miten suhtautua?

Vierailija

miten suhtautua ex-säätöön joka ottaa satunnaisesti yhteyttä, suunnilleen joka toinen viikonloppu, kertoo kuinka rakastaa ja on kaivannut, kertoo kavereidensa kuullen toivovansa meidän olevan pari ja puhuu minusta kavereillensa tyttöystävänä, vaimona ja ties minä. Vonkaa seksiä, kääntää selän kun kieltäydyn eikä ota minkäänlaista yhteyttä sen jälkeen - viikkoon tai kahteen, joskus kauempaan aikaan. Jos ei käännä selkää niin vaihtaa hermostuneen olosesti puheen aihetta, vinkuu ja kysyy miksi en hellitä tai toteaa että ei haittaa ei mitään väliä kunhan olen vieressä. Lupailee asioita jotka ei koskaan toteudu esim. leffaan meno, kahville meno tmv ja pahoittelee kusipäisyyttään seuraavalla tapaamiskerralla. Ja kaikki tämä: humalassa ja viikonloppuna.

Mulla menee hermo, enkä pysty ottaa vakavasti ihmistä joka ottaa yhteyttä ainoastaan viikonloppusin. Itse luulen että kaikki puheet petaavat vaan sänkyä valmiiksi vaikka hän kuinka vastaan väittää. En todellakaan tiedä mitä pitäisi tehdä tai sanoa.. Siltikään en voi sivuuttaa tosiasiaa että välitän hänestä todella paljon. Auttakaa!

Kommentit (4)

Mellyaww
Seuraa 
Liittynyt11.8.2009

Kuten itse sanoit: humala. Alkoholi tuppaa tekemään ihmisitä aika ajoin tyhmiä. Huomaa ironia. Oletko kokeillut ihan vaan että et vastaa _mihinkään_. Ei kukaan jaksa loputtomsti olla yhteyksissä jos ei toiselta saa mitään takaisin. Jätä koko sälli naurettavine toimintoineen huomioimatta ni kyllä se tajuaa että sua ei kiinnosta. Vai kiinnostaako sittenkinn kun lähdt mukaan tuohon vaikka kuinka ärsyttää?

Vierailija

Olen myös jättänyt vastaamatta soittoihin tai viesteihin, mutta kyllä se sieltä aina uudelleen yhteyttä ottaa jossain vaiheessa. Useimmiten kuitenkin vastaan, koska mun tapoihin ei kuulu jättää vastaamatta - oli kyseessä sitten kuka tahansa. Ja kyllä mua jonkin verran kiinnostaa, ennen kiinnosti enemmän. Nyt oon kuitenkin tän parin vuoden aikana heittäny kirveen kaivoon niin monet kerrat et en oikeen tiedä itsekään enään että millä tavalla mua kiinnostaa. Olen myös yrittänyt keskustella niitä näitä arkena facebookissa, mut juttu ei luista sitte alkuunkaan. Jos joku ulkopuolinen näkisi keskustelun, siitä voisi olettaa että emme tunne ollenkaan eikä olla koskaan puhuttu mitään sen kummempaa. Se on aika huono lähtökohta kunnon missä mennään keskustelulle. Viikonloppuna on melko turha alkaa puimaan yhtään mitään, koska se ei johda mihinkään.

Vierailija

Itelläänki tuli mieleen että et vain vastais sen soittoihin. Mut tiedä häntä, onks siitä sitte hyötyä. Ite ollu nyt vähän samas tilantees, exä soittelee joka viikko (Arkipäivisin tai/ja viikonloppusin)Mut en vastaa, koska en haluu antaa sille mitää toiveita, koska ei mua kiinnosta sen seura enää. Tästä huolimatta vaikken vastaa, nii kyl se vaa jaksaa kummasti soittaa. -.- Mut, kai seki aikanaa lopettaa, tai sitte vaihan numeroa.. Voitha säki kokeilla mut nii, ehkä toimii ehkä ei..

PAITSI HERÄÄ KYSYMYS ENNEN SITÄ!!!

Mitä sä ajattelet, sanoit että välität exästäs?
Eihän ne tunteet tietenkään kuole vaikka seurustelu päättyykin, mut niin..
Ootko varma ettet halua kokeilla exäs kanssa uudestaan? Jos sopisitte näkevänne jossain tai menisit käymään sen luona niin ettet ilmota etukäteen tulostas? Ainakaa sillon se ei voi peruu, ku ei tiedä että oot tulossa.. Ja sitte katot miten se reagoi suhun ja tarkkailet vähän tilannetta.

Mut niin, jos et halua yrittä, niin okei. Voihan se sun kaverinakin pysyy.

Eräs mun toinen exä kuuluu nykyään mun parhaisiin kavereihin. Sillon kun erottiin se jaksoi varmaan pari vuotta vinkuu mua takas, ja jossai vaiheessa mäkin halusin.. Mut sit tajusin että ei.. Ja nyt ollaa molemmat tyytyväisii kavereina, ja voidaa puhuu kaikesta ja molemmilla uudet kullat:)

Tsemppii sulle ja toivottavasti toi tilanne saataisiin ratkottua jollakin tavalla! Kaikkea hyvää sinulle!<3

Vierailija

Me ei siis varsinaisesti koskaan olla seurusteltu, ainakaan mun ymmärtääkseni.. Joo tää on ollu aina tällästä ihmeellistä ja epämäärästä. Mutta niin, kyllä mä haluaisin antaa meille ikään ku uuden mahollisuuden. Niin että nyt voitais päästäkin sinne seurusteluasteelle ihan tosissaan, mut mä kärsin luottamuspulasta. Tunteet vaihtelee joka toinen päivä, yhtenä mietin miten oon saattanut koskaan olla niin tyhmä ja uskoa sokeena sen sanoja kun teot ei oo puhunu niiden puolesta. Toisena päivänä taas mietin että miks mun on niin vaikee uskoo, mitä jos se puhuu totta mutta selvinpäin ei vaan uskalla sanoa tai jostain muusta syystä vaan sano niitä asioita joita se sanoo humalassa. Mutta herranjumala, jos jostain ihmisestä tykkää niin pitäähän sitä pystyä puhumaan mistä vaan, millon vaan.

Äh, vaivun taas johonki epätoivoon. Tää on niin epämäärästä ja monimutkasta ja suoraan sanottuna perseestä! :D

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat