Kaikki pilalla ?

Vierailija

Olenko mailman huonoin tyttöystävä vai onko poikaystäväni oikeasti se huonompi puolisko ?

Olen menettänyt luottamukseni kokonaan häneen. Hän on valehdellut minulle jo suhteen alusta asti.. Hän pettää jokaikisen tekemänsä lupauksen.. Hän osoittaa enemmän kiinnostumista muita naisia kohtaan ( tuijottamalla..huomioimalla.. kerran kosketellutkin yhden tytön takamusta ) .. Ja hän on luvannut parantaa tapojaan, mutta mikään ei ole muuttunut !

Kaikki oli niin ihanaa alussa.. vaikka se oli silloin kuin valehtelu alkoi... Sitten parin viikon päästä "suhteen alettua" hän kehuskeli minulle puristaneensa toisen tytön takamusta??!! En halunnut silloin mainita loukkaantuneeni koska pelkäsin että alettaisiin tappelemaan... myöhemmin kuitenkin sanoin että se oli minusta väärin minua kohtaan..

Tämän jälkeen alkoi riidat.. Aluksi tappelimme pikkuasioista ja sovimme asiat äkkiä, ja nauroimme sen jälkeen.. Ajan myötä kuitenkin riidat pahenivat.. Nyt olemme seurustelleet jo yli 2,5 vuotta ja tappelemme vähintään kerran viikossa.. Se on hän joka haastaa riitaa vittuilemalla minulle, ja minä vastaan sitten raivoamalla ja siitä se riita syntyy.. Kiistelemme asioista monta tuntia kunnes lopulta minä päädyn itkuun ja hän halaa minua ja pyytää anteeksi.. ja kaikki on "hyvin" taas...

Riidoissamme vedämme aina esiin vanhat asiat jotka on jo "selvitetty" mutta silti otamme ne esiin, ja pahempi riita syntyy..

Nykyisin aina kun poikaystäväni tekee jotain ärsyttävää niin sanon jotain tyyliin " me ollaan puhuttu tosta ja sä tiiät et toi ärsyttää, joten lopeta !! " Ja kuin suutun hänelle oikein kunnolla niin sanon jotain vastaavaa kuin " no ite tyylii istut himas nussimassa jonkun toisen kanssa ! "

En edes varmaksi tiedä onko hän pettänyt minua mutta minä pelkään sitä niin paljon että uskon hänen tehneen niin.. ja koska en voi ollenkaan luottaa häneen niin se varmistaa epäilykseni. Hän on jo hyvin kyllästynyt siihen että epäilen häntä, mutta kun en luota häneen ( ja hän petti myös exäänsä! ) niin mitä minun pitäisi uskoa ?

Olen kokenut kovia ( kahden ihmisen menetyksen ) vuoden aikana, joilla voi olla syynsä käytökseeni.. koska sympatiaa ei kyllä herunut kun isoäitini kuoli.. Poikaystäväni vain sanoi " aijaa.. mihi kellon aikaan? " , ja sen jälkeen pyysikin jo pillua, ja minä annoin vaikka minua ei kiinnostanut koska minua suretti...

Olen itse kännissä ruvennut olemaan agressiivinen ja vihainen.. kerran myös löin poikaystävääni.. vaikka en muista siitä mitään ( koska olin niin kännissä ) niin tekisin mitä vaan peruakseni sen illan ! Nykysin en juo alkoholia tippaakaan koska pelkään itseäni..

Ennen en kyllä ollut tälläinen.. en ikinä suuttunut mistään.. en todellakaan raivonnut.. ja en koskaan ikinä milloinkaan nalkuttanut mistään.. kaikki alkoi yhtäkkiä..

Nykyisin häneltä saa huomiota vain hillumalla alasti.. ja hän koskettelee tissejä ja persettä mutta ei kunnioita minua ollenkaan mitenkään.. Hän väittää rakastavansa minua mutta ei osoita minkäänlaista kiinnostumista.. ja kun minulla on paha mieli jostain niin häntä ei edes kiinnosta.. Pahinta tässä on se.. että minulla ei ole ystäviä ollenkaan... joko olen päivät pitkät yksin tai sitten poikaystäväni kanssa.. ystävät kaikkosivat ympäriltä jo suhteemme alussa...

Olenko vain masentunut? Tyhmä? Huono tyttöystävä? vai onko vika hänessä ???

Kommentit (4)

Vierailija

Mun piti tulla cosmon sivuille vaan lukemaan artikkeleita mutta jotenki päädyin lukemaan sun viestin ja oli pakko kirjautua vaikka en enää käytä tätä tunnusta ja muutenkin cosmon sivuilla käyn varmaan kerran vuodessa. no asiaan. Mä en tiiä miten saisin sunt uskomaan, mutta kultaseni jätä se. HETI. usko mua. jos poikaystävä kysyy kellon aikaa halauksen sijaan, kun mummos kuoli, niin se riittää kertomaan jo aika paljon.. mulle mun mummo on mielettömän rakas ja ite tuun tarvitsemaan paljon tukee sillo joskus ku se kuolee. tietysti mä ja mun mummon suhde ei ollut nyt tässä se pointti vaan se että jos ihmiset joihin me rakastutaan ei aina ookkaan sellasia ku me niitten halutaan/kuvitellaan olevan. teijän suhde ei kuulosta kauheen rakkauden täyteiseltä, varsinkaan jätkän puolelta. 2,5 vuotta on varmasti ollu jo tarpeeks ja nyt pelastat ittes tosta uppoavast laivast. Älä tuhlaa enää yhtään vuotta kuukautta tai viikkoo tähän mieheen. Mä oon pahoillani jos sun ystävät kaikkos, mut olikohan ne sittenkään nii hyviä ystäviä, kun ne kerta lähti? Älä pelkää yksin oloo,ja tuskin ootkaan ihan yksin, vaik nyt tuntuis siltä. kerää sun itseluottamus takasin, kerää se vaikka ihan pienistki jutuista, mä oon ollu samankaltases tilantees ja omalla päätöksel ja teoil korjasin tilanteen. Lähe vaikka oman äidin tai isän kans leffaan tai shoppailemaan (eh joo mätiedän saattaa kuulostaa vähä oudolta, mut mulle anto sellasen fiiliksen et hei mä olin ulkona ja.. no sitä tunetta on vähä vaikeet selittää) entäs voisitsä lähtee siskon tai, serkkujen kaa ulos kahville? Töistä ja harrastuksist löytyy niit "hyvän päivän tuttuja" joist sit vähä myöhemmi saattaa kehittyy kunno ystävyys suhteita. kunhan ei jää kotiin tuijottamaan seinää, se on mun neuvo. ja jos ei tiedä kenen kanssa lähtis ulos nii lähe vaikka kirjastoon tai hakemaan leffa vuokraamost. ja kirjota vaikka päiväkirjaa mihin voit vuodattaa. Kyl se siit! muusiikki ja hyvät leffat auttaa, mut ittes takia, älä vaivu siihe masennukseen ja epätoivoon. ota nää sen jätkän kanssa vietetyt vuodet opetuksena siitä mihin et enää haluu päätyy. muista et se jätkä saattaa myös olla narsistinen tai jotain muuta..

Vierailija

Hän pettää jokaisen tekemänsä lupauksen, haastaa riitaa, on menettänyt sun luottamuksen, häntä ei kiinnosta sinun surusi ja murheesi, ei kunnioita sua...
Vika ei tosiaan ole sinussa. Sanoisin että tuo suhde lähinnä vain myrkyttää sinua ja kehottaisin vakavasti harkitsemaan eroamista.
Onko kaverit kaikonneet seurustelunne takia? Olisiko mahdollista vanhoja suhteita lämmitellä uudestaan?

Kaikkea hyvää!

Vierailija

Ei tarvinnut lukea kuin muutama ensimmäinen lause, joiden perusteella mielipiteeni on että ansaitset TODELLA parempaa.

Ensinnäkin hyvän suhteen kuuluu perustua luottamukselle, jota oikeasti tarvitaan lujasti suhteen kasassa pysymiseen.

Tuohon, että sinulla ei ole ystäviä asiaan sanon heti, että niitä löytyy varmasti uusia/vanhatkin ystävät voivat ikävöidä sinua ja olla tukenasi jatkossa, jos vain otat heihin yhteyttä. En silti tiedä oletko sinä tajuamattasi jättänyt yhteydenpidon seurustelusi alkuaikoina vai ovatko ystäväsi jättäneet yhteydenpidon sinua kohtaan silloin. Mutta oli miten oli, tosi ystävät eivät ainakaan jätä.
Netissäkin on mahdollista saada uusia tuttavuuksia ja ihan vaikka ystäviäkin jutteluseuraksi.

Et ole tyhmä, etkä huono tyttöystävä. Parempaa ansaitset ehdottomasti.

Vierailija

Teissä on molemmissa vikaa. Ette sovi toisillenne. Tästä syystä olen itsekin vahvasti sitä mieltä, että teidän kannattaisi lähteä eri teille ja etsiä toisillenne sopivammat kumppanit.

Mies ei osaa sitoutua, jonka vuoksi antaa lupauksia, joita ei kykene pitämään. Hän ei myöskään miellä itseään vielä vakiintuneeksi, jonka johdosta hän ei ole lopettanut toisten naisten kiikarointia. Mies myös ilmiselvästi haluaa ärsyttää sinua kukkuuu, koska tietää, mikä saa sinut suuttumaan ja millä sinua saa satutettua ja käyttää niitä temppuja sitten sinua vastaan. Tätä hän tekee sen takia, että on väsynyt sinuun ja ainaiseen riitelyynne. Epäilen vahvasti, ettei miehellä ole sinua kohtaan mitään romanttisia tuntemuksia. Hän on kanssasi enemmänkin tottumuksesta.

Sinä taas olet aloittanut nalkuttamisen, epäilemisen ja tyhjästä syyttelemisen. Itse olen saanut kokea sen, että syytetään pettäjäksi ihan vain oman mielipahan takia, ja voin sanoa, että silloin tuli monasti sanottua suoraan se, että "kerta uskollisena olemisesta saa niskoilleen pettäjän leiman, ni kaippa sitä sitten pitää vieraissa käydä, että on noilla syytöksillä jotain pohjaakin sitten". Tuosta saa silloin pahimmillaan muodostettua erittäin sotkuisen oravanpyörän. Myös se, että suutut pienestä, päissäsi innostut lyömään poikakaveriasi, ja kirjoitat hänestä enemmän vihaavaan sävyyn kuin rakastavaan, kertoo ettei sinullakaan ole suuremmin romanttisia tunteita häntä kohtaan. Olet hänen kanssaan tottumuksesta.

Minua myös mietityttää se, että mikä siinä yksinolossa on niin kaameaa? Eikö yksin oleminen nyt kuitenkin voita ilmiselvästi äärimmäisen paskan ja toimimattoman suhteen? Pahinta ei siis ainakaan minun mielestäni ole todellakaan se, että kukkuuu, sinulla ei ole kavereita, vaan se, että roikut yksinäisyydenpelossa miehessä, jota et rakasta ja joka ei rakasta sinua. Kavereita ei saa takaisin hetkessä. Ja omasta mielestäni sinun ei kannattaisi kupata enempää tuollaisessa suhteessa. Joten, sinuna itse ainakin eroaisin, kärsisin tuskan omissa nahoissani ja aloittaisin sitten puhtaalta pöydältä joko lämmittelemällä vanhoja kaverisuhteita tai etsimällä uusia kavereita uusista ympyröistä.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat