Armeijan vaikutuksia?

Vierailija

Eli haluaisin lukea ja kuulla muilta inttileskiltä (niin ex, kuin nykyisiltäkin), että miten se armeija on vaikuttanut suhteeseenne? Teihin tai mieheenne tai tyttöystäväänne? Onko paljon muuttunut? Onko omat tunteet muuttuneet? Onko tunteet laimentuneet ja onko se pelottanut? Pelottaako, että se armeija muuttaisi omaa rakasta kovin? Onko tunteet vahvistuneet entisestään vai onko kaikki samalla tavalla edelleen jne. :)En haluaisi tästä mitään "Inttilesket" -keskustelua vaan ihan noita vaikutuksia haluisin kuulla.. :) (en halua kuulostaa törkeältä, mutta se Inttilesket -keskustelut on jo olemassa! :D)

Oma kulta lähti noin kuukausi sitten armeijaan ja tähän asti on mennyt ihan loistavasti. Ei olla vielä huomattu, että suurempia vaikutuksia olisi ollut suhteeseemme ja tunteet ovat täysin ennallaan toista kohtaan :) Rakastamme toisiamme edelleen kovin eikä ole ollut mustasukkaisuutta tms.

Sivut

Kommentit (19)

Vierailija

Moikka!
Oma mies lähti kans tammikuussa inttiin.
Ei se oma mies siellä miksikään oo muuttunu :) Oma ihana itsensä edelleen. Tunteet on pysyny samana ja ehkä vahvistunu jopa lisää :)
Itse oon ottanu ton intin iha hyvi ja tuen parhaani mukaan miestä. Noi pidemmät ginesit on tietty vähän tylsiä , mutta kyllä niistä selviää hyvin :)

Vierailija

heippati hei.

Inttileskeys loppu miula tammikuussa ja kesti sen puoli vuotta. Vajaa neljä viikkoa kotiutumisen jälkeen mies sitten jätti miut :( Inttiaika meni aluksi hyvin sit vähän aikaa huonosti ja sit n. 4kk lopusta todella hyvin. Alkoi kuitenkin mennä huonommin kun kotiutui... Oli kuulemma miettinyt eroa jo vähän aikaa mutta jotenkin on semmoinen tunne että sillä on joku muu.. Perjantaina (viime pe) oli tupareissa ja lauantai aamuna jätti. Sen jälkeen ollut joka päivä samassa seurassa kuin silloin perjantaina..

Sori, meni vähän vuodattamiseks ja yksityiskohtaiseksi mut ei oo kauheesti ollu ketään kelle puhua tästä..

Vierailija

Meillä on alussa ollut molemmin puolista masennusta kun joutuu erossa olemaan, mutta meidän suhde ei ole ainakaan kärsinyt :) Poikkis tykkää enemmän halailla ja keksii kaikkia ihme lempinimiä.. En kyllä pistä yhtään pahakseni kun siitä on semmone söpöilijä tullu :D

Vierailija

Voi miten ikävä tarina pompeux :(

Mäkään en henkkoht osaa vielä sanoa miten olisi muuttunu (tosiaan lähti nyt tammikuussa), vielä ainakin menee molemmilla tosi hyvin, eikä olla riidelty yhtään kertaa, ihan sulassa sovussa ja ollaan ku vastarakastuneita kun nähdään vaikka yhdessä on tullu oltua 3½vuotta. :)

mutta joo kyllä sitä aina välillä miettii, että kyllästyykö ite odottamaan, tajuuko muru siellä, että sillä on hauskempaa ilman mua jne. aika näyttää! :p

Vierailija

Pompeux, harmillista.:< Varsinki jos kovasti odottelit kotoutumista ja sit tollanen ikävä yllätys. Voimia sinne !

Ja joo, munki poikaystävä lähti tammikuussa inttiin. Oon ainaki huomannu omasta puolestani, että tunteet on vahvistunu. Hirvee ikävä aina ja huomaa kui kaipaa semmosii pienii juttui kuten vieressä nukkumista. Sit oon kauheesti alkanu miettii omaa käytöstä, että miks hitossa oon enne armeijan alkuu möksöttäny turhasta nii paljon ja miten toi on jaksanu kattoo semmosta. Yritän parantaa tapani. :s Tää on viel nii outoo ku en oo ikinä enne suuttunu pienistä. Ja ne möksötykset on liittyny aina siihe, jos on ollu jotai äijä-läppää. Kyl te tiiätte.. Mut siis mun kaveripiiri koostuu lähinnä miehistä. Ja en oo koskaa niittekää vitseille suuttunu vaa nauranu ni miks hitossa tolle rakkaimmalle oon kiukunnu. Tai sit jos vahingoskaa kehuu muita naisii ni hirveet herneet. Haloo.. Ymmärrän itekki kui tyhmää tommone turha mustasukkasuus on. En nyt viittis syyttää e-pillereitäkää, mitkä alotin suhteen alussa. :D No mut oottekste muut alkanu pohtii omaa käytöstänne nyt tarkemmi ku kumppani on poissa?

Vierailija

Mun mies oli vuoden ja tuli viime heinäkuus kotiin. Meijän koko kaveripiiri tais olla tyyliin lyöny vetoa et me ei selvitä mun miehen intin loppuun asti. Mut mies tuli armeijast kotii ja muutettii yhteen. Emmä tiiä muuttiko intti meit sillee enempää ku mikää muukaa, ainaha ihminen muuttuu vähä. Munki miehest kyl tuli varsinainen söpöstelijä intin jälkee :D ja molemmille on vähä rankempaa viettää öitä erossa..

Vierailija

Cristaly, kiva että teillä meni noin hyvin. :) Munki miehen eräs kaveri väittää, että 90% pareista eroo intin aikana. Mistä lie repi prosentit.. :D

Vierailija

Kiva kuulla kokemuksianne ja olen todella pahoillani pompeux puolestasi!! :( Todella ikävä juttu.. Ei toivoisi kenellekään tuollaista..

Alussa ajattelin itse, että jos omat tunteet laimenevat tai katoavat kun kulta on armeijassa ja "opin" olemaan omillani täällä siviilissä mutta nyt kuukauden jälkeen ikävä ainakin on todella kova kokoajan eikä ole käynyt mielessäkään, että olisi helpompi olla ilman kultaani! <3 :)

Afri

Ennenku mies lähti armeijaan, luulin että olisin valmistautunu siihen henkisesti mutta tää ikävän määrä tuli kyllä ihan puskista. Nyt toinen kuukausi inttileskenä menossa ja ollaan lähes joka vkl nähty ja jokainen kerta on ollu niin erilainen että oon ihan sekasin.

Mulla on koko ajan sellanen tunne sisimmissäni että kasvetaan erilleen pikkuhiljaa. Ei osata puhua puhelimessa eikä se vaikuta kiinnostuneelta tekstaamaan mulle. Mä en enää osaa kertoa sille mitä mulla on mielessä ja oon välillä vähän vaivaantunut ja epäileväinen. Se lähti inttiin just kun olin uskaltanut alkaa rakastaa ja kun hän lähti, musta tuntu että oltais erottu. Oon ihan hajalla edelleen, tosin on parempia päiviä ja mulla on kyllä tekemistä koko ajan. Aika menee suht nopeesti...

Ollaan oltu yhdessä lähemmäs kaks vuotta ja asutaan yhdessä. Kotona olo on niin raskasta yksin. Kaikken vaikeinta on yrittää mennä periaatteessa "miehen ehdoilla" kun itse haluaisin olla vain kahdestaan. Se tulee kotiin väsyneenä ja nukkuu suurimman osan lomastaan ja haluaa nähdä kavereita mahdollisimman paljon. Vähän jopa hävettää mun tunteenpurkaukset ja draama mitä on aiheutunut kun en saa tarpeeks huomiota tai SEKSIÄ!

Mutta ainakin nyt oon varmistunut omista tunteistani, oon ihan hulluna rakkaudesta. Tulee edelleen perhosia vatsaan ku kuulen sen tulevan kotiin.

inttileski jo liian pitkään

Mun poikaystävä on nyt ollu 9kk intissä. Suhteemme voi hyvin, jopa paremmin kuin hyvin. Molemilla on kova ikävä ja jälleennäkemiset on mahtavia...;) Muutenkin ei tapella paljoakaan, kun se tuntuu kuin ajan haaskaukselta... Ainoat riidat on lähinnä siitä, että miehen mielestä en vietä hänen kanssaan tarpeeksi aikaa, kun hän on lomilla... Se on tosi söpöä, mutta välillä ärsyttävää, sillä mullakin on häntä kovasti ikävä koko ajan, mutten aina pysty tyhjentämään viikonlopun aikatauluja kokonaan... Meille intti on ainaski ollu hyvä juttu, siinä oppii oikeasti arvostamaan toista, kun joutuu olemaan erossa, ja kommunikaatiokin on parantunut, koska ollaan tekstailtu ja soiteltu toisillemme koko ajan...

No_Perkele
aaaahahaha

Armeija on ihan naurettava keksintö

No kukahan tätä maata sitten puolustaisi? Vähän kunnioitusta niille _miehille_ jotka tuhlaavat vuoden parhaimmasta iästään naisten ja lasten puolustuksen takaamiseksi.

Vai menisitkö sinne inttiin mielummin itse?

Sukupuolten tasa-arvoa parhaimmillaan.

Ikävää podetaan täälläki..

Ollaan oltu molemmat aika rikki, mies kuulostaa puhelimessakin niin apealta. Ei meidän suhde oo kuitenkaan muuttunut, ne harvat kerrat kun nähdään, on aivan ihania. Hillutaan ihan kahdestaan, laitetaan ruokaa, rakastellaan, halitaan ja pusutellaan. Aika loppuu lomilla aina kesken, ei se pari päivää riitä. Miehen pitäs ehtiä kavereitakin nähdä ja nukkua! :D  En malta oottaa että intti loppuu, ja päästään palaamaan siihen normaaliin arkeen. Siivotaan, käydään kaupassa, käydään reivaileen, katellaan leffoja, käydään töissä. Tän inttitouhun aika on oppinut arvostaan ihan pieniäkin asioita. Jos jotain intti parisuhteelle voi tehdä, niin vahvistaa.

Vaikka tää armeija onki ihan hanurista, niin oon ylpeä siitä, että mieheni lähti armeijan leipiin. Ja ei tää intti mun miehen tapauksessa oo kuin 9kk meidän elämästä. Sitten ei tartte koko inttiä enää miettiä. :) Tuntuu vaan, että kaikilla muilla miekkoset pääsee kotiin joka viikonloppu! Ei täällä päin kyllä todellakaan.

Se kotona yksin olo on kyllä kamalinta. Onneksi en oo yksin tän asian kanssa... Mut ei auta kuin keksiä tekemistä, ei passaa yksinkään kotona homehtua, mitä ite tein armeijan alkuaikoina. Masistelin vaan ja itkeskelin yksin. Pitää vaan olla sosiaalinen ja pitää mieli positiivisena. :)

Vierailija

Mulla lähti mies armeijaan heinäkuussa. Täytyy kyllä sanoa että meidän kohdalla armeija ei oo tehnyt muuta kuin hyvää! :D Ei meillä ennen armeijaa ole menny huonosti, mutta nyt kaikki on luksusta! Ensinnäkin seksi on aivan mahtavaa, erossaolo tekee kummia ;) Meillä tän kahden kuukauden aikana jo huomaa miten suhde on syventynyt. Pienet asiat on tärkeitä ja pienistä ei mökötetä. Sunnuntaisin ollaan molemmat itketty juna-asemalla hyvästejä jättäessä ♥ En väitä, että tämä silti herkkua olisi, ikävä on valtava ja kaipuu sanoinkuvaamaton. Mutta me ainakin yhdessä jaksetaan vielä 10 kuukautta!

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat