Elämän tarkoitusta etsimässä

Vierailija

Pakko nyt avautua tänne, en tiedä onko oikea aihealue, mutta toivon että saisin jotain kommentteja tähän.

Minusta on jo jonkin aikaa tuntunut että elämälläni ei ole mitään tarkoitusta, tai päämäärää. Ei, en ole mitenkään masentunut tai muuta. Mietityttää vain kun minulla ei ole esimerkiksi koskaan ollut mitään unelma-ammattia, nytkin olen vain työkkärin kautta työharjoittelussa. Työpaikassani ei ole mitään vikaa ja viihdyn kyllä siellä, mutta ei se tunnu siltä että minut olisi luotu siihen ammattiin. Minulla ei siis ole uraa tai ammattia jossa haluaisin edetä ja kehittyä.

Asun yksin pienessä yksiössäni, olen 20-vuotias. En ole koskaan seurustellut, eivätkä miehet ole koskaan olleet kovin kiinnostneita minusta. Olen aikalailla luovuttanut jo miesten ja "Sen Oikean" löytämisen suhteen. Olen ehkä hieman ujo, mutta tykkään kyllä olla ihmisten kanssa tekemisissä enkä ole mitenkään erakoitunut. Itsetuntoni on hyvä, ja olen mielestäni täysin normaali ihminen, mutta silti elämän tuntuu aika tyhjältä. En edes pidä lapsista enkä unelmoi omasta pikku perheestä.

Minulla on kavereita mutta ei ketään erityisen läheistä, ei esimerkiksi ketään kenelle tästä voisin avatua. Vietän silloin tällöin aikaa kavereideni kanssa, ja käymme baareissa. Joskus vain tuntuu aamulla niin vaikealta nousta, ja mennä sinne samaan työpaikkaan ja tulla töiden jälkeen yksin kotiin, illalla nukkumaan ja sama uudestaan.

Mikä on vikana, mitä ihmettä minä täällä oikein teen???! Onko muilla ollut samanlaisia tuntemuksia.

Kommentit (3)

Vierailija

Voin samaistua sinuun täysin. Vaikka asun kämppiksen kanssa, meillä ei ole mitään yhteistä, emme juuri koskaan näe emmekä ole kiinnostuneita samoista asioista, emmekä juuri tunne mitään kiinnostusta tehdä mitään em. seikkojen takia.

Nytkin työpaikastani loppuu työt, ja en tiedä mitä tekisin kun työelämäkin loppuu. Mietin sitten että voisin alkaa kertaamaan oppimiani taitoja kirjoista, sillä pidän kielten opiskelusta. Samalla kuitenkin tajusin, että pitäisi muutakin keksiä. En myöskään seurustele, seurustelin aiemmin mutta juttu päättyi yllättäen ulkomaillemuuttooni.

Tulin siihen tulokseen, että aloitan liikunnan (siis lenkkeilyn etc. muuta edullista). Ja aion etsiä työn/harrastuksen jossa oikeasti viihdyn. Aion myös ottaa itseäni niskasta kiinni kuntosalilla, jos vaikka sieltä löytyisi sopivaa poikaystäväkandidaattia tai muualta harrastuksen parista. Mietin myös että nykyään harvoin tulee kyläiltyä/ pyydettyy käymään että sitäkin voisi harrastaa enemmän xD

En nyt tiiä tuliko tästä järkevää tekstiä mut koitetaan pärjätä, lisäkommentteja kaivetaan :)

Vierailija

Tällaista ajatusvirtaa heitän tähän... Entä jos ongelmasi on juuri siinä, että yrität löytää elämäsi tarkoitusta sellaisista asioista, jotka yksistään eivät voi niitä sinulle tarjota? Esimerkiksi seurustelu ja rakkaus tai perheen perustaminen ovat isoja ja elämää rikastuttavia asioita, mutta eivät ne riitä kaikille syvemmäksi tarkoitukseksi. Tai työ, tai opiskelu, harrastukset tai jokin muu. Mä ajattelen jotenkin niin, että mielekkyys pitää löytyä onnellisuudesta. Jos tekee asioita, jotka tuovat hyvää mieltä, voi olla onnellisempi... Toisaalta väitetään kyllä, että onnellisuuskin on päätös ja että missä tilanteessa vain voi olla onnellinen. Pitääkö sitten paikkansa vai ei, sitä en tiedä.

Mulla oli tyhjän olon ja itseni etsimisen sekä pohtimisen kausi vuosi tai pari sitten. Uskon, että niitä tulee melkein jokaiselle elämän eri vaiheissa, ensimmäinen varmaan juuri nuoruudessa aikuisuuden ja itsenäisyyden kynnyksellä. Joillakuilla tuovat esim. hengelliset asiat elämään tarkoitusta, toisilla ihmissuhteet, joillakuilla jotkin muut. Asioita tekemällä ja kokeilemalla löytyy varmasti jokaiselle se oma juttunsa pikkuhiljaa elämän aikana.

Mäkin olen parikymppinen ja olen kyllä sitä mieltä, että ei tässä vaiheessa todellakaan kannata heittää toivoa sen oikean löytymisestä! Sullahan on vielä vuosikymmeniä elämää edessä! :)

Vierailija

Kiitos kommenteista =)

Niin ehkä tämä on vain jokin vaihe elämässäni. En kuitenkaan jatkuvasti mieti näitä asioita, minulla on kyllä harrastuksia joista pidän ja useimmiten olen ihan tyytyväinen elämääni :D ehkä nyt olen alkanut suurennella tätä asiaa omassa mielessäni.

Ja mitä miehiin tulee niin tietysti olen vielä nuori, mutta tuntuu että kuka mies haluaisi olla kaksikymppisen kanssa kuka ei ole Koskaan ollut läheisissä suhteissa miesten kanssa :\

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat