Abortti vai ei?

Vierailija

Olen 20-vuotias nuori nainen. Kuukautiseni on ollut muutaman päivän myöhässä, kuukautiseni on ollut ennenkin myöhässä, Tein raskaustesti eilen illalla, ja järkytyksenä kaksi viivaa sieltä tuli. Käytän ehkäisypillereitä säännöllisesti, en ymmärrä miten näin on päässyt käymään. En ole vakituisessa suhteessa, Ex-poikaystäväni kanssa olen säätänyt jo pidempään ja näin tässä sitten kävi. Kerroin tietenkin asiasta hänelle, hän oli myös yhtä järkyttynyt asiasta, että miten näin on voinut käydä? Mutta hänellä oli ihan selvä mielipide asiaan, abortti, muuten pilaan molempien elämän. Sain kuulla paljon abortin hyvistä puolista ja miten hän ei pysty osallistumaan lapsen elämään. En itse ole aivan varma asiasta, olen ollut aina jollain tavalla aborttia vastaan, en ole ikinä ymmärtänyt miten joku pystyy sen tekemään. Mutta nyt kun ajattelen asiaa, se on jopa tuntunut yhdeltä ratkaisulta tässä asiassa, en olisi välttämättä yksinäni valmis kasvattamaan lasta, mulla ei ole vakituista duunia ja muutenkin oli tarkoituksena vielä mennä jatko-opiskelemaan, lapsen tuleminen elämään muuttaisi kaiken, mutta abortti tuntuu myös raskaalta vaihtoehdolta.

Onko jollain kokemuksia abortista? Onko joku muukin joutunut pohtimaan kyseistä asiaa?

Olisin kiitollinen jos joku kertoisi kokemuksiaan asian tiimoilta.

Kommentit (11)

Vierailija

Itse olen myös vahvasti aborttia vastaan, mutta jokaisella on oma mielipiteensä siitä mikä olisi paras vaihtoehto tuossa tilanteessa. Oletko harkinnut esim että antaisit lapsesi adoptioon/sijaisperheeseen?

Vierailija

Hei, olet hyvin hankalassa tilanteessa, omasta kokemuksesta voin sanoa että mieti nyt hyvin tarkasti mitä SINÄ haluat!
Älä välitä mitä ex-poikaystäväsi sanoo, tiedän että kuulostaa pahalta..mutta se olet sinä joka tulee kärsimään joka tapauksessa.. Minkälainen elämäsi on muuten?
Itse en koskaan uskonut pystyväni tekemään aborttia, mutta valitettavasti päädyin kyseiseen tekoon hankalien olosuhteiden vuoksi.Ja kyse ei ollut siitä etten halunnut tulla äidiksi.Joskus elämä vain ei mene niin kuin sen luulee ja haluaa menevän. Ja tulen kantamaan sitä surua ja tuskaa koko elämäni. Silloin kun päätin että teen sen, hoidin kaiken nopeasti ja mahdollisimman kivuttomasti pois päiväjärjestyksestä. Olin jonkinlaisessa tunnottomassa tilassa kyseiseen hetkeen asti ja sen jälkeen helpottunut kun se oli ohi. Tarkoitan että olin tehnyt sen minkä näin oikeaksi ja helpottunut että minun ei tarvinnut enää koskaan tehdä samanlaista päätöstä. Tämän jälkeen alkoi surutyö, joka on vileläkin käynissä...tapahtuneesta on 3v aikaa. Se että raskaudessa keho muuttuu on kaikilla tiedossa, mutta siitä ei puhuta että abortin jälkeen saattaa tulla muutoksia, tai ehkä minä olen vain kummallinen. Minulla kuukautiset muuttuivat, hormoonit jäivät hyrräämään ja ovulaationi muuttuivat näkymättömistä kivuliaksi pirulaisiksi. En osaa neuvoa mikä olisi parasta tehdä, se täytyy sinun itse päättää ja tietää. Mutta kun olet tehnyt päätöksesi älä horju tai ruoski itseäsi sen vuoksi. Ole vahva! Se on sinun elämäsi, kehosi ja mielenterveytesi. Jos sinulla on mahdollisuus puhu jonkun vanhemman ja luotettavan naishenkilön kanssa. Jos pääsisin ajssa taaksepäin valitsisin toisin, mutta en tiedä olisiko se ollut parempi päätös..se olisi vain erilainen. Toivotan onnea valitsemallesi tielle ja pahoittelen sekavaa viestiäni.

Vierailija

Mä en koskaan tekisi aborttia, paitsi jos asia olisi sellainen että on joutunu semmoisen väkivallan uhriksi. Mun mielipide tilanteessa jossa käytetään ehkäisyä ja vieläpä hormonaalista ja jos silti tulee raskaaksi, on lapsen tarkoitus tänne myös tulla. Se on jo ihme. Miksi edes harrastat seksiä jos et ole valmis kantamaan vastuuta? Seksistä ikävä kyllä tulee lapsi ja jos ehkäisystä huolimatta tulee raskaaksi, on lapsi silloin tarkoitettu tänne tulla. Jos et edes itse halua omaa lastasi kasvattaa niin anna lapsi jollekkin perheelle joka oikeasti haluaa lapsen ja ei voi sitä saada.

Vierailija

"Miksi edes harrastat seksiä jos et ole ole valmis kantamaan vastuuta?" Siis voi herran jestas!! Hän kirjoitti, että käyttää ehkäisy pillereitä, se on vastuuta! Eli siis leskenlehti- yrittää sanoa, että seksiä ei pidä harrastaa koskaan, jos ei halua lapsia, vaikka kuinka käyttäisi pillereitä ja kondoomia. Inhoan ihmisiä, jotka luulevat oman näkemyksensä olevan se oikea vaihtoehto! Oman mielipiteen saa toki ilmaista, mutta tuputtaminen on eri asia.

Aina kun on ollut puhuttavan siitä, että "mitä tekisit jos tulisit raskaaksi?", olen aina ajatellut, että se olisi se abortti. Olen nyt 21, enkä ole valmis luopumaan kaikesta tässä vaiheessa. No, parivuotta sitten kävi niin, että tulin raskaaksi. Olihan se aikamoinen järkytys, mutta lapsen pitäminen ei tullut kuuloonkaan. Minulla oli hirveä stressi, sillä koko homma ei sujunut ongelmitta. Terveysasemalla lääkäri sähelsi ja ei osannut neuvoa ja sen takia sain vasta viime tipassa lääkkeellisen keskeytyksen. Minulla oli ystävä mukana, koska poikaystävä oli intissä silloin ja oli valmis tulemaan mukaan, mutta sanoin hänelle, että mielummin haluan hänen olevan vierelläni koko viikonlopun, kun vain sen abortti päivän. Tavallinen särkylääke ei tehonnut ja oksensin kerran. Lääkärit olisivat halunneet laittaa ruiskulla kipulääkettä, mutta intin vastaan ja halusin pillereinä. Sain 2 erillaista vahvaa kipulääkettä, jolloin olo helpottui, eikä enään sattunut tai oksettanut. Olo oli helpottunut abortin jälkeen, vaikka välillä tirautti pari kyyneltä silloin tällöin, mutta tein ehdottomasti oikean ratkaisun eikä kaduta. Lääkärit ehdottivat, jos haluan puhua asiasta jollekkin henkilölle tai papille, mutta en tarvinnut sellaista. Minulla ei mennyt oikeastaan kauhean kauaa, ennenkuin pääsin asiasta kokonaan yli, mutta jokainen reagoi eri tavalla.

Kaikki kyllä kääntyy vielä hyväksi päätät sitten mitä tahansa. Voimia sinulle.

Vierailija

Hmm, ei se ollut mikään ainoa näkemys asiaan, vaan mun näkemys asiaan. Loppuun vielä kirjoitin, että antaa lapsen sitten pois jos ei itse halua vielä lapsia. Mun mielestä on vain suuri ihme jos ehkäisystä huolimatta tulee raskaaksi. :)

Vierailija

Abortti on jokaisen oma asia, eikä kenenkään tarvitse tulla mussuttamaan ja maalailemaan piruja seinille syyllistämällä siihen päätyviä. Eihän se mukavin vaihtoehto ole, mutten ainakaan itse ole sitä vastaan. Omalla kohdalla abortti olisi varmasti ainoa vaihtoehto, en haluaisi synnyttää lasta, jota en halua. Ne yhdeksän kuukautta ovat kuitenkin rankkoja (ainakin näin sivusta seuranneen näkökulmasta), en ymmärrä miksi ne pitäisi kokea ehdoin tahdoin, jos muita vaihtoehtoja on...Kaikki eivät halua kokea raskautta saati synnytystä.

Vierailija
lemongrass

Abortti on jokaisen oma asia, eikä kenenkään tarvitse tulla mussuttamaan ja maalailemaan piruja seinille syyllistämällä siihen päätyviä.

Jos aloitusviestissä kysytään muiden ihmisten mielipiteitä ja kokemuksia kyseisestä aiheesta, niin kyllä pitää varautua myös niihin aborttia vastustaviin mielipiteisiin. Koska ne ovat mielipiteitä ihan yhtä lailla. Ainakaan minä en huomannut, että aloittaja olisi pyytänyt vain aborttiin positiivisesti suhtautuvia kannanottoja, vaan pohdintoja ja ajatuksia molemmista näkökulmista.

Oma mielipiteeni abortista on, että ihmiselämän - oli se sitten juuri alkunsa saanut tai jo vuosikymmeniä maan päällä elänyt - tuhoaminen on aina väärin. Itse en koskaan pystyisi tekemään aborttia. Mutta korostan, että tämä on vain minun mielipiteeni ja jokainen päättää itse, mitä tekee, jos sellaiseen tilanteeseen joutuu. En tuomitse ketään abortin tehnyttä.

Jossuuux

olen 17 vuotias tyttö, ja minulle toissapäiväni tehtiin keskeytystoimenpide! Myöhäisen raskauden toteamisen 11 vk  ja lääkäreiden kertoman: "Et tule koskaan saamaan lapsia" takia päätös oli vaikein elämässäni. siinä meni ehkä ainoa tilaisuuteni lapseen, mutta oman terveyteni takia toimenide oli pakollinen!! ja kokemuksesta en varmaan koskaan tule toipumaan täysin. Abortti on jokaisen oma asia, ja täysin itsensä päätettävissä. Itse olen aborttia vastaan ja päätös joka tehtiin mieltei puolestani painaa.

Vierailija

Olin itse samanlaisessa tilanteessa puolivuotta sitten. Huomasin ettei menkkani olleet alkaneet ja rinnoissani oli kipua. Ostin raskaustestin apteekista ja se näytti kahta viivaa. Pillahdin itkuun, en osannut odottaa mitään tälläistä. En ollut vakituisessa parisuhteessa. Söin säännöllisesti e-pillereitä, mutta siltikkin jotenkin olin tullut raskaaksi. Ja samantien alkoi pahoin voinnit. Silloin tiesin, että pietän lapsen, jos lapsen isä ei sitä haluisikaan. Jotain siltikkin tapahtui. Olin paniikissa ja ihan sekaisin siitä mitä oli tapahtunut. Kävin ultrassa, että saan tietää kuinka pitkällä olen. olin kuudennella viikolla. Olin jo kerennyt muuttaa mieltäni, etten pietä lasta. Olin kahdeksennella viikolla kun tein abortin. Ensimmäisen pillerin kun olin ottanut, kaduin heti mitä teen. Abortti oli tuskaa. Istuin sairaalan vessassa joka paikka veressä ja oksensin enemmän kuin ikinä.

Siitä on nyt puolivuotta kun tein abortin ja ei ole päivääkään milloin en olisi ajatellut tapahtumaa ja sitä että kohta minulla oli oma lapsi. Joka ikinen päivä puolenvuoden ajan olen miettinyt sitä asiaa, katunut ja itkenyt. Jos voisin palata ajassa taaksepäin, tekisin toisin.

Ennen kaikkea tätä, olin sanonu, etten ikinä voi tehdä aborttia. Olin niitä vastaan. Kärsin mielummin synnytyksen kivut, kuin abortin. Mutta ajattelet aivan toisin kun olet siinä tilanteessa, kun olet raskaana.

Kukaan ei voi sanoa sinulle, että "tee abortti" tai "pietät sen lapsen, älä tapa sitä" ..se on sinun oma päätös, kukaan ei voi päättä sinun puolesta.

unknown
leskenlehti-

Mä en koskaan tekisi aborttia, paitsi jos asia olisi sellainen että on joutunu semmoisen väkivallan uhriksi. Mun mielipide tilanteessa jossa käytetään ehkäisyä ja vieläpä hormonaalista ja jos silti tulee raskaaksi, on lapsen tarkoitus tänne myös tulla. Se on jo ihme. Miksi edes harrastat seksiä jos et ole valmis kantamaan vastuuta? Seksistä ikävä kyllä tulee lapsi ja jos ehkäisystä huolimatta tulee raskaaksi, on lapsi silloin tarkoitettu tänne tulla. Jos et edes itse halua omaa lastasi kasvattaa niin anna lapsi jollekkin perheelle joka oikeasti haluaa lapsen ja ei voi sitä saada.

Seksiä harrastetaan muistakin syistä kuin lastentekosyistä, tiesitkös sitä? Keskustelun laatija on varmasti hoitanut ehkäisystään huolen, mutta ehkäisyyn ei koskaan voi luottaa 100%.

Sinulle, abortin harkitsija: Itse en ole koskaan ollut abortin kannalla, missään tapauksessa. Voisithan esimerkiksi adoptoida lapsesi johonkin perheeseen, johon voit pitää yhteyttä, eikä lapsesta tarvitsisi luopua kokonaan. Se tuntuu raskaalta vaihtoehdolta, mutta itse kokisin sen vähemmän raskaaksi kuin abortin. Tietenkin on tärkeintä mitä sinä haluat, äläkä kuuntele exäsi mielipiteitä asiaan.

Shamandalie

En tiedä onko asia enää ajankohtainen, mutta itse olen myös 20-vuotias naisenalku ja nyt 16+5 viikolla raskaana. Elän avoliitossa, joten tilanteeni on siinä mielessä erilainen kuin sinun, mutta kun sain huhtikuussa raskaustestin tulokseksi kaksi viivaa, voin kertoa, että järkytys oli valtava ja hysteerinen itkuhan sieltä tuli.

Mä olen myös ollut aina aborttia vastaan ja lähestulkoon halveksinut näitä teinejä, joiden huolimattomasta ehkäisystä seuranneet raskaudet ovat päättyneet aborttiin. Nyt olin kuitenkin itse siinä tilanteessa, että muutama lipsahdus ehkäisyn suhteen olikin niin sanotusti kohtalokas. Abortti tuntui ainoalta vaihtoehdolta elämäntilannettamme ajatellen. Parisuhteemme oli ollut kivikkoista pitkän aikaa ja mulla opiskelut pahasti vaiheessa, rahaakaan ei liikaa päässyt kertymään, kun elettiin pelkästään miehekkeen tuloilla. Soitin neuvolaan, josta sain ajan vasta reilun parin viikon päähän neuvolatädin ollessa lomalla. Kehottivat varaamaan ensimmäisen ultran, joka sekin meni samoille ajoille. Siinä sitten odottelin kauhusta kankeana, että saisin jonkinlaista selkeyttä asiaan, sillä pelkkä positiivinen testi piti mielessä "entä jos en olekaan raskaana?"-ajatuksen. Avopuolisoni oli parhaansa mukaan tukenani ja lupasi tukea minua jatkossakin, päätimpä mitä tahansa. Hän kuitenkin oli abortin kannalla itse, vedoten jo mainittuun elämäntilanteeseen.

No, kuten jo aluksi mainitsin, viikkoja on pian 17 enkä kadu päätöstäni, vaikka mietin välillä vieläkin miten tästä oikein selvitään. En olisi pystynyt tekemään aborttia, sillä se olisi sotinut pahasti periaatteitani vastaan enkä varmaan olisi voinut elää itseni kanssa sen jälkeen.

Toivottavasti sä, hissukka, olet saanut tilanteeseesi selvyyden - suuntaan tai toiseen! Jaksamisia, mitä sitten ikinä päätitkin! :)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat