ikäero

Vierailija

millasia ikäeroja sinulla on ollut kumppaniisi? ikäeron hyviä ja huonoja puolia?

itselläni on aina ollut vanhempia kumppaneita, pisimmässä suhteessani meillä oli ikäeroa 4v ja synkkas hyvin. Nyt olen kiinnostunut miehestä joka on 12v vanhempi... pelottaa!
Meillä kyllä synkkaa enkä ole vielä kokenut olevani lapsenmielisempi tms, pikemminkin on tullut tilanteita jossa tunnen itseni vanhemmaksi.

Kommentit (8)

Vierailija

Kuulostaa ehkä kliseiseltä, mutta ikä ei ole se mikä ratkaisee. Itse en esimerkiksi voisi tällä hetkellä voisi edes kuvitella seurustelevani itseni ikäisen kanssa tai sitten täytyisi miehen olla huomattavasti ikäisätään kypsempi. Haluan, että kumppanini on itsenäinen, sillä itsekin olen jo useamman vuoden asunut omillani. Näin ollen kotinurkissa majailevat miehet eivät ole makuuni. Omalla kohdallani ikäero on yleensä ollut parista vuodesta vajaaseen kymmeneen vuoteen. Kaveripiirissä ikäeroa on kuitenkin ollut yli parikymmentäkin vuotta.

Mielestäni sillä on merkitystä, mitä suhteesta haluaa. Jos ei ole heti perhettä perustamassa tms. niin eihän iällä oikeastaan ole väliä. Toki silloin asia voi olla hieman eri, jos puhutaan alaikäisestä, vaikkakin ratkaisevinta on mielestäni ihmisen omat tunteet :)

Vierailija

Nykyisen poikaystävän kanssa ikäeroa on vuosi, tosin sillä tavalla että hän on minua vuoden nuorempi. Aluksi heiritsi tosi paljon tuo vuosi, varsinkin kun olen itse 20, hän 19. Mutta nyt olen täysin sinut asian kanssa. Exä oli minua vuoden vanhempi, mutta esimerkiksi nykyinen poikaystävä on kymmenen kertaa kypsempi kuin exä. Se riippuu ihan ihmisestä.

Serkkuni on 18-vuotias, ja hänen miesystävänsä on 35. Se ikäero on mielestäni todella suuri, varsinkin kun miehellä on jo omia lapsia, joista vanhempi on 15. Mielestäni heidän ikäero on liian suuri, varsinkin kun he ovat niin eri elämäntilanteissa. Serkkuani itseänikin tuntuu välillä häiritsevän melkoisesti heidän ikäero.

Vierailija

Tuo on kyllä totta, että elämäntilanne vaikuttaa paljon asiaan. Itsestäni olisi todella outoa, jos kumppanilla olisi lähes minun ikäiseni lapsi. Tuollaisilla jutuilla, joissa on todella suuri ikäero ei välttämättä ole pitkällä tähtäimellä mahdollisuuksia, jos toinen esim. haluaa lapsia ja toinen ei.

Vierailija

Itselläni ja miehelläni on 17 vuotta ikäeroa,mieheni vanhempi.
Kaksi vuotta yhteiselämää on takana. Meillä ei ole ongelmia ollut ikäeron takia, joskus suhteen alkuaikoina mieheni murehti mitä muut ihmiset ajattelevat minusta. Ongelmia voi tulla suuren ikäeron myötä, jos on eri päämäärät kuin toisella, tai jos ei kestä ulkopuolisten arvostelua, sitä nimittäin tulee osakseen samaan, valitettavasti...

Vierailija

Meillä mies on minua 6 vuotta vanhempi, mutta itse en ikäeroa edes huomaa. Saattaa tietysti johtua myös siitä, että minä olen se joka käy töissä ja mies opiskelee :) Minusta ainakin on vain hyvä, että mies on minua vanhempi. Hän on jo rellestämisensä hoitanut ja on siinä vaiheessa, että tahtoo todella asettua aloilleen ja perustaa perheen. Sopii minulle paljon paremmin, kuin omanikäisteni miesten baarissa riekkuminen.

Itse aluksi jännitin perheeni ja ystävieni reaktioita ikäeroomme, mutta kukaan ei ole ainakaan antanut ymmärtää, että asia heitä häiritsisi. Ja eihän sillä kyllä ole väliäkään mitä muut ajattelevat, kunhan itse on sinut asian kanssa.

Vierailija

Olen seurustellut nyt nelisen kuukautta miehen kanssa, joka on minua vähän yli 16 vuotta vanhempi. Olemme siis 92 & 75. Ollaan koko nelisen kuukautta käytännössä asuttu saman katon alla, sillä roudasin omat kamat miehelle pikkuhiljaa heti kättelyssä, haha. Omassa kodissa käyn vain hakemassa postin aina ajoittain.

Meillä sujuu arki todella hyvin, ollaan suunniteltu hankkivamme suuremman asunnon, mutta sillä ei ole niin kiirettä, vaikka eihän tuo yksiö mikään paras kahdelle hengelle ole.

Arvostelua olen saanut kuulla, mutta kaverit jotka tuntee meidät molemmat jopa sanoivat, että ollaankin hyvä pari. Äiti meinasi repiä pelihousunsa, kun kuuli meistä, mutta on jo suht sujut asian kanssa. Viikonloppuna pitäisi käydä yhdessä kahvilla äidin luona eli ensimmäistä kertaa äitikin näkisi miehekkeeni.

Tavattiin kun menin työharjotteluun korjaamolle, jossa mies oli sitten töissä. Itseasiassa hän oli yksi työpaikkaohjaajistani. Ennen seurustelua siis tunnettiin reilu vuosi ja koko tuon ajan oli pientä flirttailua ja säpinää ilmassa. Kumpikaan ei kyllä tajua, miten tässä näin kävi, kun ei todellakaan pitänyt. No, hyvä että näin kävi, tällä hetkellä onnellisempi en voisi olla.

Vierailija

Minulla ja nykyisellä miehentapaisellani(jonka kanssa "säädän" tai jotain, ei siis olla vielä yhdessä mutta käyttäydytään sen mukaan molemmat ku oltais yhdessä :D) on ikäreoa 7 vuotta. Itse olen 19, mies 26. Täytän itse 20 tänä vuonna ja hän 27.

Olen tavannut paaaaaljon miehiä, paljon häntä nuorempia ja sänkyynkin olen eksynyt reippaasti häntä vanhempien miesten kanssa(okei, tosi oksettavaa..) ja kenenkään kanssa ei ole sujunut yhtä hyvin. Kaikki tuntuu niin hyvältä ja oikealta. On onneksi niin vannoutunut rokkari että ei suostu jalallaankaan astumaan samanlaisiin teinihelvettibaareihin kuin minä jne. Ei tässä oikeastaan ole huonoja puolia ollut. Kerrassaan ihana mies! Välillä tuntuu että olen ihan pikkukakara mieheen verrattuna mutta eipä tuo ole tuntunut häntä haittaavan. Jännittää hieman millaista seksi on, meinaan synkkaako yhtä täydellisesti sängyssä kuin nyt.. ;)

Joten: oikeastaan ikä ei ratkaise mitään, kunhan molemmat ovat täysi-ikäisiä :D En edes haluaisi seurustella omanikäisteni kanssa nyt, tuntuvat jotenkin ihan keskenkasvuisilta. Miespuolisia kavereitahan minulla on paljon ikähaarukasta 18-23 ja tuntuvat lähes kaikki ihan 15 kesäisiltä :/

Vierailija

Aikasemmat kumppanit ollu aina joko samanikäisiä tai sitten vuoden tai pari vanhempia, mutta nykysen kanssa ikäeroa semmoset 5 vuotta. Alusta asti ollu välillä vaikea suhtautua, vaikka ei sitä ikäeroa huomaa kun yhdessä ollaan. Pikku hiljaa ehkä ajatukseen tottuu :D

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat