Suhteessa mokista/puutteista/vioista huolimatta ?

Vierailija

Millaisia asioita suhteessanne on joista on pitänyt päästä yli tai joihin on joutunut sopeutumaan mutta olette silti halunnut jatkaa suhteessa ? Vaivaavatko asiat edelleen ? Miten 'huollatte' suhdettanne sen suhteen ? :)

Itse olen ollut suhteessa pian 1½vuotta ja tunnen olevani välillä liiankin helposti mustasukkainen, varsinkin pillereiden aloittamisen jälkeen, sen kanssa kamppailen. Mieheni on sosiaalinen ja puhelias, juttukaverin sukupuolesta riippumatta ja tällainen yhtälö on saattanut meidät välillä kaivamaan sotakirveet :---D

Kommentit (8)

Vierailija

Meidän suhteessamme kumpikin on enemmän tai vähemmän masentunut, mikä aiheuttaa ongelmia ja haasteita. Kun toisesta tuntuu pahalta, itsekin helposti vajoaa alakuloon ja toivottomuuteen, kumpikin tavallaan vuorotellen vetää toista alaspäin. Haluan kuitenkin uskoa omaan toipumiseeni ja myös poikakaverini mielen seestymiseen. Tällä hetkellä minä olen se masentuneempi osapuoli, eikä hän osaa aina tukea vaan etääntyy minusta vaikeimpina päivinä.

Poikaystävässä vaivaa myös se, miten hiljaista elämää hän haluaa viettää (voi johtua masennuksesta). Emme käy missään, meillä ei ole yhteisiä kavereita, hän ei näe omia kavereitaan kuin harvoin, hän ei haaveile eikä unelmoi kanssani. Elämä vain menee eteenpäin. Jos olisin terve, tämä suhde tuntuisi varmasti raskaalta. Nyt, kun voin huonosti, ei sitä normaalia elämän äksöniäkään kaipaa niin, kun ei jaksa.

Poikaystäväni on kärsivällinen ja pysyä yhdessä, vaikka minulla on halut nollassa eikä seksiä ole vielä koskaan harrastettu. Pari kertaa tosin yritetty, mutta siihen jäänyt. Minua ei kerta kaikkiaan kiinnosta.

Mutta ehkä tämä tästä, niin toivon. :)

Vierailija

Olemme seurustelleet mieheni kanssa reilut 2v, viimeiseen vuoteen valitettavasti mahtuntu melkoisesti mokia. Mm. olimme molemmat tietoisesti menossa samaan baariin omien ystäviemme kanssa, oli tarkoitus sitten nähdä sisällä, kun nähiin niin mies oli sen verran ehtinyt juoda että vetäisi sitten mustasukkaisuus kohtauksen ja sanoi aikas pahasti päin naamaa, no kännin piikkiin meni kun sain hyvät anteeksipyynnöt.

Itselläni myös tuo mustasukkaisuus vaivaa, johtuu kyllä suurelta osin siitä että meillä ei ole yhteisiä ystäviä, poikaystävä ei pidä ajatuksesta että tulisin hänen mukaansa viettämään iltaa hänen kavereilleen. Itse en tätä ymmärrä kun kyseessä ei ole poikienilta, ne sitten asia aivan erikseen tietenkin!

Nykyään inhottaa suuresti se ettei enään puhuta samalla tavalla, tai mieheke on jostain syystä vähän tuppisuu nykyisin. En tiedä sitten missä vika...

Vierailija

Meillä suhdetta takana 3 vuotta ja ainoa asia mikä häiritsee on mies humalassa. Tottakai saa juhlia, mutta siitä tulee aina niin vieras, ja yleensä sillä on aina filmi poikki ja sanoo mitä sattuu... Tosi mukava ja ihana hiprakassa, mutta jos siitä mennään eteenpäin ni johan on outo tyyppi. Aina melkeinpä riidellään kännissä koska mua alkaa väkisin ärsyttää... Osaa kyllä useimmiten juoda ilman että on perseet olalla, mutta kun se vähemmänkin vahva humalatila muuttaa jo niin paljon käyttäytymistä.

Itse en huomaa että olisin kovin erilainen humalassa? Sosiaalisempi ja tunteellisempi :D

Vierailija

phöenix voimia teille ! :---) vaikeina aikoina tärkeetä on toi molempien sitoutuminen. toivottavasti teillekin tulee vähän 'äksöniä' elämään kun pääsette molemmat tuosta toipumaan Ü

ninnuliski, meilläkin ollut tota ongelmaa kun miehellä on joitakin kaverinaisia joita en tunne juuri ollenkaan. eivät juurikaan miehen kanssa näe mutta pitävät yhteyttä facebookissa tms. jotenkin on paljon 'turvallisempi' olo kun mies on ihmisten seurassa joita minäkin edes vähän tunnen... :---D poikienillat on joo munki mielestä erikseen ja sitte on iltoja johon on mun mielestä ihan asiallista pyytää tyttöystävä mukaan, joko esiteltäväksi tai sitten pidemmän suhteen jälkeen meillä ainakin on jo yhteisiä kavereita :--) ja puhumattomuuden suhteen on välillä kans sellaisia kausia että saa tosi tynkiä vastauksia kun koittaa joistain asioista keskustella :--D mutta onneks nyt ei oo vielä yleistä

chisi millanen miehestäsi sitten tulee humalassa ? itestä ainakin joo tulee vaan tosi sosiaalinen ja 'hauska' :-------D mutta ne on piirteitä jotka vaan korostuu kun ottaa vähän drinksua.

Vierailija

Itse olen nyt seurustellut poikaystäväni kanssa hieman yli vuoden. Poikaystäväni tykkää kaveriporukassa hieman pilkata minua (usein viitaten painoon vaikka olen enemmän laihan kuin lihavan puolella) ja tykkää myös rehvastella kuinka kaataisi kenet vain ja saisi keneltä vain haluaisi,taidan olla kuitenki niin tossun alla etten viitsi asiasta aina motkottaa vaan tyydyn pieneen "möksäämiseen". Kun taas olemme kahdestaan hän kehuu minua ja kertoo usein kuinka paljon rakastaa minua.
osaamme kumpikin olla hyvin mustasukkaisia mutta poikaystäväni suuttuu usein paljon pienemmistä asiosta kuin minä itse, Hän suuttui kun olin eräissä "juhlissa" ja hän oli itse toisella puolella suomea pelaamassa. minun piti pyytää anteeksi vaikken mitään väärää tehnytkään, näin näissä usein käy..
Rakastan poikaystävääni ja usein puhumme yhteisestä elämästä, mutta en pidä siitä että kaveriporukassa hän puhuu minusta kuin ei välittäisi tunteistani yhtään ja hän itse saa olla kenen kanssa vain vapaa-ajalla mutta jos minä vietän aikaani vastakkaisen sukupuolen kanssa hän joko PILKKAA tätä henkilöä jatkuvasti tai on muuten vain vihainen minulle, tämmöistä täältä päin

Vierailija

Jenny Maria : onpa hölmöä käytöstä :--/! juttele kahdestaan kun olette ja miehesi on 'ihanalla tuulella' ja mainitse että sinua loukkaa hänen käytöksensä porukassa...? Jos yhtään miehiä tunnen niin mies kuittaa sen vitsailulla mutta ymmärrän paremmin kuin hyvin kuinka pahalta tuollainen kuittailu, vieläpä julkisesti, tuntuu.
Pois tossun alta ;---) töräytät suoraan vaan mitä ajattelet. Ja ihmisten ilmoilla saa ja kuuluukin olla, molempien sukupuolten kanssa, luottamuksen pitää pelata sen verran ettei toisen tarvitse pelätä mitään muita säätöjä tai sen takia käyttäytyä typerästi. Tsemiä ! Ü

Vierailija

Koska takana on yhteistä taivalta kuuden vuoden verran, on matkan varrelle jo kerääntynyt vaikka mimmoisia esteitä ja yllätyksiä, jotka on pitänyt selättää.

Suurin asia, minkä yli olemme saaneet mennä, on miehen mustasukkaisuus. Kun aikoinaan aloimme tapailemaan, vannotin hänelle jo tuolloin, että kaveripiirini koostuu miehistä, enkä heitä jätä kenenkään takia. Mies ainakin tuolloin uskotteli hyväksyneensä asian, mutta kun aloimme seurustelemaan, alkoi miehen voimakas mustasukkaisuuskin pukkaamaan pintaan. Hän ei olisi halunnut, että tapaan ystäviäni ja vietän aikaa heidän kanssaan. Tästä koituikin useita koviakin riitoja, miehen kiukuttelua ja mököttämistä sekä aiheettomia syytöksiä. Itse taas pidin linjani; jos mies ei kykene hyväksymään minua ja minun elämääni sellaisena kuin se on, vaihtakoot naista. En myöskään antanut mustasukkaisen kiukuttelun vaikuttaa itseeni mitenkään. Jos mies soitti minulle haukkumapuheluita kun olin iltaa viettämässä kavereideni kanssa, laitoin puhelimeni kiinni. Mies sai omaa pahaa oloaan vatvoa keskenään. Mies oppikin vähitellen käsittelemään mustasukkaiset tunteensa ja luottamaan minuun. Nykyään hän ei enää ole moksiskaan kavereistani ja heidän kanssaan viettämästäni ajasta. Toki edelleen silloin tällöin mies saa mustasukkaisuuskohtauksia, jolloin hän saa karvaasti huomata, ettei kiukuttelemisella saa minulta mitään huomiota. Nämä kohtaukset menevätkin sitten melko nopeasti ohi ja mies on pahoillaan käytöstään.

Mies on taas joutunut hyväksymään sen tosiasian, että olen häntä kunnianhimoisempi. Minun prioriteettilistallani opiskelu, työt, harrastukset ja perhe menevät hänen edelleen. Tämä edelleen harmittaa miestä, mutta hän ei asiasta valita, koska asioille ei mahda mitään. Hän on kait asian omalla tavallaan hyväksynyt, että minulla on aina jotain tekemistä ja olen aina menossa jonnekin. Mies kait olisi halunnut alitajuntaisesti saada itselleen äitinsä ja siskojensa kaltaisen naisen; joka on aina kotona, aina tavoitettavissa ja joka aina paapoisi muita. Minä olen kaikkea muuta kuin tuon kaltainen, ja siinä on ilmeisesti ollut miehelläni nieleksittävää. Olen toki oppinut ajan saatossa huomioimaan miestäni enemmän. Soittelen hänelle, koetan vastata puhelimeen aina kun mahdollista (olemme sopineet, ettei mies soita minulle koulupäivän tai töiden aikana, ellei ole hätätilanne) ja koetan järjestää meille yhteistä aikaa niin, ettei taustalla ole häiritsemässä minua odottavat kaikenlaiset puuhat.

Myös meidän molempien erittäin suuresti eroavat luonteet ovat tuottaneet useita riitoja, väärinkäsityksiä ja yhteentörmäyksiä. Mies on meistä se tunteellisempi ja tuuliviirimpi. Hän loukkaantuu helpommin, kantaa kaunaa ja riidellessä koettaa saada loukattua toista hinnalla millä hyvänsä (laukoo siis asioita, joita ei oikeasti edes tarkoita). Minä taas olen se rationaalisempi ja asiakeskeisempi. Tämä käytännössä tarkoittaa sitten sitä, että minä kyseenalaistan ja kyselen perusteluja kaikenlaisille asioille. Tämä saattaa vaikuttaa tunnekylmyydeltä, kun en lämpiä uusille ideoille samantein. Itse en riidellessä koe tarvetta loukata tai satutaa toista, ja yleensä hallitsen itseäni sen verran, etten lauo suustani sellaisia asioita, joita en oikeasti tarkoita. Tämä on asia, mitä miehen on monasti vaikea käsittää, kun en halua sanomiani asioita pyydellä anteeksi tai perua niitä. Olemme toki vuosien aikana oppineet nämä piirteet toisistamme ja osaamme jo hahmottaa, että miten toimia tietynlaisissa tilanteissa. Myös riitojen jälkeen pyydämme toisiltamme anteeksi; mies puheitaan ja minä riehumistani (äänen korottaminen).

Vierailija

lontoonraeei mitään vakavaa yleensä tapahdu, mies ei petä tai mitään sellaista ja pienessä humalatilassa on myös hauska ja sosiaalinen.. mutta jos juo enempää niin alkaa kiroilu ja paskan puhuminen monista ihmisistä (ei kiroile koskaan selvinpäin eikä sano pahaa sanaa kenestäkään ilman kovia perusteita), ei ota ollenkaan muita ihmisiä huomioon, suuttuu helposti ja kiristää, ja joo saattaa antaa jonkun random naikkosen istua esimerkiksi sylissään koska ei ajattele tarpeeksi pitkälle... näitä pieniä asioita riittää, mutta on saanut myös paniikki/ahdistuskohtauksen pahassa humalassa ja se oli pelottavaa. ja kaikkea muuta..

ongelmahan tässä on juuri se, ettei mieheni normaalisti käyttäydy noin ja on humalassa kuin toiselta planeetalta. vieras minulle, enkä haluaisi vieraalta tuntuvaa ihmistä nukkumaan viereeni. aamuisin taas kun mies on selvänä niin kaikki on hyvin ja unohdan kaikki edellisillan murheet.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat