Rakkaustarinoita!

Vierailija

Kertokaapa ihmiset niitä itsekoettuja rakkausstooreja, olis mukava lueskella romantiikan nälkään kun ei ole kulta lähellä : D

Sivut

Kommentit (26)

Vierailija

Hahahaa :D meillä roihahti kullan kanssa wanhojen risteilyllä aikoja sitten! Itse seurustelin vielä tuolloin edellisen kanssa mutta kun kulta pyysi mua tanssimaan rokkia niin heti tiesin, että edellinen suhde tulee päättymään. Siinä oltiin risteily yhdessä vaikka ei mitään tapahtunutkaan ja kun kotiin pääsin niin eron tein entiseen ja kerroin totuuden, että tapasin toisen ja haluan erota. Vaikeetahan se entiselle oli mutta kertaakaan en ole katunut! :) Edelleen muistan kullan ilmeen siellä tanssilattialla kun sinisillä silmillään katto mua ja ojensi kädet ja pyysi rokkiin. <3 Kun vielä paremmin tutustuttiin niin selvis, että rakkaani on ihan kultakimpale! Parempaa ei tosiaan voisi edes toivoa! Oon niin onnellinen hänen vierellään :) <3 Ei se kamalan romanttiselta kuulosta näin kerrottuna mutta koettuna se oli rakettien pauketta tähtitaivaalla! <3

Vierailija

Mulle on sanottu että mun "rakkaustarina" on kuin suoraan elokuvasta :D

Tutustuin mieheeni jo vuonna 2005, jolloin molemmat oltiin ihastuttu toisiimme. Oltiin sillon 14- ja 16-vuotiaat ja mies on ystäväni veli, joten emme uskaltaneet tehdä asialle mitään.

Itse aloin tämän jälkeen seurustelemaan ja seurustelin 4 vuotta.

Kun erosin näin taas tätä ystäväni veljeä kun ystäväni kanssa vietin aikaa heidän luonaan(asuivat äitinsä luona molemmat vielä). Muutama kuukausi tämän jälkeen muutin heidän luokseen alivuokralaiseksi mieheni alkoi viettämään kanssani paljon aikaa ja jo viikko muuttoni jälkeen aloimme seurustelemaan :D

Nyt olemmekin jo seurusteleet kohta kaksi vuotta :)

Vierailija

Itse olin eronnut hankalasta suhteesta ja kuukausi eron jälkeen tapasin nykyisen avomieheni bussipysäkillä keskellä kirkasta päivää. Aloimme jutella ja bussimatkan päätteeksi vaihdoimme numeroita. 2 viikon seurustelun jälkeen muutin hänen luokseen ja nykyään olemme kihloissa ja häitämme tanssitaan nyt kesällä. :) Tämä kokemus opetti että onni saattaa tulla yllättäen sitä sen kummemmin etsimättä... :)

Mellu991
Seuraa 
Liittynyt30.1.2012

Minun ja rakkaan tarina alkoi siitä kun olimme kummatkin samassa koulusa ja samalla luokalla :D Aluksi emme kiinnittäneet sillä tavalla toisiimme huomiota, hän oli kuin isoveli minulle ^^ Sitten meni aikaa ennenkuin uskalsin kertoa hänelle facebookissa, että tykkään hänestä. Pyytelin sitä anteeksi ja sitten hän kirjoitti minulle, että hän tykkää myös minusta :) Olin aivan onnessani! Nyt olemme seurustelleet kohta 2 viikkoa :)

Vierailija

Minun ja kihlattuni/avopuolisoni ''rakkaustarina'' on aika pitkä juttu, mutta tylsää nytten kun on voisin sen täne skriivata :)

Ylä-aste ei itselläni kovin hyvi mennyt joten päätin kokeilla josko pääsisin 10-luokalle. Koulu alkoi, en olisi koskaan uskonut että voisin löytää rakkauteni sieltä. Olin usein miettinyt että saisinkohan ikinä tuntea kunnon rakkautta. Tyhmää sinällään olinhan kovin nuori niin kuin olen yhä edelleen.

Palataan kuitenkin asiaan, koululla oli siis asuntola jossa oli 2 hengen huoneet. Tietysti tytöt ja pojat nukkuivat eri huoneissa. Mutta samalla käytävällä.

Ensimmäisenä koulupäivänä saavuimme asuntolaan jossa oli parhaillaan rehtorin ''haastattelu'' meneillään jonne jokainen meni vuorotellen. Samassa huoneessa seisoi poika jolla oli blondit hiukset ja siniset silmät. Ihastuin saman tien, äitinikin sanoi että onpas tuolla suloinen poika, tyydyin vain vastaamaan äidilleni ''no en nyt tiiä'' ja pääni huusi sanojani vastaan.

En olisi koskaan voinut uskoa että, vuoden kuluttua asuisin kyseisen suloisuuden kanssa saman katon alla.

Vietin ensimmäisen kuukauden pelkästään kyseisen pojan ja parin muun pojan kannssa aikaa. Kunnes sitten uskalsin ottaa kontrollia luokkamme tyttöihin.
Raportoin jo ensimmäisenä päivänä komistuksesta parhaalle ystävälleni.

Pari kuukautta myöhemmin oli ilta ja hengaillimme yhdessä huoneessa. Minä, kyseinen poika ja luokkalaisemme tyttö joka oli juuri alkanut seurustelemaan. Päivittelin siinä sitten kuinka kateellinen olen hänelle. Heitin sitten vitsillä tälle pojalle että jospa alkaisimme seurustelemaan leikisti et voitaisiin yhdessä leikkiä että meilläkin on sitten kumppanit. Lapsellistako? ehkä :D No näin meillä sitten alkoi pojankanssa ''feikkisuhde''. Joululoma tuli ja pidimme mökillä luokkamme pikkujoulut, illan mittaan halailimme tämän feikkipoikaystäväni kanssa ja kysyin josko hän tulisi feikkityttöystävän viereen nukkumaan, hän myöntyi. Nukuimme vierekkäin ja siitä kaikki taisikin lähteä sitten. Emme suudelleet tai tehty muutenkaan mitään intiimiä.

Seuraavana iltana kun olin kotona, ajattelin että voisin toivottaa pojalle hyvät yöt. Olinhan joka ilta asuntolassakin käynyt sanomassa hänelle ja huonetoverilleen hyvät yöt. Harmikseni huomasin ettei minulla ollut hänen puhelin numeroaan.
Hetken mietittyäni minulla välähti. Olin kerran soittanut pojan puhelimesta äidilleni eikä siitä ollut edes pitkä aika. Kysyin äitiltäni oliko hänellä kyseistä numeroa, katsoin vastatut ja siellä oli viimeisenä listalla numero jossa ei ollut nimeä. Kuin kohtalona se oli kuin olikin oikea numero niinpä pistin viestin '' Hyvää yötä, nuku hyvin :)''

Seuraavana aamuna sain häneltä viestin, että kenen numero tämä on ja vastasin tietysti ketä olen. Hetken päästä tuli viesti '' Okei, pitää tallentaa sun numero, mulla tulikin jo ikävä sua.''
Muistan hetken jona maailma pysähtyi ja sydän löi hulluna.
Viestittelimme sitten pari päivää kunnes rohkasin itseni. Toki mielestäni oli tyhmää kysyä puhelimitse näitä, mutta en malttanut odottaa että loma loppuisi.

Kysymykseni oli: On tyhmää kysyä näin, ehkä hieman noloakin mutta en malta odottaa että näämme jällee, onko sinulla mitään kiinnostusta minua kohtaan?
Vastaukseksi tuli että olen ollut kiinnostunut sinusta jos siitä asti kun koulu alkoi, oot ollu mulle niin hyvä ystävä ja kiinnostukseni on kasvanut.
Viestittelimme loppu illan ja loppujen lopuksi kävi niin että olimmekin jo yhdessä. Jos nyt tulee mieleen että vietillä pistettiin että alks olee niin ei ei se mennyt ihan niin :D

Sovimme että hän tulisi vielä ennen loman loppumista meille ja sitten vietettäisiin uusivuosi yhdessä ja mentäisiin meidän kyydillä kouluun ja niin teimme. Loma oli elämäni hirvein, lähes 2 viikkoa piti odottaa tapaamistamme. Joulu ei tuntunut miltään ja lomapäivät menivät kauheassa odottamisen ja jännitämisen tunteessa.
Lopulta päivä tuli ja muu on historiaa.

Yli vuosi yhdessä. 7kk samankaton alla. vähän päälle kuukausi kihloissa.
Tämä pistää miettimää että kuinka pienestä asiat ovat kiinni, kuinka monta tilaisuutta ihmisiltä menee ohi. Jos en olisi pistänyt hyvän yön toivotusta tuskin olisimme tässä jos äidilleni olisi joku soittanut ennen kun hoksasin sen tilanne olisi myös se, ettemme välttämättä olisi tässä.

Eikä se ole väliä minkä ikäinen olet, me olemme molemmat hyvin nuoria vielä, mutta tosissamme kumpikin. Olemme vasta 17 vuotiaita, kuitenkin tänävuonna molemmat saavuttavat sen odotetun 18 vuoden ikäluokan. :)

Olkaa rohkeita ja uskaltakaa, vaikka olo voisi olla hölmö! Ei saa hukata niitä harvoja tilaisuuksia mitä saamme. Tarttukaa jokaisen hetkeen.

Olen iloinen jos edes joku jaksoi lukea. Itsensä saa palkita aplodein, saa ainakin hyvät naurut kun yksinään taputtelee, voi näyttää hieman hölmöltä!
Hyvää kevään odotusta! :)

Vierailija

Tapasin kultani - ihme ja kumma - partioleirillä. Olin itse töissä siellä ja ohjeistin lapsia leikkimään vesilabyrintissä. Pian kuitenkin tuli aika jolloin vesipyssyjen täyttösaavi alkoi olla tyhjä. No eipä siinä muuta kuin hakemaan työkkäristä apuvoimia. Sain sieltä mukaani kolme töitä välttelevää komeaa nuorta miestä. Kun saavi oli täynnä, tietenkin leikkisän ja flirttailevan luonteeni takia päätin ampua ensimmäiseksi porukan komeinta poikaa vesipyssyllä suoraan kasvoihin. Valitettavasti pian olikin kolme yhtä vastaan ja silmäpelin lomassa seisoin kolmikon edessä vaatteet täysin märkinä. Numerot vaihdettiin ja sovittiin että tavataan seuraavana iltana johtaja kahvilassa.
Hänellä, johon iskin silmäni, oli leiriheila joten en voinut hänen kanssa viettää aikaa. Illalla kahvilassa tanssin hänen pikkuveljensä kanssa, joka kuului edellispäivänä tapaamaan kolmikkoon. Leirin viimeisenä iltana vietin yön itse komeuden ja hänen kaverinsa kanssa. Katselimme tähtiä isolla porukalla ja menin sitten poikien kanssa kahvilaan nukkumaan. Leiri loppui ja puoli vuotta kestäneen yhteyden pidon jälkeen näin itse komeutta ja tapailimme koko kevään. Kesällä soittelimme aina iltaisin ja saatoimme jopa keskustella 4 tuntia yön viileydessä, eri paikkakunnilta (olimme kumpikin omilla mökeillämme). Kerran kuin sain itseni rohkaistua ja kysyin että miten olisi jos voisimme seurustella. Mies oli ihan ällikällä lyöty, mutta onnekseni vastasi myönteisesti.

Nyt olemme seurusteleet reilu 1,5 vuotta ja yhteinen tulevaisuus näyttä valoisalta. Täytän pian 18 ja hän 20. Olen yhä hänen pikkuveljensä (vuotta minua vanhempi) hyvä ystävä ja käyttäydymme kuin sisarukset.

Vierailija

Niinkin odottamattomasti kävi, että vaikka lähes kaikki lähipiiristä oli poistanu Irc-Galleriasta tunnukset, löytyi tämä mies sieltä :D Itse en poistanu monien muistojen vuoksi. Satuin käymään pitkästä aikaa kurkkaamassa ja vieraslistaan oli jäänyt viimeisimpänä kävijänä samantyylisen miehen kuva. Hän oli silloin 23-vuotias ja minä 19v. Menin ja kommentoin heti mielenkiintosta harrastusta, lista kootuista motoista oli huomattava ja perheessä on ollut aina tuttu juttu tämä "bomber"-meininki.

Sain vastauksen ja niin alkoi tiuha viestittely netin kautta ja parin viikon kuluessa oltiin jo aivan koukussa webbikameraan. Sielunkumppanuus tuli heti selvästi ja kiinnostus ja pian jo ihastus tunnustettiin aika pian. Uutena vuotena päätin repäistä ja lähteä yksin Pohjanmaalle Etelä-Suomesta, matkaa noin kuusi tuntia junalla. Vietettiin vkl tiiviisti yhdessä ja perheen kanssa tultiin heti juttuun. Matkasin takaisin töiden vuoksi.

Kului kaks viikkoa jälleen netissä ja puhelimessa jutellen. Ikävä oli hurja. Miehen oli tarkoitus lähteä serkkunsa synttäreille ja ilmoitella itsestään sitten seuraavana päivänä lauantaina. Alkoi kumma ilmapiiri miellä kotona, jokainen kertoi eri tarinaa jne. Sitten äiti ja sisko lähti kauppaan reilun 10km päähän autolla. Just kun ne pääsi kauppareissulta takaisin kotipihaan sain puhelun mieheltä, pyysi kurkkaamaan ulko-ovesta ulos. Tein niin ja siinä hän oli. Salaa reissannut Etelä-Suomeen luokseni ja soitellut porukoitteni kanssa ja sopinut kaiken useita päiviä ennen. Unohtumatonta.

Välillä hän reissasi viikolla käymään Vantaalla isänsä luona. Ei mennytkään kauaa, kun vanhempani pyysivät häntä jäämään meille asustamaan, välimatka olisi kuitenkin niin musertava. Tietenkin suostuttiin oikopäätä järjestelyyn. Niin tehtiin, lähdettiin yhdessä Pohjanmaalle hakemaan loput tavarat sekä Kaukokiidolla motoprojekti härpäkkeineen meille remppatilaan. Perhe siellä oli innoissaan.

Huhtikuussa mentiin miehen pyynnöstä läheiselle kalliolle, paikkaan josta näkyy koko meidän pihapiiri ja meri jotta miehen äiti saisi kuvia seudusta. Oltiin käyty kahdesti aiemmin siellä, mies tiesi kuinka monia vuosia olin käynyt yksikseen miettimässä asioita, lukemassa ja kirjoittamassa siellä. Kallion laella hän kertoi kuinka paljon rakastaa ja polvistui. Kihlauduimme siellä kyynelsilmin, oli kaunis ilta, vielä hiukan lämmintä ja ihana auringonlasku. Kohta oli jo pääsiäispyhät, silti hän oli saanut tilattua kotiin asti sormukset, neuvotteli jopa erikoiskappaleet. Edellisenä iltana hän ei tullut kanssani saunaan, koska kertoi aikeistaan iskälleni sillä aikaa. Vanhempamme lähes repesivät onnesta meistä puhumattakaan.

Nyt olemme muuttaneet yhdessä Helsinkiin vuokrayksiöön, täällä ollaan asuttu puoli vuotta. Joka ilta halutaan toistemme viereen nukahtaa ja siitä aamuisin herätä. Yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat ja huumorintaju sekä hellyys toisiamme kohtaan lupaa pitkän ihanan suhteen jatkossakin :) Pidetään toisistamme huolta. Oolrait, tähän loppuu tämä siirappinen tarina :)

Vierailija

Hihi, oman kanssa ollaan nyt oltu hieman epämääräisessä tilanteessa pian kaksi vuotta: tavattiin kielikurssilla englannissa, siitä lähtien lähetelty kirjeitä ja factimea käytetty. Maailman sulosin ja romanttisin poika. Hankala uskoa, mutta ihan oikeasti teki koulunsa pihalle suuren sydämen kynttilöistä ja toi mut paikalle viime kesänä. Kuolin.

Näyttää pikkasen sen brittibändin Harrylta :')) xx vaa komeempi. Sit se osti mulle pari paitaa joululahjaks, ku ei nallea voinu ostaa: olis ollu mustasukkanen sille nallelle x'))

H0h0 fangirling over Matthew xx mainitsinko jo et se on brittiläine :'D xx

Vierailija

mie olen niitä ihmisiä, jotka ei ikinä odotakkaan ketään osuvaksi kohdalle. En siis odottanut rakkautta, enkä sitä osannut kaivata kun ei koskaan ollut osunut kohdalle. ja PAM! yhtäkkiä tuli vastaan mies, joka mullisti kaiken minun käsitykseni miehistä ja naisista ja rakkaudesta ja yhdessäolosta. Tämä mies siis vei ikäänkuin jalat alta.

Hän on mies, joka ajattelee minua,naista, kaikessa ensin. Paijaa minua aamusta iltaan, tekee ruokaa ja rakastaa. Kaikkea muuta mitä ajattelin miesten tekevän tai olevan. Olen nyt hyvin onnellisessa suhteessa. elämäni loppuun asti. (jos ei huonosti käy matkan varrella)

tarinan opetus: rakkaat tyttäret ja pojat, rakkautta on meille kaikille, jopa niille joita koko ajatus ällöttää. ;)

JansQ

Olin eronnut vaikeasta suhteesta n.4 kk sitten ja yritin etsiä seuraa ties mistä palveluista , kävin leffassa, ja yhden kanssa lähdin viihteelle, mutta ei siitä oikeen mitään tullu. 

sitten lähdin kaverini tupareihin, siellä oli muutama ihminen, sitten pihalle tuöi kaverini huutama Niko. katselin jo ikkunasta "Tohon mä haluun tutustua" mutta esittäydyin vaan hänelle ja yritin olla neutraali. loppuillasta niko lähti kotiin, sanoin, että jos tulee tylsää, nii tulee uudestaan sinne bileisiin. Niko lähti, ja rupesini kaverin kanssa ettimään tämän Nikon profiilia -tuloksetta 

meni 20 minuuttia,  ja niko tuli kuin tulikin takaisin bileisiin! 

Olin ihan innoissani, aloimme jutella Nikon kans vaikka mistä, se oli niin luontevaa, lopulta huomattiin, että kello on 6 aamulla, ja mun pitää käydä viemässä koirat pihalle, asuin n. 4km päässä tästä bilepaikasta. Niko lupas saattaa mut kotia, se kyytsäs mut pyörän tarakalla kotia x) sitte matkalla se kysy, josko se käyttäs mun kans vielä koirat, sehän passas mulle mainiosti! kello oli varmaan 8 aamulla, kun kysyin jäisikö Niko viereeni nukkumaan, nukuttiiin 4 asti päivällä, ja joskus 6 aikoina Niko lähti kotiin. eteisessä hän kysyi josko tulisi huomenna kahville. -Tälle tielle herra on jäänyt. Muistipa Niko myös minut nähneen aikaisemmin jo kun seurustelin vielä ex:n kanssa yhdessä virastossa, ja näki minun nimen lapusta ja miettineen vielä tämän virasto tapaamisen jälkeen minua ja sitä, että olenko onnellinen, itse muistin myös nähneeni Nikon siellä! lieneekö sitten kohtaloa ;) <3 

Erika88
Seuraa 
Liittynyt29.6.2009

 

Meillä oli molemmilla ilmoitus Internetin deittipalstalla. Tiedän, todella epätoivoista. Poikaystäväni sattui löytämään profiilini, ja laittoi mulle viestiä. Vähän aikaa tutustuttiin toisiimme siellä deittipalstalla, kunnes rohkaistuttiin jakamaan ensin sähköpostiosoitteemme ja sitten puhelinnumeromme. Myöhemmin myös soittelu tuli mukaan kuvioihin.

Ensitreffit oli asuinpaikkakunnallani yhtenä marraskuun pimeänä iltana. Ajeltiin ympäriinsä ja käytiin pizzalla. Treffeillä vierähti puoleenyöhön. No, ensitreffien jälkeen jatkettiin ihan normaalisti sähköposti- ja tekstiviestittelyä sekä soittelua.Vähän ennen uuttavuotta hän kysyi, haluaisinko viettää sen hänen kanssaan. Mähän halusin, joten menin hänen luokseen. Silloin tapasin myös vanhempansa ekaa kertaa.

 

Vietettiin siis uuttavuotta hänen luonaan. Katsottiin TV:tä, syötiin ja räjäyteltiin paukkuja. Kun oltiin ne räjäytelty, mentiin hänen huoneeseensa katsomaan leffaa. Kun leffa oli päättynyt, hän pyysi mua yhteen. :) Koska olin niin hämmentynyt kysymyksestä, en puhunut koko loppuyönä mitään. :D Kysymys jäi siis avoimeksi. Yöllä hän lähti isänsä kanssa tuomaan mua kotiin. Uutenavuodenpäivänä viimein vastasin kysymykseen myöntävästi. :)

Tavataan yhä, yli 2½v seurustelun jälkeen, joka viikonloppu, ja joskus arkisinkin. Soittelu ym. on yhä jokapäiväistä. Kuljetaan yhä joka paikassa yhdessä. Vietetään enemmän aikaa kotosalla kuin kaupungilla, molemmat kun ollaan vähän sellaisia kotihiiriä. :)

Meillä on ollut aika useinkin puhetta tulevaisuudesta. Tarkoitus on muuttaa joku päivä yhteen. Kihlautuminen tai naimisiinmeno ei ole pakollista, muttei mulla niitä vastaankaan mitään olisi.. ;) Lapsia kumpikaan ei oikeastaan halua, mutta jos tulee, sitten tulee.

 

 

neela

En nyt tiedä onko tämä rakkaustarina parhaimmillaan, mutta ehkä se auttaa jotakin tai antaa miettimisen aihetta.

Rakastuin ystävääni 4 vuotta sitten, mutta olimme ystäviä pari vuotta kunnes katkaisin välit häneen, kun hän hullaantui siskostani.
Tapasin sen jälkeen sitten erään ihanan jätkän, joka oli kaikkea mitä poikaystävältä voi vaan toivoa. En koskaan kokenut sitä samanlaista hullaantumista ja tunnetta kuitenkaan hänen kanssaan, mitä olin tuntenut ystävääni kohtaan. Hän kuitenkin kohteli minua hyvin, suorastaan palvoi ja rakasti. Suhteessa oli hyvä olla vaikkakin seksi puoli oli erittäin laimeaa alusta asti. En voinut kuvitella satuttavani häntä ikinä, vaikkei sitä leiskuvaa rakkautta ollutkaan.

Siskoni ja ystäväni olivat olleet tässä välissä kuitenkin yhteyksissä ja sitten tämä jätkä palasi yllättäen sitä kautta elämääni. Kaikki ne tunteet palasivat myrskyn voimalla takaisin, jotka silloin poljin sivuun ystävääni kohtaan. Miksi, kysyin itseltäni. Ystävälläni oli kuitenkin tyttöystävä ja vanhoja aikoja muistellessamme sitten kerroin sen aikaisista tunteistani. Halusin saada sen taakan kai harteiltani pois, toivoen että se helpottaisi. Mutta olin väärässä.

Ystäväni kertoi rakastuneensa myös minuun vuosia sitten, mutta luulin etten ollut kiinnostunut ja siksi kohdisti huomionsa siskooni. Olimme molemmat tyrmistyineitä tästä ja kesti hetken toipua totuudesta kaikkien näiden vuosien jälkeen.

Emme ole kuitenkaan tehneet asialle mitään ystäväni kanssa, mutta se sama kipinä on vielä tallella. Ne samat tunteet vuosienkin takaa. Kumpikaan meistä ei halua satuttaa ketään, olemme siis pysyvästi tässä tilanteessa, molemmat omilla tahoillamme suhteissamme. Itse en pettäisi ikinä nykyistäni, vaikkeivat tunteeni ole koskaan olleet mitään ystävääni kohtaan verrattuna. Silti en halua murskata häntä ja elän tässä suhteessa, yrittäen parhaani mukaan rakastaa ja arvostaa mitä minulla nyt jo on. En tiedä mitä teen, tai mitä tulevaisuus tuo, mutta toistaiseksi elän päivä kerrallaan. Molemmat ovat minulle rakkaita, mutta eri tavalla.

foxy

Ihana lukee näitä nyt kun on itselläkin maailman ihanin mies omana.

2 vuotta sitten syksyllä etsin itselleni vanhojen tansseihin paria ja ystäväni ehdotti naapurikaupungissa asuvaa ystäväänsä, joka oli vasta lukion ekalla. No hän järjesti meidät fb-kavereiksi ja viestittelimme pari päivää ennen kuin uskalsin kysyä häntä parikseni... hän sanoi ei, parin kuukauden ajan poissa oloja ja matkustamista pari kertaa viikossa tänne. Lievästi sanottuna petyin ja suutuin, olin jo muutamassa päivässä kerinnyt ihastumaan pikkuisen tähän aivan ihanaan mieheen. Sitten kevään tanssit, stressi ja koulu, emme jutelleet.

Kuitenkin viime vuoden maaliskuun tienoilla hän taas tuli juttelemaan lauseella: "Hei oletko siä vielä vihainen minulle? Älä ole, jookos?" No olen helposti leppyvää sorttia ja aloimme jutella ehkä kerran viikossa, sitten useammin ja useammin, meistä tuli hyviä ystäviä ja hänestä tärkeimpiä luottoihmisiäni. Tässä vaiheessa hän tosin seurusteli toisen naisen kanssa. Hänen tyttöystävänsä kohteli häntä hirveästi ja välillä tuntui hän kohteli minua kuin tyttöystävää. Kuitenkin hetki kun hän viestitti: "Kun nyt tunnen sinut, minusta tuntuu pahalta etten suostunut sinun tanssipariksi silloin. Haluaisinkin tarjota sulle edes yhden tanssin..?" minä sulin ja rakastuin. En voinut enää kieltää sitä ja vastasin hänen viestiinsä, että: "saatan vaikka rakastua jos hän jatkaa tuohon malliin :D". Naurava hymiö oli suojaksi sydämelleni, olisin voinut sanoa vitsailleeni jos olisin saanut pakit. Kuitenkin vastaus sai sydämeni pamppailemaan, hänkin tunsi jotain minua kohtaan.

Seuraavat kaksi viikkoa meni epätietoisuudessa, hän lupasi erota tyttöystävästään, jos mitään ei enää heidän välillään olisi tehtävissä. Kerkesin jo välillä pettyä ja antaa periksi, kun sovittuun tapaamiseen minun kanssa hän käveli silloisen tyttöystävänsä kanssa. Kuitenkin reaktioni tähän, samoin kuin hänen tyttöystävänsä reaktio saivat hänet ottamaan riskin. Hän valitsi minut, olin autokoulun teoriatunnilla kun sain viestin. "Nyt olen kokonaan sinun!"

Ei mennyt pitkään ennen kuin tajusimme olevamme täydelliset toisillemme, ei mennyt pitkään ennen kuin sanoimme: "Rakastan sinua." Olemme erilaiset ja suhteen alku oli erikoinen, mutta olemme kasvaneet suhteeseen, oppineet toisistamme ja itsestämme, olemme toistemme puuttuvat palaset. Nyt olemme kaksi aikuista suhteessa ja rakastamme toisiamme niin paljon etten koskaan uskonut saavani mitään näin ihanaa omakseni. Yli vuoden olemme olleet yhdessä ja koko tulevaisuus on sunniteltu yhteen, hieman on avoinna, mutta uhraisin mitä tahansa rakkaani vuoksi, hän on elämäni. Joskus vaikeuksien kautta oikeasti mennään voittoon.

Lenune

Meidän rakkaustarina on vähän lame näiden vaikeuksien kautta voittoon kertomusten rinnalla, mutta... 

Erosin päivää vaille vuosi sitten entisestä avopuolisostani. Suhde oli pitkään ollut minun mielestäni huono ja toinen osapuoli toimi toistuvasti minua loukkaavasti selkäni takana, minkä vuoksi itsetuntoni oli aivan pohjalla ja mielenterveytenikin alkoi jo pettää jatkuvan ahdistuksen ja pelon vuoksi. 

Eron seurauksena muutin ensimmäistä kertaa asumaan aivan yksin. Elin kaupungissa, jossa minulla oli vain muutama kaveri, nekin osittain exäni kanssa yhteisiä. Kavereiden ja uusien tuttavuuksien tarve oli kova, jotenka juttelin randomihmisille, miehille ja naisille ympäri nettiä. Keksin myös tehdä tunnukset nettideittipalstalle, koska liiskattu itsetuntoni sai vahvistusta miehiin tutustumisesta. Aikomukseni ei todellakaan ollut etsiä sieltä mitään vakavaa, vaikka teinkin itsestäni hvin totuudenmukaisen profiilin. Ajattelin lähinnä yhden illan tuttavien tai kavereiden hankkimista sitä kautta. 

Noh.. tulihan noita yhteydenottoja monestakin suunnasta ja parin ihmisen kanssa tapasinkin... kunnes minulle tuli hyvin sekavasti kirjoitettu viesti mieheltä, jonka profiilia olin itse vilkaissut aiemmin. Jotain siinä viestissä kaikista puuttuvista pilkuista ja pisteistä huolimatta oli, ja vastasin siihen. Meseen vaihdettiin melkein samantien, koska se nyt vaan on kätevämpää mielestäni. Jo ensimmäinen keskustelu ajautui johonkin syvällisempään aiheeseen puolivahingossa ja kun toisen oli lähdettävä todettiin että pitää jatkaa sitä myöhemmin. 

Ei taidettu kyseistä keskustelua jatkaa koskaan mesessä, mutta aika pian huomattiin, että jutellessa alkoi tulla tälläisiä pieniä yhtäläisyyksiä. Toinen sanoi sen mitä olit juuri ajatellut, vaikkei se oikeastaan edes liittynyt aiheeseen, tai toisen linkittämä biisi oli juuri se mitä itse hetki sitten kuuntelit (vaikkei mitenkään liittynyt keskusteluun tms, että toinen olisi voinut asian vain päätellä)... ja näitä tuli molemmin päin. Monista asioista oltiin samaa mieltä ja mesejuttelua jatkui päivästä toiseen melkein kk ajan. 

Itse olin lievästi ihastunut, mutten uskaltanut oikein luottaa omiin tunteisiini, koska erosta oli vasta pari kk. Vakaa tarkoitukseni oli myös olla ihan rauhassa yksin, koska todella nautin omasta itsenäisyydestäni. Lisäksi sain paljon huomiota myös muualta, vaikka se alkoikin pikkuhiljaa menettää merkitystään, mitä enemmän juttelin tämän henkilön kanssa. 

Ensimmäisen kerran tapasimme joulukuun alussa 2011, kun lauantai-iltana istuin kotona toipumassa edellisillan krapulasta ja tämä ehdottaa mesessä "että jos me haettais sut tänne ryyppää meidään kanssa." Hetken mietinnän jälkeen, vastasin "okei." Reilu puolituntia myöhemmin istuin neljän miehen kanssa autossa matkalla naapurikaupunkiin juomaan... kovin paljoo ei uskaltanu vielä puhua. Illan aikanankin juttelin enemmän miehn kaverille, joka loppuillasta huolestui "suuttuukohan toi mulle, kun mä juttelen sulle näin paljon." (On sitä draamaa miestenkin porukoissa xD) 

Jokatapauksessa jatkettiin tän miehekkeen luokse, minä, hän ja kaksi hänen kaveria. Jossain vaihees nää kaverit sitten häipyivät ja me nukuttii&katottii leffaa, jonka aikana mies lähinnä nukku. Ei ollut kovin ihmeellistä läheisyyttä ja aattelin jo kotimatkalla,e ttä tää oli varmaa tässä, ku mies vaikutti nii hiljaselta koko päivän minkä siellä olin ollu.

Eipä ollutkaan, seuraavalla viikolla juteltiin normaalisti mesessä jne. Ja vkl törmäsin miehekkeeseen ja tämän kavereihin tampereella... olin liikenteessä erään toisen treffipalstatutun kanssa ja pelästyin että nyt mies varmasti unohtaa mut ku kuvittelee, että pyöritän eri miestä joka vkl... (vaikka olin tän toisen tutun kanssa vaan kaveripohjalta liikkeellä.) Ilta päättyi lopulta siihen, että "lemppasin" tän toisen tuttuni ja tämä kiinnostava mies kavereineen päätyi mun luokse yöks. Koin itseni kovin epäkiinnostavaksi kun mies nukku mun vieressä, mut koko yön selkä mua päin, ja varoen koskemasta :( 

Juttu kuitenkin jatku mesessä normaalisti ja uhkasin läpällä ilmestyä kahville joku päivä, johon mies vastasi, että tule vaan kuha ilmotat että ehtii hakee maitoo :D Päätin sitten pitää uhkaukseni ja sovin päivän jolloin menen. Bussilla huristelin naapurikaupunkiin ja etsiydyin oikeaan paikkaan, missä sain kahvia ja jossa aika hurahti niin liukkaasti, että missasin viimeisen bussin takaisin... hitsi, oli pakko jäädä yöks :D

Yö meni taas varovasti, tosin nyt nukuttii saman peiton alla, ku miehel oli vain yks peitto.. olo oli ku teinillä joka pääs istuu ihastuksensa viereen ja koitti huomaamatta hivuttaa itteään lähemmäs toista että sais ees ihan pikkusen hipasta x) Aamulla mä viimein sitten pääsin varovaiseen halaukseen ja vaihdoin ensimmäiset pusutkin. Mitä mies sano mulle ennen ensisuudelmaa oli suloisinta mitä mulle on sanottu, mut se ei tykkää et kerron ni jätän kertomatta :D Pari kertaa sitten siellä pyörähtelin kyläilemässä öitä ja meselinjat kävi kuumina muina päivinä. Tässä kohtaa olis tosi kiva kertoa, että sitten päätettiin erään kerran alkaa seurustella ja harrastimme seksiä ensimmäisen kerran, mut ikävä kyl se meni toisin päin :D eräänä iltana sitten tilanne johti seksiin ja seuraavana aamuna sain suustani ulos jotain tän tyylistä "Mä kyl ajattelin että olisin iha rauhassa sinkku täs puoli vuotta ainakii, mut sit sää tulit ja pilasit mun suunnitelman..." "Kui?" "Nokun, nyt mä en enää voi ees kattoo muita miehiä, ku ei ne enää kiinnosta... Ja luulin kanssa ettei mua kiinnostais ees mikään vakava juttu pieneen ikuisuuteen, mut pakko nyt todeta, että sun kanssa kyl kiinnostais." Mies meni hiljaiseks ja hetken kuluttua ku kysyin että miks, ni "mmm, mä vaan mietin." "Mitä?" *paniikki* "Että ei se kuulostais munkaan mielestä ollenkaan hullummalta." 

And they lived happily ever after... ainakin tähän päivään asti. Eli eilen yhdessä 9kk, joista 5kk ollaan virallisesti asuttu yhdessä, vaikka loisihan toi mies pari kk ennen sitä jo aika ahkeraan mun kämpällä :D 

Ihana mies, jonka kanssa oon erittäin onnellinen ja jonka kanssa voin tosissaan ajatella tulevaisuutenikin viettäväni <3

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat