Täydellinen muttei kuitenkaan

Vierailija

Olen nyt säätänyt miehen kanssa joka on luonteeltaan sitä parasta mitä kukaan voi kuvitella; kiltti, huomaavainen, ymmärtäväinen, kuunteelee ja on kiinnostunut tekemisistäni, saa jopa minut tuntemaan itseni halutuksi. Lisäksi hän on hurmaavan pitkä ja vartalossakaan mitään valittamista. Ainut ongelma onkin siis kasvot, joita katsoessa tulee mieleen, että tämä on todellakin jonkun poika. Siis pyöreät posket ne kai tekee mutta jostain syystä pinnallisuus on siis iskenyt nyt ja kovasti. jäädäkkö vai lähteä? mikä on oikea ratkaisu? Olenko oikesti pinnallinen p***? Neuvoja siis saa ladella oman mielen mukaan!

Kommentit (11)

Vierailija

Olin aluks että "Siis mitä?!" Mut sit mietin tarkemmin. Jos toi asia on sellanen, joka häiritsee sua ihan oikeesti, niin jätä pois. Mut kannattaa muistaa, että jokaisessa ihmisessä on varmasti jotain tollasii pieniä(?) epätäydellisyyksiä. Mites tunteet, niitä on, vai?

Vierailija

Sillon kun kirjotellaan ni on tunteit. Sit ku ollaa kasvotuste ni ei mitään. Oon varmaa oikeesti vaan niin hirvee ihminen, koska kaikki muuthan siin on niin täydellistä. Julmaa....

Vierailija

Nii en tiiä oonko muutenki jotenki "tunnevammanen" koska en oo ikinä edes ihastunu keneenkään. En julkkiksiin sen enempään kuin tavallisiin tallaajiinkaan. On ihan onnistuneit suhteitaki takana mut ei niissäkää tunteit ollu mukana mun puolest. Eniten harmittaa niitten miesten puolest koska kun ero tulee ni ne on ollu ihan murtuneit ja mä jatkan elämää ku mikäki mulkvisti. Julmaako? Tottahitossa, mut mitä muutakaan voin? haluun kuitenkin perheen ja sen sellast jossain vaiheessa ja tää on ensimmäinen joka on oikeesti sellanen et kaikki elämän karikot voi kokee turvallisin mielin.

Vierailija

Jos kyseessä nuorempi mies niin voihan olla että kasvojen pyöreys häviää vuosein myötä. Jos kyseessä kuitenkin "vanhempi", etkä usko pyöreyden häviävän, niin lähtisin itse suhteesta. Kasvot on kuitenkin toisessa se mitä eniten katsoo... Onhan luonne tietenkin tärkein muttei ulkonäköä tule vähätellä...
Ehkä et ole vielä vain löytänyt sitä oikeaa? Poikaystäväni on kertonut, ettei ennen minua ole ollut ihastunut keneenkään tai nähnyt ketään "sillä tavalla" ennen kuin nähtiin ja se oli menoa sitten. Kyllä se oikea, jalat alta vievä mies vielä löytyy :)

Vierailija

Onhan se totta että jossei toinen täysin miellytä niin asialle ei voi mitään.
Mut luulen et jos oikeasti pidät miehestä ja jos suhteenne syvenee niin opit näkemään miehesi komeana. Kun aloin seurustella nykysen avomieheni kanssa, ei tää ollut ollenkaan mies mun makuuni mutta nyt se on mielestä maailman ihanin ja komein mies.
Mieti tarkkaan, sua saattaa vielä kaduttaa jos hylkäät kaikin puolin hyvän miehen pienen pinnallisen asian takia. Tuskin itsekään oot täydellinen.

Vierailija

Siis tätä ajatellen en oo viel heivannu sitä. Itehän oon siis kaikkea muuta ku täydellinen; nalkutan helposti, huudan ja kiukuttelen, enkä muutenkaan ole mikään mallin kaltainen kaunotar omasta mielestäni ainakaan. En vaan tajuu miks hyvät miehet ei sytytä vaik niit on tyrkyl.

Vierailija

Voi kuule, ei hätiköityjä päätöksiä. Katso mitä siitä tulee, ei nyt tietenkään parisuhteeseen asti vaan vittäkää paljon aikaa toistenne kanssa. Jossei tunteista sen syvempiä tule niin hän ei ole se oikea.

Itselläni oli melkein samallainen tilanne... Siis kaikki oli kohdallaan, paitsi ulkonäkö. Hän oli jotain niin aivan erilaista mistä unelmoin. No tarina ei jää tähän. Katsoin mitä jutusta tulee, meillä oli sanoinkuvaamattoman hauskaa yhdessä, mutta seksin aikana kuvittellin tilalle aina jonkun toisen. Sitä jatkui ehkä pari viikkoa. Päivä päivältä tästä ihmisestä tuli tärkeämpi ja ihanempi. Loppupeleissä olin korvia myöten rakastunut myös hänen ulkonäköönsä. En näe häntä enää samalla tavalla kun ennen.

Tietenkin minun tarinani päättyy huonosti, kuin myös tämä. =D Seurustelimme siis pari kuukautta ja olin todella vakuuttunut suhteen pysyvyydestä, hän oli ollut minua ennen sinkkuna ja ilman yhtään yhden illan juttua viisi vuotta joten tiesin ettei häntä muut kiinnosta. Sitten hän jätti minut, isku vyön alle, nyrkki naamaan ja matto jalkojen alta. No hänän rupesi iskemään heti muita, kuten myös siskoani. Pahinta mitä minulle on koskaan tehty, ainakin top viiteen pääsi mukaan.
No erosta on nyt tasan kuukausi. Elämä näyttää ja valoisammalle! :)

Vierailija

Nyt voi kaikki nekin, jotka on aatellu et oon täys kusipää ni hurrata, sillä tämä juttu on nyt ohi. Kiitos kuitenki kaikille jotka osallistu tähä keskusteluu. Siakshan tuoki sitte osottautui ja kun on sika eikä ulkonäkö täysin miellytä eikä mitään tunteita, niin ei ollut enään mitään syytä edes yrittää jatkaa. Eli ei kun kohti uusia tuulia :)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat