etäinen mies

Seuraa 
Liittynyt14.1.2012

Hjälpa mej! Minulla on tosiaan ongelmia parisuhteessa... Ennen kuin seurustelimme hän oli se enemmän kiinnostunut ja yhteyttä pitävä osapuoli, ja minä taas halusin enemmän etäisyyttä enkä ollut innostunut jokapäiväisestä yhteydenpidosta, vaikka olinkin kiinnostunut miehestä jollakin asteella. Hänellä tuntui aina olevan aikaa minulle, osittain varmasti johtuen siitä että hänen paras kaverinsa oli armeijassa. Mies oli kuitenkin kiinnostunut viettämään kaverinsa loma-aikoinakin aikaa minun kanssa sekä porukassa että kahdestaan.

Olin tosiaan se enemmän varautunut osapuoli, enkä ehkä antanut ihan kaikkeani. Mies oli kuitenkin hyvin sinnikäs, piti minuun kovasti yhteyttä ja halusi nähdä ja yllätti minut usein eri tavoilla. Hän ilmaisi olevansa valmis johonkin vakavempaankin, mutta minä en silloin ollut vielä todellakaan valmis, sillä haluan todella olla varma ennen kuin alan mihinkään vakavempaan. Hän sanoi ymmärtävänsä asian ja otti sen todella positiivisesti. Tuota alku ''pakovaihetta'' ja arvuuttelua haluanko mitään vai ei kestikin minun osaltani aika kauan. Hän oikeasti oli sitä todella hyvää poikaystävä -ainesta ja ajan kanssa aloinkin pikkuhiljaa todella luottamaan häneen ja pitämään hänestä.

Aikaa onkin kulunut noista ajoista ja muutama kuukausi sittenkin kaikki oli ihan täydellisesti. Näin hänestä todella että hän piti minusta, hän teki ja sanoi ihania asioita ja päinvastoin minä annoin hänelle kaikkeni. Näimme melkeinpä päivittäin ja teimme kaikkea kivaa yhdessä, kuitenkin antaen tilaa myös omalle itsellemme ja käytimme aikaa kavereihimmekin. Tottakai joitakin pikku riitoja ym oli, niinkuin parisuhteissa yleensä, mutta muuten kaikki oli oikein hyvin.

Joku aika sitten hän kuitenkin alkoi olemaan vähän etäisempi ja edelleen vielä etäisemmäksi kun hänen kaverinsa palasi armeijasta. Näemme edelleen viikoittain, mutta kerrat ovan ajan kanssa kokoajan vähentyneet ja nykyään näemmekin ehkä yhden kerran viikossa, hän siis viettää päivittäin aikaa ystävänsä kanssa. Minua ei todellakaan haittaa se, että hän näkee ja viettää aikaansa kaverinsa kanssa jatkuvasti, vaan se että hänellä ei tunnu enää olevan aikaa minulle lainkaan. Näemme aina kun hän ehdottaa. Minua siis ärsyttää älyttömästi se, miten näkemisemme ja kaikki etenee nykyään hänen mukaansa ja miten minusta tuntuu niinkuin olisin hänelle joku itsestäänselvyys tai lelu jonka voi ottaa esille kun ei ole muutakaan tekemistä. En muutenkaan saa häneltä nykyään enää kehuja tm, ja suhteemme on enemmänkin kerran viikossa -seksisuhde. Meillä on hauskaa ja mukavaa ja kun näemme, muistan mihin hänessä todella ihastuin, mutta kun se ei aivan tunnu enää riittävän.

Minua pelottaa itseäni myös se miten itse suhtaudun tilanteeseen. En jaksa olla enää se joka sanoo kivoja juttuja ym kun en saa paljoakaan takaisin, en enää näytä tunteitani niin kuin ennen ja olen jopa alkanut tukahduttamaan omia tunteitani, ettei tuntuisi niin pahalta. En enää tunne niinkään ikävää vaan turhautumista, pelkoa ja ärsyynnystä. Olen sanonut miehelle usein että meidän pitää puhua ja sanonutkin asioista, mutta hän on pahoitellut ja sanonut ettei vaan halua olla jatkuvasti yhdessä. Kuitenkin tuostakin ajasta näkemisemme on harventunut siihen kertaan viikossa ja minulle on todella tullut sellainen olo ettei häntä enää kiinnosta, koska en ole missään vaiheessa vaatinutkaan mitään yhteen liimautumista ja en itsekään halua sitä, mutta liian harvoin on liian harvoin. Hän kyllä lähettelee tekstiviestejä ja soitteleekin välillä, mutta vaikka arvostankin sitä yhteydenpitoa, ei se anna minulle paljoakaan. Tiedän että minun todella olisi pitänyt ottaa asia kunnolla esille jo ajat sitten, mutta kun tuntuu ettei tilaisuutta ole tullut enkä muutenkaan jaksaisi enkä haluaisi valittaa, varsinkaan niinä harvoina kertoina kun satumme näkemään. Enkä todellakaan tekstiviesteillä tai puhelimessa ala tällaisista asioista keskustelemaan.

Mitä mieltä olette miehen käyttäytymisestä vai onko vika vain minussa? En todellakaan halua olla mikään valittava tyttöystävä, mutta jotenkin hänet on saatava tajuamaan. Tiedän että ei asia selviä kuin puhumalla, ja aijonkin oikeasti nyt saada järjestettyä aikaa niin että todella on tilaisuus rauhassa olla ja jutella, koska jos tämä vielä paisuu vain pääni sisällä niin eihän tästä tule mitään. Niin ja olisi kans kiva saada joku vinkki millä tosiaan saisin miehen ymmärtämään etten ole mikään itsestäänselvyys, joka pysyy mukana vaikkei hän panosta. En tarvitse mitään prinsessakohtelua, mutta jotakin nyt on ees saatava... Kiitos jos jaksoitte lukea ja etenkin jos pystytte vielä auttamaan :)

Kommentit (1)

hazy
Seuraa 
Liittynyt14.1.2012

Tuo teksti tosiaan on pitkä ja kiittelen todella niitä jotka jaksaa lukea :D mutta pieni lisäys vielä, mies tosiaan antaa kyllä hellyyttäkin, eikä todellakaan käyttäydy mitenkään kylmästi minua kohtaan, mutta tuo vähäinen näkeminen ja se että tuntuu niinkuin hänellä olisi aikaa kaikkeen muuhun kuin minuun on se murhe, vaikka ei se välttämättä ihan niinkään mene.. Mutta niin, vinkkejä ja kommentteja? :)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat