Työttömyys ahdistaa

Vierailija

Valmistuin viime keväänä ammattikorkeakoulusta tuplasuuntautumisella. Opiskellessa ala tuntui todella oikeialla ja haluaisin päästä oman alan töihin, sillä uskon oman alan löytyneen.

Olen valmistumisen jälkeen ollut jonkin aikaa tuotannontöissä vuokrafirman kautta, mutta edes sen tyyppisiä hommia ei meinaa löytyä, sillä niissä koulutukseni ei aina oikein miellytä ja sopivamman koulutuksen omaavia hakijoitakin löytyy.

Olen hakenut töitä ahkerasti ympäri suomea, vaikka haluaisin jäädä kotipaikkakunnalleni. Olen kirjottanut hakemuksia, joissa kerron olevani valmis tulemaan töihin koulutussopimuksella (työnantajalle edellinen vaihtoehto), mutta edes se ei tunnut auttavan paikan löytämisen suhteen. Lähes ilmainenkaan työ ei työnantajille kelpaa.

Viimeksi olen ollut töissä syyskuussa. Ja nyt tuntuu, että tää tilanne alkaa masentaan. Tuntuu turhauttavalle kirjoittaa hakemuksia, kun aina tulee kielteinen päätös, jos vastausta tulee. Toimettomuus alkaa kyllästyttään ja koen toisinaan ahdistusta tilanteeni takia. Tekisin todella mielelläni alani töitä ja kehittyisin sitä kautta alan ammattilaiseksi. Olisin valmis aloittamaan vaikka koulutussopimuksella, jotta edes jollain keinolla saisin jalkani yrityksen oven väliin.

Tiedän, että omassa ammattikunnassani myös moni muu on valmistunut työttömiksi. Joten kohtalotovereita varmasti löytyy.

Välillä vaan tuntuu, etten tiedä miten pitäsi jatkaa tästä eteenpäin. Mitä tulevaisuudessa pitäisi tehdä? Ja mitä teen, etten masennu tilanteen takia?

Kommentit (5)

Vierailija

Vanha viesti, mutta sama tilanne täällä. Valmistumisen jälkeen pistin varmaan 60 hakemusta, mutta murto-osasta tuli vain vastaus, että "ei oo". Minkäänlaista vastausta ei voida lähettää :( tiedän, että kouluttauduin väärälle alalle, mutta en osannut ihan odottaa ettei minkäänlaista työtä löydy. Masentaa kun on kumminkin jo 24v eikä juurikaan työkokemusta, paitsi kesätöitä ja jotain siivousjuttua opiskeluaikana.. kade kun cosmossa kaikilla on aina työpaikat, voisivatvälillä tehdä juttua meistäkin joilla ei sitä onnea ole.

Vierailija

Täälläkin ollaan samassa tilanteessa! Olen ollut viimeksi töissä tammikuussa, ja joulukuusta tähän päivään asti olen lähettänyt yli 10 työpaikkahakemuksesta. Kahteen haastatteluun olen päässyt; molemmista on tullut kielteinen vastaus.. Nyt mulla tosin on maanantaina taas haastattelu! :)

Luulen, että varsinkin kaupallisella alalla on tällä hetkellä liikaa tarjontaa kuin kysyntää. Ja kun niitä paikkoja tulee auki, hakijoita on kymmeniä. Muutenkaan Suomen nykyinen työllisyystilanne ei ole tällä hetkellä mahtava; kiitos lomautusten ja YT-neuvotteluiden.

Pitää olla vain luottavainen itseensä; kyllä se työpaikka vielä tärppää! :)

Vierailija

Täällä kans kolmekymppinen insinöörinainen työttömänä. Alan kokemusta on useammalta vuodelta, mutta nyt melkein puoli vuotta olen ollut työttömänä. Hakemuksia lähetän sopiviin paikkoihin joka viikko, mutta vain kolme haastattelukutsua on tullut. Olen hakenut toiselle alalle opiskelemaan, koska en usko työllistyväni enää tällä alalla.

Olis tosiaan kiva jos cosmossa olisi juttu myös meistä, jotka ei saa töitä. Usein tuntuu, että eri ammatteja esittelevät jutut painottuu ns. naisten aloille ja niistä saa sen kuvan, että töitä saa helposti.

Vierailija

Täällä yksi kovaa vauhtia syrjäytyvä 20v työtön. Olen ollut vasta kaksi kuukautta työttömänä, saatuani potkut epämääräisestä firmasta, johon pääsin työkkärin kautta. Syy potkuille oman alani töistä noin kahden viikon työskentelyn jälkeen oli, ettei yksinkertaisesti ollut enään töitä, mitä tehdä. Nyt sitten elämä onkin ollut melko perseestä potkujen jälkeen. Työkkäristä ei ainuttakaan tukirahaa eikä apua ole vielä herunut, kun eivät tältä virolaiselta firmalta saa mitään selvitystä, miksi he irtisanoivat minut.

 Jollain pitäisi elää ja pitää yllä suht normaalia päivärytmiä ja elämää muutenkin. Liikuntaa yritän harrastaa ja pitää sosiaalisia suhteita jotenkin yllä näkemällä kavereita ja tekemällä poikaystävän kanssa kaikkea. Ilman rahaa on vaan kaikki niin hankalaa. Uusista töistä ei tietoakaan, vaikka hakemuksia kaikenmaailman hommiin on laitettu. Kotona makaaminen vie loputkin itsearvon rippeet, eikä näin valmiiksi jonkinlaisista mielenterveysongelmista kärsivä pääse suosta ylös, jos ei mihinkään kelpaa edes töitä tekemään ... Jatkuvat uutiset huononevasta Suomen työttömyystilanteesta ei ainakaan anna lisäpuhtia.

Ei oo helppoo kellää. Päivä kerrallaan -asenne pitää edes jonkun verran kasassa.

Vierailija

Täällä kanssa yksi, 21v ja työtön. Valmistuin lähihoitajaks keväällä 2013, tein kuukauden sijaisuuden ja lomailin lopun kesää valmistumisen jälkeen. Syksyllä 2013 alotin 9kk työkokeilun, ja viihdyin siellä tosi hyvin.

Nyt oon ollut kesäkuusta asti työttömänä, vaihdoin tässä välillä kaupunkiakin isompaan, mutta lukuisista työhakemuksista huolimatta ei oo töitä irronnut, edes haastattelua tai mistään _mitään vastausta takaisin päin. 

Ahdistaa mielettömästi, koska mm. rahatilanne ja sosiaaliset suhteet kärsii. En esimerkiksi oo saanut täältä uudesta paikasta vielä yhtään kavereita, kun en luonnollisestikaan käy töissä tai opiskele, missä ne verkostot yleensä luodaan.

Eihän kolmisen kuukautta ole vielä mitään, kun jotkut on työttömänä useamman vuoden, mutta alkaa vähitellen kyllä tuntumaan ettei musta ole mihinkään.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat