
suosittelen miettimään kannattaako jättää kaikkea tuollaisen miehen takia.

Vierailija
ennipenni

mies ei kuulosta kovinkaan tasapainoiselta. Mutta välinpitämättömältä hän kyllä kuulostaa. sinuna lähtisin takaisin kotikaupunkiin etsimään töitä ja oikeaa elämää,enkä roikkuisi miehessä joka saa itkemään eikä edes välitä siitä. Muista, että teoilla on enemmän merkitystä kuin sanoilla. sanoilla mies saa sut jäämään, vaikka tekisi mitä. "en voisi olla muiden kanssa kuin sun" ei kuulosta romanttiselta, jos hän seuraavaksi kääntää kylkeä ja jättää sut itkemään. Ja näyttäisi siltä, että miestä ei kiinnosta puhua, häntä ei haittaa vaikka sun mielestä asiat on huonosti.
suosittelen miettimään kannattaako jättää kaikkea tuollaisen miehen takia.

Totta tuokin,mutta eipä ole kotikunnallakaan yhtään enempää sisältöä joten elämää sieltä on turha lähteä hakemaan.Lisäksi menneisyyteni huomioon ottaen,aivan liikaa muistoja.Joten ensisijaisena en tahdo pitää tätä vaihtoehtoa.Lähinnä neuvoja ns viimeiseen kierrokseen.Kyllä itse tiedän lähteä vaikka kuuhun kun tilanne on toivoton:)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat