läheisen masennus

Vierailija

Poikaystävälleni määrättiin hiljattain masennuslääkkeet. Hänellä on omien sanojensa mukaan ahdistuneisuutta johon kyseiset lääkkeet siis määrättiin. Koulusta on ollut jonkun verran poissa, mutta tulee ensi viikolla takaisin. Poikaystävästä ei päälle päin huomaa tuota ahdistuneisuutta, on ihan normaalisti entiseen tapaan mun kanssa ja kavereitansa myös näkee. Luulisin tän ahdistuksen johtuvan poikaystävän kotioloista, ja ehkä hiukan myös itsetunto-ongelmista.

Mä en tiiä miten mun nyt pitäs suhtautuu poikaystävän ongelmiin. En oo osannu oikein alottaa sen kanssa keskusteluu aiheesta, koska en tiedä haluisko se että kyselen vai kertooko ite sitten kun kertoo. Ite nimittäin mielummin ite kerron kun haluun että muut kyselee jostain mun ongelmista. Toisaalta nyt pelottaa, että poikaystävästä tuntuu, etten väliä siitä!:S Joten, osaisko joku neuvoo miten auttasin poikaystävää parhaiten?

Kommentit (3)

Vierailija

Itselläni on kahdenlaisia kokemuksia. Entinen poikakaverini söi kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön lääkkeitä ja visiteerasi suljetulla. Hänen kanssaan noista asioista oli helppo jutella, koska hän halusi itse puhua niistä. Tällöin ei tarvinnut kysellä ja udella ja kaivella.

Nykyinen mieheni sen sijaan ei omasta ahdistuksestaan puhu, vaan sitä pitää osata kysyä. Hänen kohdallaan siis täytyy tingata ja udella ja olla oikea salapoliisi, jotta asioista saisi jotain selkoa. Mies ei itse oikein ikinä tiedä, että mistä sitä puhumisen aloittaisi ja miten aiheesta puhumisen aloittaisi.

Millainen poikakaverisi on puhumaan asioista? Puhuuko hän mielellään omista asioistaan avoimesti ja oma- aloitteisesti, vai joudutko kysymään hänen päivän kuulumisiaan ja tekemisiään? Jos mies puhuu oma- aloitteisesti ja avoimesti asioistaan, niin eiköhän hän silloin itse myös masennuksestaan puhu kun on siihen valmis. Sen sijaan, jos olet aina ennenkin kysellyt hänen asioistaan, kannattaa silloin masennuksestakin kysyä reippaasti ja suoraan.

Se, miten sinun kannattaa poikakaverisi ongelmiin suhtautua, on pitää pientä etäisyyttä asiaan, mutta kuitenkin olla tukena. Asiasta ei saa nousta mitään kynnyskysymystä. En usko, että poikakaverisi nimittäin haluaa, että alat voivotella ja paapomaan häntä, vaan että pysyt sellaisena kuin nyt olet ja toimit kuten olet aina ennenkin toiminut. Kannattaa myös ilmaista hänelle suoraan se, että sinä kyllä kuuntelet ja olet hänen tukenaan, jos hän sitä kaipaa, mutta ettet väkisin hänelle apua koeta työntää.

Kaikken parhaiten kuitenkin saat selvyyttä asiaan keskustelemalla poikakaverisi kanssa. Kannattaa kysyä häneltä itseltään, että mitä hän toivoo sinulta (apua, tukea, olemaan kuin mikään ei olisi muuttunutkaan jne) ja että haluaako hän keskustella asiasta sitten kun on valmis, vai haluaisiko hän, että sinä kysyisit asiasta. Rohkeutta ja jaksamista!

Vierailija

Kyllä poikaystävä puhuu päivän tapahtumistaan yleensä ihan oma-alotteisesti. On poikaystävä jotain kertonu, esim. että millon hänellä on käyntejä ja tuosta että ahdistaa vähän koko ajan. Tuntuu vaan olo niin riittämättömältä, kun en osaa oikein mitään vastata ja meen vaan jotenkin ihan lukkoon kun puhuu siitä.:/ Ainut mitä osaan sanoa on jotain klisesitä, kuten "Kyllä kaikki vielä järjestyy" tai "Ei sun tarvii stressata koko aikaa", mut noiki kuulostaa jopa omaan korvaan niin turhalta.

Vierailija
emppuli_

Kyllä poikaystävä puhuu päivän tapahtumistaan yleensä ihan oma-alotteisesti. On poikaystävä jotain kertonu, esim. että millon hänellä on käyntejä ja tuosta että ahdistaa vähän koko ajan. Tuntuu vaan olo niin riittämättömältä, kun en osaa oikein mitään vastata ja meen vaan jotenkin ihan lukkoon kun puhuu siitä.:/ Ainut mitä osaan sanoa on jotain klisesitä, kuten "Kyllä kaikki vielä järjestyy" tai "Ei sun tarvii stressata koko aikaa", mut noiki kuulostaa jopa omaan korvaan niin turhalta.

En tiedä tarvitseeko sinun osatakaan varsinaisesti vastata noihin mitään. Voithan aina kysyä poikakaverisi puhuessa käynneistään, että miten siellä meni ja että mitä siellä tehdään jne. Osoittaa sillälailla sellaista sanatonta tukea. Voithan aina myös senkin sanoa suoraan, että haluaisit auttaa ja piristää poikaystävääsi, muttet osaa tai et tiedä miten. Tästähän te voitte saada ihan uuden keskustelun pystyyn. On parempi olla rehellinen ja myöntää oma riittämättömyyden tunne, kuin sanoa juuri noita kliseisiä kannustusfraaseja. Ei siinä ole mitään hävettävää tai pelättävää, että puhuu toiselle avoimesti omista tunteistaan ja peloistaan. Suosittelen, että kerrot noista tuntemuksistasi poikakaverillesi.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat