Ongelmana miehen pelaaminen tietokoneella

Vierailija

Sivut

Kommentit (18)

Vierailija

Miehen osalta alkuhuuma sinua kohtaan on haihtunut. Olette nyt parisuhteessa, joten miehen ei enää tarvitse tehdä sinuun vaikutusta. Kun hän halusi tehdä sinuun alkuhuuman innoittama vaikutuksen, pelasi hän tuolloin vähemmän. Nyt tilanne on muuttunut.

Miehen tietokoneella käyttämää aikaa ei oikein kykene keskustelemalla, nalkuttamalla, itkemällä, huutamalla tai uhkailemalla rajoittamaan. Pelista irroittautumisen pitää lähteä miehestä itsestään. Toki asiasta kannattaa mainita, mutta syväluotaavia keskusteluja on turha odottaa.

Oma kokemukseni on, että miehien peliin kuluttama aika suhteessa muuhun elämään kulkee siniaaltoisesti. Välillä pelaaminen ei kiinnosta, vaan tekee mieli tehdä jotain muuta ja tällöin tyttöystävänkin seura kelpaa. Joskus taas pelit on mukavampaa seuraa ja muu maailma saa unohtua. Aloittajan tapauksessa nyt ollaan siellä aallonharjalla, eli peliin kulutetaan eniten aikaa suhteessa muuhun elämiseen.

Oma mieheni pelaa ja paljon. Tämä asia ei häiritse minua enää, koska olemme saaneet monien kivikkojen kautta sovittua pelisäännöt. Ennen miehen pelimaailmaan uppoutuminen ärsytti minua, etenkin kun emme asu yhdessä ja näemmä vain lomilla ja vkl:in. Otin tavakseni sen, että jos mies oli koneella pelaamassa kun tulin hänen luokseen ja jos hän ei 10min. kuluessa peliä osannut lopettaa, totesin että, "en tullut tänne katsomaan sun pelaamista. Mulla on parempaakin tekemistä." Jos mies ei tuosta tajunnut lopettaa sen 10min. kuluessa, lähdin. Tuota temppua ei tarvinnut tehdä kuin muutamasti ja nykyään mies ilmoittaa minun tullessani hänen luokseen, että "peli kesken, oota laitan sen silleen, et voin lopettaa. Menee hetki" ja lopettaa pelaamisen sitten siihen. Joskus kun olemme yhdessä pidemmän aikaa, saattaa mies kysyä, et haittaako minua, jos hän pelaisi hetken. Yleensä se ei haittaa, koska itselläni on kyllä muutakin tekemistä kuin vain hengata toisen seurassa.

Oma kikkani oli siis se, että pelaaminen ei lähtökohtaisesti haittaa ja en kiellä miestäni pelaamasta. Tein vain selväksi, ettei minua kiinnosta katsoa aina miehen pelaamista, ja että jos hän haluaa pelata, saa pelata rauhassa yksin, sillä minä voin aikani viettää toisellakin tavalla. Mies sai siis valita, pelaako vai onko kanssani ne muutamat tunnit illasta. Kun lähdin hänen luotaan, en koskaan asiasta loukkaantunut, koska itsehän hänelle annoin valinnanmahdollisuuden. Yleensä mies heräsi itse tajuamaan minun lähtiessäni, että aina ei voi saada molempia: peliä ja minun seuraani. Tämä kait opetti, että pelit eivät häviä maailmasta, mutta seura voi hävitä, jos sitä ei tajua vaalia.

-kukka
Seuraa 
Liittynyt3.2.2011

Iha ku oisin omasta elämästä lukenu! Mieheni pelaa joka päivä! Aamulla hän lähtee töihin ja minä menen kouluun. Illalla kun hän tulee kotiin, ensimmäinen asia minkä hän tekee, on että hän avaa koneen, ja siinä se loppu ilta meneekin.. Jos sattuu että olen itse juuri koneella, hän kysyy meneekö minulla vielä kauan että itse pääsisi pelaamaan. Viikonloput pelataan, itse luen tai tyydyn katsomaan tv:tä, koska ei ole muutakaan tekemistä.. Vaikka asutaan samassa kämpässä, niin tuntuu kuin sitä toista ei edes olisi siellä, ei sitä ehdi nähdä kunnolla kun toinen on nenä tietokoneenruudussa kiinni. Välillä tuntuu niin yksinäiseltä. Ja jos yritän ehdottaa että tehtäisiin jotain yhdessä, vastaus on aina sama: "no keksi sit jotai kivaa tekemistä! Mä ainaki pelaan viel tän pelin." Eli kilpailen mieheni huomiosta ja ajasta jonkun tyhmän nettipelin takia!? Oikeesti? Ehkä hän jossain vaiheessa huomaa erkaantumisen.. Toivottavasti se on vain korjattavissa vielä silloin. Seksistä ei ole paljon edes puhetta enää. Itse menen aikaisin nukkumaan koulun takia, ja mies tulee kun tulee.. Joskus saan hänet ylipuhuttua katsomaan kanssani leffaa, ja silloin otan kaiken irti! :) Minulla ei auta vaikka lähtisinkin samantien kotoa kun hän alkaa pelaamaan, sitten hän pelaa ja itse hillun jossain. Olen yrittänyt sanoa hänelle kuinka paljon kaipaan häntä ja yhteistä aikaa, mutta ei se tunnu menevän hänen järkeensä. Neuvoja kaipaisin minäkin! :)

Vierailija

Tuttu tilanne. Mun exä oli juuri tollanen. Voin sanoa, että jos se riippuvuus on syntyny, niin sehän ei sitä pelaamista lopeta.
Ite en jaksais kattoa sellasta enää. Jos oisin sun tilanteessa, niin jättäsin miehen. Toki kannattaa koittaa vaikka noita Athenelin vinkkejä ensin. Mutta iteltäni ainakin menny usko... Toivotaan että sun poikaystävä on fiksumpi ku mun exä!

Vierailija

Pojat vain ovat sellaisia, että he pelaavat. Luulen, että poikien pelivimma loppuu vasta joskus 4kympin kieppeillä, eikä me naiset sille voida mitään. Eli se pitää hyvksyä.

Voit ehdottaa, että pelaisitte joskus yhdessä? Siitä voi tulla hauskaa, vaikket osaisikaan hirveästi pelata, mutta saisitte viettää kahdestaan aikaa. Sitten voit myös pukeutua oikein seksikkäästi, ja tehdä kaikkea muuta pikkutuhmaa, niin luulisi, että tietokone menisi aika nopeasti kiinni ;>

Vierailija

Olen kyllä nyt tty:n kanssa eri mieltä. Mielestäni miehen pelaamista ei pitäisi hyväksyä. Tai no, en lähtisi kieltämäänkään sillä oletan miehesi olevan aikuinen ihminen.

Itse seurustelin kaksi vuotta pelihullun kanssa. Heräsin ja nukahdin siihen että mies pelaa koneella. Hän laittoi jopa herätyksen viikonloppuaamuiksi, jotta voisi nousta ajoissa pelaamaan. Jos se ei pelannut niin keskusteli pelaamisesta foorumeilla. Mies kyllä opiskeli mutta työpaikkaa hän ei saanut haettua. Itse paiskin töitä ja opiskelin samalla kuin urheilin ja näin ystäviä. Se käytti kuulokkeita joten ei ikinä kuullut jos puhuin sille. Piti aina koputtaa sen selkää ja hetken kuluttua se nostikin sitten yhden kuulokkeen pois korvalta hetkeksi, ja kuunteli mitä minulla oli sanottavaa :D Mies istui aina kotona pelaamassa ja periaatteessa ainoa asia mikä meidän arjesta muistuu mieleen oli miehen selkä ja ärsyttävä huutaminen pelikavereilleen.

Kyselin monesti miheltä että eikö hänellä olisi muuta tekemistä. Hän katsoi minua ihmeissään ja mietti hetken. Hän ei yksinkertaisesti keksinyt yhtäkään muuta asiaa mitä vapaa-ajallaan tehdä. Peli = elämä. Jos ei ihminen tiedosta että on olemassa muutakin tekemistä kuin pelaaminen niin kyllä silloin jo vippaa päästä...

Kilpailin tietokoneen kanssa miehen huomiosta kokoajan. Kun olin kotona telkkari ei saanut olla liian kovalla, en saanut käyttää nettiä (hidasti peliä kun sitä pelattiin netissä) ja jos koskinkaan miehen kuulokkeisiin tai pelihiireen esim. pölyä pyyhkiessä sain huudot naamaan. Kuulemma rikoin niitä.

Oli meillä hyviäkin hetkiä esim. lomilla mökillä, mutta tuollaista oli arki. Lopulta erosimme ja vaikkei sitä ensin tajuttukkaan niin kyllä se suurin syy oli pelaaminen. En halua seurustella miehen kanssa jolle peli on elämä. Mieskin lopulta myönsi että pelasi liikaa mutta siinä vaiheessa tunteita ei enää ollut. Seksiä oli harvoin koska mies ei peliltään ehtinyt. En myöskään pitänyt miestä enää miehenä vaan pikkupoikana.

Athenelin vinkit kuulostaa aika hyviltä. En lähtisi kieltämään pelaamista koska se voi pahimmassa tapauksessa johtaa siihen että mies alkaa pitämään sinua nalkuttavana "äitinään". Tee omia juttujasi ja kerro kuitenkin suoraan mitä mieltä olet pelaamisesta ja että et jaksa enää kauaa katella. Toivottavasti menee päähän! En usko että poikaystäväsi on yhtä riippuvainen kuin eksäni aikoinaan, joten etteköhän vielä jotenkin saa tilannetta selvitettyä :)

Itelle vissiin jääny traumat :D Oli pakko vähän avautua.

Vierailija

Itse olen myös suhteessa jossa mies pelailee paljon tietokonepelejä.
Meillä pelejä ei enää pelata kun minä olen paikalla, luojan kiitos. Tosin emme asu vielä asukaan saman katon alla. Alkuaikoina käytin Athenelin kikkojen tapaisia juttuja ; odotin hetken että mies lopettaa pelin, jossei lopettanut, lähdin viettämään aikaani muualle tai aloin tekemään omia juttujani ja kun mies lopetti pelaamisen, annoin maistaa omaa lääkettään :---D yksinkertaisesti tein selväksi että hän voi pelata poikien kanssa porukalla tai yksin kotona muttei seurassani kun olisi tarkotus viettää yhdessä aikaa. Tottakai siinä vaiheessa kun asutaan saman katon alla, on OK pelata aika-ajoin, minunkin tarvitsee tehdä välillä esim. koulujuttuja kotona yksin ja viettää tyttöjen kanssa omaa aikaa ja lähteä juoksulenkille yksin. Ja pelaaminen kun on tollainen 'poikien juttu' niin järkevissä rajoissa se sallittakoon. Mutta ei auta kuin jutella ja tehdä selväksi ettet halua kilpailla elekroniikkavempeleen kanssa ! ;--)

Vierailija

Ohoo, täällä on monia muitakin miehen pelaamisesta kärsiviä. Ite oon kohta 2 vuotta kestäneessä suhteessa miehen kaa joka pelaa honia ja wowia ja mitä näitä paskoja nyt on. Se ei sentäs koskaan pelannu sillon ku asuttii vielä erillää ja oltiin yhdessä viettämässä aikaa. Sitten se meni inttiin ja ei se tietenkää pelannu lomillaan kun sai intin sijasta olla mun kanssa..
Siks tää yhteenmuuto onki tuonu pienoisen shokin. Muutettiin viime heinäkuun alussa yhteen ja nyt ku sillä ei oo vanhemmat vahtimassa, eikä koulukaa syö jumalattomasti aikaa, se pelaa sellasia tuntimääriä, mitkä mun mielestä on ihan naurettavia.
Ei mulla sentäs niin huono tilanne oo ku Yesillä, mutta jos ois niin ero ois tullu jo, emmäkää ois missää nimes tollast menoo katellu. Tää mun mies on edellee tosi ihana, mutta ku tiiän et se vois olla paljon ihanampiki. Tää pelaaminen on syrjäyttäny nyt sen kaikki muut hyvät harrastukset: puntikksen, lukemisen, kitaransoiton. Kotihommatki on aika pitkälle siirtyny mulle ku jos miehellä on iltapäivisin vapaa aikaa ku mä oon koulussa niin sehän vaa pelaa. Ku se pelaa mä en saa siihen mitää kontaktia, monesti tapahtunu jotai mistä innoissani tuun kotii selittää ja mies ei reagoi mitenkää ja puolen tunnin pääst tulee kysyy mitä mä sanoinkaa -.- Seksiä ei oo nimekskää.. vaik suhdetta onki takana kaks vuotta mä nauttisin sänkyleikeist tuon miehen kaa vaikka joka ilta, oon suht seksuaalinen ihminen.. seksiä meillä on keskimäärin kerran kahessa viikossa.
Alussa mä koitin sanoo, keskustella, olla vihanen, mut mies vaa koko et loukkaan sen oikeuksia. Sit koitin murjottaa aina sen sijast et oisin ollu vihanen. Nykyää en jaksa ees sitä. Täs syksyn aikana monesti tuntunu etten saa tarpeeks huomioo ja niin monesti vaa pettyny tohon mieheen. ...tää viel johti siihe et tutustuin mieheen joka osotti muhun selvää kiinnostusta ja huomioo. No ku omalta mieheltä en läheskää tarpeeks saanu huomioo ja hyvii hetkii, ni aloin viihtyy tän miehen seurassa ja nyt joudun tappelee itteni kanssa ku oon erittäinki ihastunu tähän mieheen.
Monesti oon miettiny et pitäskö vaan vaihtaa, et jos oisin sit onnellisempi. Mut ain välil kuitenki täs mun omasta miehestä pilkahtelee niit puolii johon rakastuin ja kaikkein eniten vaa haluisin et tää ongelma pelaamisen kaa ratkeis ja saisin takas sen miehen joho rakastuin alun alkujaa. Mitä tässä voi tehä :/

-kukka
Seuraa 
Liittynyt3.2.2011

Itse laitoin nyt kovan kovaa vastaan vaan. Kerroin hänelle kirjallisesti kuinka paljon kipaan aikaamme ja vihaan sitä kun hän pelaa. Tällä tavalla sain hänet edes jollain asteella kuuntelemaan, kun jos kasvotusten yrittää puhua, huuto alkaa ja siitä tulee vain riitaa. Linkkasin hänelle myös tämän osoitteen ja käskin lukea kaikki tekstit täältä! Sanoin et kuvaavat aikahyvin minun tunteitani. Ja kuinka ollakaan, pelaaminen on vähentynyt!! Ainakin nyt vähäksi aikaa jos ei pysyvästi!! :) Iltaisin kun hän tulee töistä, vietämme ensin aikaa yhdessä, ja jos sattuu että mitään tekemistä ei ole, hän kysyy minulta lupaa pelaamiseen :D Ja sanoo aina ajan kuinka kauan mahdollisesti olisi koneella, ja noudattaa sitä itse :) Olen jopa itse kiinnostunut yhdestä pelistä, ja toisaalta tykkään katsoakin kun hän sitä pelaa! Semmoinen satuhahmotyyppinen peli, ei mikään kauhee sotapeli! :D Täytyy toivoa että tämä nyt on sitten pysyvää eikä vain väliaikaista!<3 tsemii teille muillekin tietokoneen kanssa kilpaileville! Kannattaa ainakin kokeilla tuota kirjemuotoista tunteidenpurkausta, omaani se tepsi :)

Vierailija

En minäkään ole samaa mieltä ttylin kanssa ollenkaan. Eksäni oli peliriippuvainen mikä viimein ajoi suhteemme eroon. Hän pelasi kaiket ajat mitkä oli kotonaa, ja kotoaan ei halunnut lähteä minnekään, jotta saisi pelata. 2 kk kokeilimme yhdessä asumistakin minun silloisessa asunnossa (mies asui vielä äitinsä luona). Mutta kyllästyin katselemaan miehen takaraivoa ja kuuntelemaan huutoa ja näpytystä ja tekemään kaikki kotityöt yksin, joten pyysin häntä muuttamaan takaisin äidilleen. Seksiä meillä oli juuri nimeksi ja sekin tylsää ja jokseenkin pakonomaisen oloista. Kaikki hetket jolloin hän ei ollut vessassa/kaupassa/suihkussa/tupakalla hän istui tietokoneella. Puhuminen ei auttanut, ei suuttuminen, ei mykkäkoulu eikä itse omiin asioihin uppoutuminen, hän ei edes huomannut, että ei saanut huomiota.

Nykyinen mies pelaa yhteensä n. 2-4 tuntia viikossa, mikä on mielestäni sopivan verran. Hän pelaa vain silloin kun hänellä on ns. luoppoaikaa, eli kotityöt, minä, kaverit, liikuntaharrastukset tai kodin ulkopuolella ajanvietto eivät väisty pelaamisen takia.

Vierailija

Ja piti vielä sanoa, että peliriippuvaisella on pelit mielessä 24/7. Hänen mielestään mikään muu ei ole yhtä kivaa ja hän aikatauluttaa muut päivän toimet pelaamisen mukaan, eikä niin päin että aikatauluttaisi pelaamisen muiden menojen oheen. Harmi kun peliriippuvuutta ei oteta tarpeeksi vakavasti.

Vierailija

Aivan kuten meidän elämästä. Pelaajamiehen kanssa seurustelu näyttää lähes kaikilla toistavan samaa kaavaa: toinen pelaa, kommunikaatio ei toimi, seksi on tylsää tai sitä ei ole lähes ollenkaan, tekemisen puute, yksinäisyys.. ym ym ym.

Silloin kun tapasin oman mieheni, hän kysyi että haittaako minua pelaaminen. Ei tietenkään haitannut. Noh, empä tosiaan olisi uskonut että tämä "vähäinen pelaaminen" tarkoitti 4-8 tuntia päivässä. Itsekin pidän muutamista peleistä, mutta en ikinä pelaa kahta tuntia kauempaa.

Silloin kun pyydän, että hän ei pelaisi hän lopettaa, mutta parin minuutin päästä menee takaisin pelaamaan koska on tylsää. Häneen ei saa ollenkaan yhteyttä pelatessaan. Lisäksi hän pelaa usein pitkälle aamuyöhön, jolloin tulee unenpuute ja siitä johtuva väsymys ja kiukuttelu. Olen seurustellut tämän herran kanssa jo sen verran, etten edes muista millaista oli suhde "normaalin" miehen kanssa. Vai onkohan tämä normaalia, ettei ole mitään yhteistä tekemistä?

Vierailija

Juurikin tuo tuntui minusta pahimmalta peliriippuvaisen eksäni kanssa, kun kaikki muu tekeminen oli "tylsää". Eikä se ole mukavaa kun toinen pitkin hampain suostuu johonkin. Joskus kun sain hänet maanniteltua vaikka kävelylenkille kanssani, halusi herra jo kilometrin jälkeen kääntyä takaisin kotiin, jotta pääsee rakkaiden peliensä pariin. Hermostuksen saattoi ihan silmin havaita hänestä ja mitä kauemmin hän oli erossa peleistään, sitä kiukkuisemmaksi tuli.

Fettuli

Itse olen nainen 25v, pelailen pelejä päivittäin ja mieskin pelaa, töissä käydään ja pelit yhteisenä harrastuksena toimii 100%. Seksin tai muunkaan kanssa ei ole mitään ongelmia, sillä rytmi ja kiinnostuksen kohteet ovat molemmilla täysin samat (ja seksiä ei todellakaan ole harvoin tai huonolaatuista). Helpointa pelaajan kanssa arjen toimimaan saamiseksi on olemalla mukana "harrastuksessa" edes jonkin verran...

Toisaalta osalla porukasta täällä on melko outo kuva (miesten) pelaamisesta. Osalle miehistä pelaaminen voi olla myös ammatti. Peleissä liikkuu ammattilaistasolla melko suuret sponsorirahat ja joillekin se toimii työnä, siinä missä toiselle 8-17 duuni. Kuinka monella "pojalla" (tai tytöllä) harrastuksella itsensä elättäminen onkaan niin suuri?

En tosiaan ymmärrä monen turhaa urputtamista siitä, että MINÄ en saa huomiota ja MINÄ sitä ja tätä... Jos parisuhde on tärkeä, niin voisihan sitä itsekin tehdä uhrauksia eikä vain vaatia toiselta ;) Ehkä tutustuminen jätkäkaverin pelimaailmaan olisi hyvä alku osoittaa, että haluaa oikeasti viettää aikaa toisen kanssa?

Vierailija

Fettuli: Oho, täällähän on joku minunlainenkin joka pelailee miehen kanssa :D 

Sitä miesten peliin koukuttumista ei voi ymmärtää, jos ei ite kokeile. Meillä loppu minun  valittaminen sen jälkeen, kun testasin peliä ite, eikä menny kauan kun piti oma hankkia :D ja tosiian asutaan yhdessä.  

Vierailija

Fettuli: tämä tuskin toimii vastavuoroisesti KOSKAAN. Minun pelaaja mieheni tuskin haluaa testailla meikkejä, laittaa kynsiä yms. kanssani. Minua kiinnostaa hänen pelinsä tasan yhtä paljon kuin häntä kynteni. Ja näin varmaan useimmilla.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat