Onko kokemuksia?

Vierailija

Moikka! olen 16, ja olen ajatellut muuttaa opiskelupaikkani takia toiselle paikkakunnalle. Mutta lähi-vanhempani ei tätä halua. Etä vanhempani asuu lähellä sitä paikkakuntaa josta sain koulupaikan,ja tykkää ajatuksesta.( heillä on yhteishuoltajuus)Saisin aluksi olla hänen luonaan,ennen oman asunnon löytymistä. Jos yksinkertaisesti "otan ja lähden" ja opiskelen siellä, voiko tästä koitua suurempi ongelma? mm. Äitini "repii väkisin" takaisin?

Kommentit (4)

Vierailija

Koska vanhemmillasi on yhteishuoltajuus, on sinulla täysi oikeus valita kumman vanhemman luona haluat asua, jos kerta molemmat kykenevät sinut majoittamaan. Sen sijaan omilleen muuttaminen on toinen asia. Olet alaikäinen, jolloin sinulla on oltava huoltajan suostumus omillaan asumiseen. Vanhempasi ovat juridisesti vastuussa sinusta, vaikka et heidän kattonsa alla asuisikaan. Alaikäisyytesi takia myös useat vuokranantajat vaativat huoltajan paikallaoloa ja jopa allekirjoitusta, jotta vuokrasopimus olisi pätevä (moni vuokranantaja (poislukien opiskelija- asuntolat) haluaa varmistaa, että vuokra-asunnosta vastataan, vuokra maksetaan ja että alaikäinen on ihan oikealla asialla, eikä karkuteillä).

Koska vanhemmillasi on yhteishuoltajuus, voi sinun omilleenmuutosta vastata kumpi tahansa vanhemmista (yleensä ajatellaan niin, että se kenen luona asut ja joka sinusta huolehtii, on määräysvallassa sinua koskevissa päätöksissä). Näin ollen voit toimia niin, että muutat etävanhempasi luo, joka sitten hyväksyy omilleenmuuttosi. Tässä on vain sellainen ongelma taustalla, että jos tämänhetkinen lähivanhempasi ei hyväksy ajatusta omilleenmuutosta (yleensä siihen on erittäin hyvät ja loogiset syyt, jotka kannattaa kuunnella huolella), voi välinne katketa tai huonontua pitkiksi ajoiksi. Tästä syystä suosittelen, että käyt asian tiimoilta keskusteluja niin lähi- kuin etävanhempasi kanssa erikseen ja yhdessä. Ainoastaan asiasta keskustelemalla aikuismaisesti ja asialähtöisesti, voit saada ratkaisun ongelmaasi.

Vierailija

Niin hienoo ku oiski 16-vuotiaan muuttaa omille ni se hohto loppuu tosi pian. Ei oo rahaa herkutella, bilettää, roskaruokaan, leipomiseen... Kaikest tulee pula.
Edellinen onki kirjottanu huoltajist eli siit on turha enempää paasaa :D

Mieti viel. Voisko saman koulutuksen saada lähempää. Mieti realistinen kuukaus budjetti: mistä saat rahat? kuinka paljon? mihin sitä menee ja kuinka paljon? Mistä jäät mahdollisesti paitsi?
Kun olet tehnyt itsellesi suunnitelman ja jos olet edelleen sitä mieltä, että haluat muuttaa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, esitä laskelmat vanhemmillesi. Annat kypsemmän vaikutelman, jotta hekin voivat sinuun helpommin luottaa. Mikäli laskelmassa olet huomannut, ettei rahat riitä kaikkeen, mutta haluat silti muuttaa, kerro sekin vanhemmillesi, niin ehkä he voivat avittaa joissain asioissa.

Muista kuitenkin, että ehdit muuttaa vielä opiskelemaankin vaikka iäkkäämpänä. Itse kuitenkin asuisin mielummin lähempänä vanhempia koska keitot tosiaan tökkii tosi pahasti. Tomaattikeitolla nyt siis elelly viimeisen puol kuukautta. Ei siis todellakaan nuudeleita ja tonnokalaa raejuustonkera. Ei oo varaa. Ja mä käyn sentää opiskelun ohella töissä.

Jemmina
Seuraa 
Liittynyt30.12.2010

Tuossa tuli jo noista vanhemmista ja huoltajuudesta, enkä rupea mitään siihen lisäilemään. Täyttä faktaa, kun ovat. Mutta tuosta 16-vuotiaana muuttamisesta ja vielä kauas vanhemmista voi olla hyvinkin rankkaa. Itse kannatan kotona asumista ja rahan säästämistä, kyllähän sitä voi vanhempana opiskella tai ehkä jossain lähempänä? Kustannukset tulevat olemaan suuria ja vaikka kävisi töissä samalla, ei välttämättä meinaa rahat riittää. Itselläni ainakin tekee tiukkaa, vaikka töissäkin silloin tällöin käy. Plus että koulu ja työt samaan aikaan ovat todella rankkaa! Asun eripaikkakunnalla kuin vanhempani ja itsellä ainaki useasti kova ikävä kotio ja sisaruksia. 18-vuotias olen, mutta silti useasti toivon että voi kun olisin pysynyt kotona kauemmin. Olen asunut poissa vanhemmiltani 11-vuotiaasta lähtien (välillä palannut takaisinkin tottakai) ja rankkaa on ja on ollut. En henk.koht. suosittele. :)

Vierailija

Itse muutin omilleni heti täytettyäni 17, enkä suosittele omilleen muuttamista ellei ole aivan pakko niin kuin minun oli. Se on todella rankkaa. Kannattaa keskustella molempien osapuolien kanssa asiasta perusteellisesti, jos keskustelu sujuu hyvin voit päästä muuttamaan ilman, että "karkaisit" opiskelemaan. Lähi-vanhempasi voi olla vaikea päästää lastaan suureen maailmaan :) kyllä kaikki lopulta jotenkin onnistuuu

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat